Luuserit luovuttaa

Kaikki ei aina mene niinkuin olisi suunniteltu, mutta toisaalta onko kukaan sanonut että elämä olisi helppoa?
Aivan putkeen ei mennyt myöskään joukkueemme viikonloppu koripallon saralla. Tavoitteenahan siis oli lähteä vihdoin viimein metsästämään kauden avauspisteitä viikonlopun tupla kierrokselta. Mahdollisuus oli jopa neljään sarjapisteeseen, mutta näin pelien jälkeen, maanantaina sarjataulukkoa katsellessa, komeilee joukkueemme pistesarakkeessa edelleen pyöreä nolla. Kaikkein karuinta on katselle voitettujen ja hävittyjen pelien suhdetta, joka ei jätä mitään kaunistelun varaan, saldo 0/7 kertoo kaiken..
Lauantaina kohtasimme Keravalla myös sarjan häntäpäässä majailevan kotijoukkueen Keravan energia teamin. Meille oli kaikki avaimet jopa voittoon, mutta lopulta viimeisen erän ja alkupelin hiukan haluton ja energiaton puolustus ja matalat heittoprosentit koituivat joukkueemme kohtaloksi. Näin ollen täytyi todeta vastustaja tälläkin kertaa paremmaksi pistein 73-53.
Sunnuntaina, jo viikon kolmannessa pelissä, saimmekin Nokialle vieraaksemme Turun Riennon, jolle ottelu oli vasta viikon ensimmäinen. Palloiluhallin hyytävässä n. 15 asteen sisälämpötilassa pelattu ottelu ei silti jättänyt varmasti yhtään katsojaa kylmäksi. Parhaimmillaan johdimme hiukan ennen puoliaikaa jo 22 pistettä, mutta lopulta toisen puoliajan kämmäilyjen ja vieraiden hurjan kirin jälkeen jouduimme jälleen toteamaan olevamme se joukkue joka oli saanut 40 minuutissa taottua vähemmän pisteitä taululle. Tällä kertaa eroa vastustajaan oli vain yksi vaivainen piste, mutta totuus on, koripallossa sekin riittää! No, onneksi vielä on hurjasti pelejä jäljellä ja mahdollisuus pistetilin avaamiseen on jälleen ensi viikonloppuna kotiottelussa Kotkan ylpeyttä, viime vuoden pronssi joukkuetta, Pelikarhuja vastaan.

"Se mikä ei tapa, vahvistaa"

"Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"

 

"Aina on liian aikaista antaa periksi"

 

"Kun elämä antaa sinulle tuhat syytä itkeä, osoita, että sinulla on tuhat ja yksi syytä hymyillä."

 

"Älä ota elämää liian vakavasti, kukaan ei ole vielä selvinnyt siitä hengissä."

 

"Aina on mahdollista yrittää uudelleen; lujemmin tai toista kautta!"
 

Itse koin hyvin ristiriitaisia tuntemuskia viikonlopun aikana, sillä joukkueemme häviöistä ja huonosta pelistä huolimatta, omalta osaltani viikonloppu oli yksi parhaista viikonlopuista koripallourallani. Sain lauantain vierasottelussa parhaan pelaajan palkinnon, tein 10 pistettä ja sain pelata 18minuuttia! Sunnuntaina taas koin erään koripallourani mieleenpainuvimman ja ainutlaatuisimman hetken, kun ensimmäistä kertaa elämässäni sain kunnian kuulua nasiten sm-sarjaa pelaavan joukkueeni aloitusviisikkoon. Niihin viiteen pelaajaan jotka aloittavat pelin, juoksevat pelaajaesittelyssä viimeisenä kentälle, kättelevät tuomarit pelin alussa ja ovat valmiina pelaamaan heti aloitusheitosta. Monelle minua nuoremmallekkin lahjakkaalle pelaajalle tämä on arkipäivää, mutta minulle ei. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta naisten sm-sarjan aloitusviisikossa ja siksi päätinkin olla aloitusviisikko paikkani arvoinen ja tehdä parhaani niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin. Tuloksena 8 pistettä, 26 minuuttia peliaikaa ja kotijoukkueen "nälkäisimmän" pelaajan palkinto! :) Nyt joku varmasti miettii miten en ole yhtään pettynyt joukkueemme tappioihin, vaan hehkutan vain omia hyviä suorituksiani. Tottakai olen harmissani jokaisesta hävitystä ottelusta, tottakai minua harmittaa kun joukkuellamme ei ole vielä yhtään pistettä, tottakai minua harmittaa kun koko joukkueella on mieli maassa jokaisen ottelun jälkeen, tottakai minua harmittaa! Mutta toisaalta, koko tämä syksy, jokaikinen peli ja jokaikinen harjoitus on ollut minulle kuin yhtä, pitkään jatkunutta unta. Olen onneni kukkuloilla joka kerta kun puen keltaisen tai mustan peliasun päälleni, joka kerta kun solmin koriskenkieni nauhoja, joka kerta kun saan juosta pelaajaesittelyssä kentälle katsomon taputtaessa, joka kerta kun valmentaