Each day is a new life. Seize it Live it!

Siitä on jo vajaa viisi kuukautta ku vietin monia unettomia ja itkun sekaisia öitä pohtien oma tulevaisuuttani. Mikä on minulle paras vaihtoehto?
Siitä on jo yli neljä kuukautta kun päätin pitkien pohdintojen jälkeen virallisesti siirtyä elämässäni eteenpäin ja lähteä Nokialle tavoittelemaan unelmiani.
Siitä on jo kohta neljä kuukautta kun allekirjoitin ensimmäisen, oman asuntoni vuokrasopimuksen.
Siitä on jo reilu kolme kuukautta kun osallistuin ensimmäistä kertaa nykyisen uuden joukkueeni treeneihin.
Siitä on jo vajaa kolme kuukautta kun pesin elämäni ensimmäisen kerran ommistuneesti, täysin itsenäisesti koneellisen pyykkiä.
Siitä on jo reilu kaksi kuukautta kun hoidin ensi kertaa yksin super monimutkaisia kela asioita.
Siitä on jo melkein kaksi kuukautta kun stressasin kuollakseni ensimmäistä koulupäivää uudessa koulussa.
Siitä on jo kuukausi kun ensimmäisen kerran puin päälle uuden peliasuni, jonka rinnassa komeili Bc Nokian näätä logo.
Siitä on jo vajaa kuukausi kun tutustuin täysin oma-aloitteisesti täysin uuteen ihmiseen, nykyiseen ystävään.
Siitä on jo lähes viikkoa kun viimeisen kerran podin koti-ikävää, enkä saanut nukuttua.

Aika kuluu niin nopeasti. Vastahan sain asuntoni avaimet käteen ja purin ensimmäiset tavarat muuttolaatikoista. Vastahan astuin ensi kertaa sisään kouluni ovista ja suunnistin joka välitunti vähintään kymmeniä minuutteja uuteen luokkaan.

Uutta elämääni on takana vasta tuo vajaa kolme kuukautta, mutta silti tunnen kuinka paljon olen siinä ajassa kasvanut henkisesti. Toiset päivät ovat helpompia kuin toiset. Yhtenä viikkona olen pelkkää hymyä jokaikinen päivä, kun taas seuraavalla viikolla on työn ja tuskan takana saada edes yhtenä päivänä väännettyä vakuuttava tekohymy naamalle. Tästä kaikesta huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään pois.

Millainen elämä olisikaan nyt jos olisin toukokuussa päättänyt toisin ja kieltäytynyt tarjouksesta pelata naisten SM-sarjaa Nokialla? Olisinko onnellisempi? Olisinko ikinä oppinut hoitamaan asioita itse, ilman äidin ja isän seisomista vieressä? Missä pelaisin tällä hetkellä, jos en Nokialla? Olisinko ikinä tutustunut näihin ihaniin ihmisiin joihin olen nyt tutustunut? Ja mikä parasta, olisinko koskaan oppinut puhumaan ihastuttavaa Nokian/Tampereen murretta huomaamattani?

Näihin kysymyksiin tuskin saan koskaan vastausta, mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa minua yhtään! Nautin olostani Nokialla. Siitä vapaudesta ja vastuusta, jotka uusi itsenäinen elämä on tuonut tullessaan. Tottakai toisinaan tekisi mieli vain soittaa äitille ja itkeä puhelimessa monta tuntia putkeen kuinka väsynyt olen kaikeen tähän. Joudun heräämään aamulla aikaisin ehtiäkseni bussiin ja kouluun. Koulusta tullessani alan ahertaa läksyjä, mutta samalla pitäisi kuitenkin tehdä myös jotain ruokaa jotta jaksan kahden tunnin koristreenitkin illalla. Treenien jälkeen raahaudun puolikuolleena kotiin ja ensi töikseni alan jälleen omin pikku kätösin väsäämään iltapalaa, jota kukaan ei ole taaskaan tehnyt valmiiksi. Lopulta kaikien ilta-askareiden jälkeen pääsen rättiväsyneenä kömpimään yksin sänkyyn hiukan yhdentoista jälkeen vain herätäkseni seuraavana aamuna taas 6.25 aamutreeneihin. Mutta kaikkeen tottuu! Ja niin olen minäkin tottunut :)

Paljon olen siis jo kokenut, mutta vielä paljon paljon enemmän on edessä päin. Toisinaan päivät rullaavat eteenpäin kuin rasvattu, toisinaan ammuisin haluaisin vain jäädä sänkyyn enkä nousta ollenkaan. Toisinaan jokainen kolmen pisteen heitto uppoaa sukkana sisään, saan jopa ekstra vaikeat syötöt perille, eikä yksikään hyökkääjä pääse minusta ohi. Toisinaan taas en saa edes yksinkertaisimpia syöttäjä perille, jokainen heittoni blokataan ja hyökkääjät juoksevat molemmin puolin ohitseni. Mutta niin se vain on, vanhan valmentajani sanoin "Jos et koskaan poistu mukavuus alueeltasi, et opi yhtään mitään!" :)

Friends are the sunshine of life

Sataa, sataa ja sataa.. Samaa rataa on jatkunut jo muutaman päivän. Milloinkohan se aurinko päättää eksyä tänne Nokiallekin? Sää on muutenkin ollut mitä harmaampi ja kylmempi päivä päivältä, eivätkä asuntoni jääkylmät patterit ainakaan ole helpottaneet asiaa. Huonelämpötilan hivellessä hyvällä tuurilla 15 astetta on ollut lähes tulkoon sama seisoisinko ulkona vai sisällä, ilmastot eivät eroa toisistaan millään tavalla! Onneksi minulla on asunnossani kuitenkin ihana pelastava sauna, jota olen lämmittänyt nyt päivittäin ja istuskellut sitten sielä ovet auki niin kauan että varpaat ja sormet ovat sulaneet :)

Alkuviikosta ei ole sen ihmeellisempää kerrottavaa. Päivät ovat rullanneet rauhallisella vaihdillaan eteenpäin ilman sen ihmeelisempiä tapahtumia. Reenejä, koulua, nukkumista, tv:n katselua, tiskaamista, imurointia, pyykinpesua ja pölyn pyyhintää ovat päivät olleet enemmän tai vähemmän täynnä. Viime viikonloppuna kävi hyvä ystäväni kyläilemässä ja ilahduttamassa minua täällä maaseudulla. Kävimme katselemassa b-tyttöjen karsinta pelejä ja syömässä pizzaa, leivoimme valkosuklaa-vadelma rahka jälkkäriä, ostimme isot pussit karkkia, vuokrasimme kauhuleffan ja juorusimme yö myöhään. Mistä muusta voikaan täydellinen viikonloppu koostua? Tämän rentouttavan ja piristävän parin päivän jälkeen muistin taas kuinka onnekas olin kun omistan niin ihania ystäviä! <3
Kävimme poikaystäväni kanssa myös katsomassa Puhdistus -elokuvan. Voin sanoa että katselukokemus oli mielenkiintoinen, mutta myös erittäin ahdistava... En menisi katsomaan elokuvaa uudestaan, mutta en yhtään ihmettele miksi se on ollut niin kehuttu!

Eilen meillä oli ensimmäinen virallinen peli tällä kaudella. Suomen Cupin avauspelissä vastaan astui Pussihukat, Vantaalta. Ottelua ennen vatsassani kipristeli ihan eri tavoin kuin aiemmissa peleissä, joten saattoi päätellä että jännitystä oli ilmassa. Ottelu itsessään ei ollut mikään taidon näyte, ei niin minulta kuin muulta joukkueeltakaan. Voitto kuitenkin lohkesi kymmenen pisteen turvin ja jatkopaikka 8 parhaan joukkoon oli varmistettu! Pelistä positiivisiksi asioiksi jäivät viime sekunttien kolmonen juuri ennen puoliaikaa, seki tietysti vanhojen, vastustaja joukkueessa pelanneiden, tuttujen näkeminen!

Tänään olen ehtinyt jo selättää äidinkielen "kokeen" jossa täytyi siis kirjoittaa kirjallisuusessee oma valintaisesta kirjasta ja täyttää A4 kokoinen kirjallisuushistorian testi lomake. Kovin rankasti ei tämä huomenna, täysin turhaan englannin kokeeseen, päättyvä koeviikkoni siis alkanut! Tämän viimeisen englannin kurssin numero ei siis edes vaikuta englannin kokonais arvosanaan, ja kun kirjoituksetkin on jo hoidettu alta pois ei motivaatio sanojen ja kieliopin opiskeluun ole kovin korkealla. Jospa sitä kuitenkin avaisi kohta kirjat, jotta voisi olla illalla tyytyväinen itseensä kun on saanut luettua edes sivun tai pari.

Tänään ja huomenna pitäisi puristaa vielä korisreenit läpi, lauantaina käydä kaitsemassa hiukan lapsia pallokoulussa, sekä selvitä hengissä joukkueen saunaillasta. Tämän kaiken jälkeen minua odottaa kovasti odotettu huima 3 päivän "loma" kotona!!! Sunnuntaina olisi tarkoituksena mennä kannustamaan vanhat joukkuekaverit, eli Capitalsin molemmat A-tyttö joukkueet hyviin suorituksiin omissa SM karsinnoissaan ja nähdä paljon vanhoja tuttuja. Maanantain ja tiistain varalle en ole sen kummempia suunnitelmia vielä tehtykkään, mutta leppoisaa oloa perheen kanssa vanhassa tutussa ympäristössä tulee tuo kolmen päivän pikavisiitti olemaan pullollaan! On ihana nähdä koko perhe, ystävät ja oma rakas, pieni Alma koirakin pitkästä aikaa.
Pääkaupunkiseutu here I come, be ready!

Tummallakin pilvellä on aina kultareunus

Toissa päivänä, keskiviikkona, 19.9 klo 16.05 luovutin kuusi yllättävän siististi kirjoitettettua esseettä salin päävalvojalle. Käteni tärisi krampin partaalla ja olin aivan varma että olin saanut jonkun asteisen jännetupintulehduksen tai vähintään tenniskyynerpään liiallisesta, 7 tunnin kirjoittamisesta.. Mutta samalla kun kävelin salin ovista ulos tunsin kuinka kipu kädessä katosi, stressi hävisi sisältäni, paino hartioiltani keveni vähintään 5 kiloa ja olisin voinut liihotella pitkin koulun kattoja. Niin onnellinen ja helpottunut oloni oli!

Kyllä, syksy ylioppilas kirjoitukset ovat ohi. Yleinen fiilis niin englannin kuin terveystiedon kirjoitusten jälkeen on positiivinen. Olen tyytyväinen itseeni. Sain vastattua terveytiedossa kaikkiin kysymyksiin ja ymmärsin englannin kokeessa jopa kaikkien luetunymmärtämis tekstien juonen. Erittäin tyytyväinen olen englannin kokeessa kirjoittamaani esseeseen. Kirjoitin elämäni ensimmäistä kertaa puheen, mutta kirjoitelmasta tuli silti kaikkien aikojen paras! Mieleni syövereistä pulppusi jos jonkinlaisia hienoja fraaseja joiden osaamisesta ei minulla ollut aijemmin edes aavistusta. Miten hyvä tuuri täytyy olla että tälläinen flow sattui juuri yo-kirjoituksissa? :D Terveystiedon puolella yllätin itseni satuilemalla kaksi sivuisen esseen aiheesta "pohdi alkoholimainontaa eettisestä näkökulmasta!". Tietoni eettisestä pohdinnasta siis loppuvat siihen että etiikka on oppia hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Tästä olikin siis hyvä lähteä rakentamaan ja tavoittelemaan täyden pisteen vastausta ;) Yllätäen ylitin kuitenkin taas itseni ja jostain ihmeestä sain kaivettua pohdintoja ja toteamuksia kahden sivun edestä. Ihmeiden aika ei siis tämänkään kokeen kohdalla ollut ohi!

Nyt kuitenkin molemmat mieltä koko alku syksyn painaneet yo-kokeet ovat ohi. Voin aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä ja keskittyä muuhunkin kuin terveystiedon tai englannin kirjan selaamiseen! Kotihommat odottavat tekijäänsä, tiskipöydällä odottaa Himalajan kokoinen tiskivuori ja villakoirat ovat pesiytyneet miljoonien yksilöiden voimalla tasaisesti koko asuntooni. Näistä on siis hyvä varmasti aloittaa!

Ylioppilas kirjoitusten lisäksi muun koulun saralla olen päässyt yllättävän helpolla. Terveystiedossa jäljellä on enään 3 tuntia luokassa hengailua, sillä mitään tähdellistä tekemistä ei meillä enään yo-kokeen jälkeen ole, kun kurssikoekin pidettii valmistavien esseiden muodossa jo edellisillä viikoilla. Englannissa opettaja ei ollut ihan yhtä näppärä ja on päättänyt pitää kertaus kurssista virallisen kokeen vielä koeviikolla?!?! No katsotaan mitä siitä tulee, sillä motivaatio englannin opiskeluun on yo-kokeesta suoriutumisen jälkeen hävinnyt kuin tuhkatuuleen! Ainoa koeviikon pakollisen kurssin kokeeni tulee olemaan äidinkielestä ja siinäkin tehtävänä vain kirjallisuus esseen kirjoittaminen, joten saan koeviikolla huimat 4 ansaittua lomapäivää pe, ma, ti ja ke! :)
Viikonloppuna pitäisi mennä katsomaan äidinkielenkurssin opetussuunnitelmaan kuuluva Puhdistus -elokuva. Sain poikaystävänikin raahattua mukaan sillä ehdolla että maksan hänen lippunsa, joten yksin ei tätäkään, paljon keskustelua herätyänyttä elokuvaa tarvitse mennä katsomaan!

Koripallon saralla käyn tällä hetkellä läpi elämäni ensimmäistä virallista "mä en osaa mitään" -vaihetta. Itseluottamus on ollut kadoksissa viimeiset kaksi viikkoa ja pienemmät ja isommat, viikkojen aikana kohdatut vastoinkäymiset eivät ainakaan ole helpottaneet tilannetta. Harjoituksiin lähden yleensä ihan hyvällä fiiliksellä, mutta lopputulos on parin viikon ajan ollut kuitenkin aina se että harjoitusten jälkeen poljen itku kurkussa, itseeni pettyneenä, yksin kotia kohti. Peleissä sisäisen Noorani molemmat puolet riitelevät tällä hetkellä raa'asti keskenään. Puolet minusta toivoo etten joutuisi ollenkaa koko pelin aikana kentälle nolaamaan itseäni, mutta toisaalta se toinen, normaali puoli minussa haluaa rynniä kentälle heti tilaisuuden saatuaan ja yrittää aina vain uudestaan epäonnistumisista välittämättä. Pidän enemmän tästä jälkimmäisestä puolestani, mutta tällä hetkellä negatiivinen, itseluottamustani latistavampi puoli on ottanut suuremman vallan. Toivon että ajan kanssa löydän taas myös sen normaalimman, periksiantamattomamman puolen itsestäni, saan itseluottamukseni takaisin ja pääsen taas tekemään hymy huulilla niitä asioita joita tässä lajissa rakastan ja tulen aina rakastamaan. Heittämään, pomputtamaan, puolustamaan, syöttämään, riistämään, menettämään ja mikä tärkeintä iloitsemaan onnistumisista ja oppimaan epäonnistumisista!

Kaikesta tästä koripalloon liittyvästä omasta negatiivisesta fiiliksestä huolimatta täytyy tännekin tietysti hehkuttaa, että blogin päivitystauon aikana olemme pelanneet jo 3 harjoitusottelua lisää FoKoPoa, FoAa ja Pyrintöä vastaan. Ensimmäinen ja viimeinen peli päättyivät molemmat hienoon, meidän joukkueemme n.30pisteen voittoon! Tappio tuli ainoastaan pelissä FoAa, eli yhtä naisten SM-sarjan voittaja suosikkia vastaan, mutta vain 8 pisteellä! Peleissä huomaa selkeästi kuinka joukkueemme on mennyt lyhyessä ajassa nopeasti eteenpäin ja yhteispelikin tuntuu ja näyttää sujuvan jo melko mallikkaasti. Välillä itsestänikin tuntuu että alan vihdoin löytämään omaa paikkaani joukkueessa, joten toivotaan nyt että sekin sieltä lopullisesti lähi aikoina löytyy. Enään kuitenkin vain kaksi viikkoa kauden viralliseen alkuun ja alle viikko ensimmäiseen viralliseen Suomen Cup peliin. Siitä se sitten oikeasti lähtee! :)

Nyt on kuitenki muutama päivä aikaa ottaa ihan rennosti. Tänään pitäisi vielä selviytyä yhden korisreenit kunnialla läpi ja sitten pääsee viettämää ansaittua stressitöntä viikonloppua. Ja mikä parasta yksi parhaista kavereistani tulee kyläilemään lauantaista sunnuntaihin. Ihana nähdä vanhojakin ystäviä pitkästä aikaa! Mitähän kaikkea kivaa me keksimmekään? Pitää ainakin käydä vilkaisemassa Bc Nokian b-tyttöjen järjestämää SM karsinta turnausta ja kannustamassa "oman kylän tytöt" voittoon! ;)

Paljon kaikkea ihanaa on siis luvassa palkinnoksi ylioppilaskirjoituksista selviämisestä! Tällä hetkellä ainoan ahdistava asian, oman koripallonikin, voi heittää nurkkaan koko viikonlopuksi. Josko ensi viikko toisi tässä ja muissakin asioissa uusia, positiivisia tuulia mukanaan!

Yksi takana, kaksi edessä

Enkun kuuntelu on ohi! :)
Tässä vaiheessa onkin hyvä alkaa juhlimaan kun viel on kaksi kirjallista koetta jäljellä, mutta kyllä se minusta on juhlan aihe että ei enään koskaan (toivottavasti) tarvitse kuulla monotonista jokaisesta englannin kuuntelukokeen nauhasta tuttua lausetta "test is about to begin.." :D

Kuuntelu itsessään tuntui lopulta mennee ihan hyvin. Monivalinnoissa harrastin kyllä pariinkin otteeseen minulle jo hyvin tuttua lottoarvonta tekniikkaa.. Mutta se on ihan normaalia. Avovastauksissa taas kohtasin ihan uuden haasteen kun tekstit kuultiinkin vain kerran, normaalin, harjoitellun kahden kerran sijaan! Olen muutenkin huono poimimaan puheen seasta yksittäisiä kysyttyjä asioita ja nyt se täytyi vielä tehdä yhdellä ainoalla kuuntelukerralla. Kuin ihmeen kaupalla sain kuitenkin järkevän kuuloiset vastaukset paperille, joten yleinen fiilis on ihan hyvä! Eiköhän sieltä ihan keskiverto pistemäärä tulee :)

Ylioppilaskirjoitusten ja koulun ulkopuolella elämä rullaa tutuilla raiteillaan. Kotihommia on jäänyt kyllä hiukan rästiin, kun ylppärit ovat puskeneet päälle ja lukeminen on tuntunut kotiaskareita tärkeämmältä. Mutta nyt on taas koko viikko aikaa seuraavaan koitokseen, joten eiköhän tiskitkin tule pestyä ja asunto imuroitua ennen sitä!

Koripallon saralla viime perjantaina koitti se kaikista jännittävin, ensimmäinen harjoitusottelu uudessa joukkueessa. Paikallis kamppailu Pyrintöä vastaan päättyi n. 10 pisteen tappioon, mutta ajoittain peli näytti ihan hyvältäkin. Onneksi vielä on aikaa treenata ennen kauden virallista alkua. Itsehän tein pelin aikana lähempää tuttavuutta myös Tammelan seinien kanssa.. Seinä voitti 1-0 ja minulle jäi muistoksi vain mustelmia täynnä olevat jalat ja kädet! :D

Tämäkin jännissä tunnelmissa alkanut viikko tulee olemaan niin täynnä mielenkiintoista ja odottamisen arvoista ohjelmaa että kirjoitusten stressaamisen voi suosiolla siirtää vasta sunnuntaille.

Huomenna tulevat joukkueemme uudet vahvistukset ensi kertaa treeneihin. Jännää, sillä en ole ikinä pelannut ulkomaalaisten, varsinkaan jenkki vahvistusten kanssa. Onneksi olen lukenut ahkerasti englantia, joten kyllä nyt juttu luistaa..tai sitte ei! ;) Keskiviikkona on miesten joukkueella Suomen Cupin peli Porvoon Tarmoa vastaan. Pääsen jännittämään poikaystäväni puolesta, ja kannustamaan katsomoon! Viikonloppuna on kaksi omaa harkkapeliä Forssan kahta eri joukkuetta vastaan. Lauantaina päästään ensi kertaa kunnon pelireissulle ja sunnuntaina on vuorossa ensimmäinen kotipeli! Kovia pelejä siis tiedossa, ja jo viime perjantaista viisastuneena voin todeta että pelit tulevat olemaan hiukan eri tasoa kun viime vuoden A-tyttö pelit. Toivottavasti en menetä palloa yli 10 kertaa...

Nyt istuskelen koulun aulassa terveystiedon kirja nenäni edessä. Voitte varmasti aavistaa kuinka paljon lukeminen tällä hetkellä inspiroi, mutta enköhän saa viel pari sivua tietoa ahdettua päähäni ennen tunnin alkua.

Pakko vielä loppuun hehkuttaa, ihan kuvien kanssa, omia kokki taitojani. Lauantain päivän kunniaksi päätin käyttää 3h väsäämällä omin pikku kätösin makaroonilaatikon ja omenapiirakan. Ja pakko sanoa että olen positiivisesti yllättynyt sillä makaroonilaatikosta tuli syötävää ja omenapiirakka ylitti odotukset, siitä tuli ehkä maailman parasta! Pakko varmaan leipoa sitä myös kotiväelle jollain reissulla! :)

Life is short, choose happiness!

Yskintä ja niistäminen jatkuu edelleen ja eilen myös ääni päätti lopulta ottaa lopputilin. En nähnyt enään muuta vaihtoehtoa kuin suunnata lääkäritädin vastaanotolle rukoilemaan helpotusta tukkoiseen oloon, korva- ja kurkkukipuun sekä kuivaan yskään. Lääkäritäti tutki ja kuunteli, ja lopulta totesi diagnoosiksi kurkunpään ja äänihuulten tulehduksen sekä mahdollisen alkavan korvatulehuksen.. Siinä olisi kyllä mielestäni ihan tarpeeksi sairauksia jaettavaksi muillekkin, mutta tasan ei käy onnen lahjat!
Antibiootti resepti iskettiin kouraan ja käskettiin myös hengitellä höyryä ja napsia buranaa kipujen mukaan. Toivottavasti näillä ohjeilla pöpö lopulta luovuttaa ja kuulenkin jopa jotain ensi maanantaina englannin yo-kuunteluissa :o peukut pystyyn!!

Kaiken maailman pöpöistä huolimatta elämä täällä maaseudulla on sujunut varsin positiivisesti ja leppoisasti. Saattaa toki jotua siitä että olen kipeänä ollessani saanut nukkua koulun aamutreenien yli ja näin ollen en ole ollut läheskään niin väsynyt kuin aiempina viikkoina. No, johtui nyt mistä tahansa on yleinen fiilikseni ollut tällä viikolla iloisempi ja rennompi kuin ehkä kertaakaan aiemmi yksin asumisen aikana. Koulussa on kivaa, läksyt olen tehnyt joka päivä heti kotiin tultuani, olen itse tehnyt super hyvää ruokaa joka päivä, olen siivonnut koko asunnon ja pitänyt sen siistinä, olen lukenut ahkerasti kirjoituksiin ja olen jopa ehtinyt ottamaan ihan rennostikkin. Lösähtämään sohvalle katsomaan salkkareita tai menemään sänkyyn hiukan aijemmin lukemaan lehtiä. Kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän kuin hyvin, elämä on ihanaa! :) Olen tämän syksyn aikana oppinut ottamaan ilon irti pienistä onnellisista hetkistä ja unohtamaan kaikki stressaavat asiat hetkeksi, jolloin niidenkään ääreen palaaminen ei pienen tauon jälkeen tunnu niin pahalta!

Eilisen päivän elin kuin sumussa, sumussa joka sai minut paiskimaan koulutöiden parissa ahkerammin kuin koskaan ennen! Kirjoitin englannin aineen ja terveystiedon esseen, joista molemmista tuli todella hyviä ja olen erittäin tyytyväinen itseeni. Tein myös kaksi aukeamaa englannin tehtäviä, selvitin 5 terveystiedon terminmääritys tehtävää ja kaiken huipuksi pakersin kaksi tuntia äidinkielen kirjailija esitelmän ja Zacharias Topeliuksen Maamme-kirjan parissa.. Ja vielä jäi jopa aikaa käydä katsomassa puolentoista tunnin koristreenejä, joihin en sairastelun vuoksi, ikävä kyllä, itse päässyt osallistumaan. Oikein teho keskiviikko!

Muuten viikko on ollut kaikkea muuta kuin mielenkiintoista kirjoitettavaa. Ei koristreenejä, pelkkää koulua! Toisaalta olen kerrankin saanut vain olla ja kerätä energioita tulevia koitoksia varten.
Lauantaina toki kävin ensimmäisen kerran valmentamassa 1-6 vuotiaita pikkuihmisiä, mutta ei siitäkään sen enempää vielä ole kerrottavaa. Söpöjä, ihania ja täynnä yllätyksiähän ne kaikki pikkuset ovat, mutta muuta en osaa lauantaista kertoa. :)

Viikon kohokohta kuitenkin oli maanantai, jolloin ylitin itseni ja tein tuttavuutta ihan uuteen ihmiseen. Eräs myös Tampereen suunnalle muualta muuttanut tyttö, otti minuun viime viikolla yhteyttä ja lyhyiden facebook jutteluiden jälkeen sovimme lähtevämme maanantaina yhdessä kävelemään ympäri Nokiaa ja vaihtamaan kuulumisia. Oli ihanaa päästä keskustelemaan ihmisen kanssa, joka tietää tasan tarkkaan mitä tunteita itse on käynyt läpi ja osaa samaistua kaikkiin muuton mukanaan tuomiin uusiin ja ihmeellisiin tilanteisiin. Aika kului kuin siivillä ja lopulta kävelylenkki venähtikin yli kahden tunnin mittaiseksi, eikä eksymisiltäkään vältytty! Juttua olisiki kuitenkin vielä varmasti riittänyt toisen pari tuntisen verran, joten sovimme treffaavamme huomenna uudestaan ja jatkavamme juttelua vohvelien merkeissä.

Perjantaina olisi vuorossa myös ensimmäinen oikea korispeli reiluun kolmeen kuukauteen ja vielä uudessa joukkueessa! Toivotaan nyt että minua kiusaava pöpö päättää siihen mennessä häipyä ja päästää tämän tytön pelaamaan, sillä tätä peliä on kyllä odotettu!
Ensi viikolla sitten pyörähtävätkin käyntiin jo yo-kirjoituksetkin, englannin kuuntelun merkeissä! Toisaalta jännittää, mutta toisaalta olen yllättynyt myös omasta rauhallisuudestani ja stressittömästä mielentilastani näinkin lähellä kirjoituksia. Ehkä se sieltä vielä iskee, mutta nyt aijon nauttia tästä tunteesta niin pitkään kuin sitä kestää ja kertailla ilman stressiä viimeisiä sivuja terveystietoa ja enkun kielioppia.

Tänään oli muuten myös minun vuoroni esittää aijemmin mainitsemani äidinkielen esitelmä koko luokan edessä. Voitte varmasti itse kuvitella tilanteen, jossa yksinäinen, koulun uusi tyttö yrittää sepittää ajatuksiaan suomen kirjallisuuden historiasta, koko 35-päisen luokan edessä, saamatta suustaan ulos muuta kuin äänen murrokselta kuulostavaa ehkä ensimmäiseen riviin kantavaa pihinää.. Eipä siitä sitten sen enempää :)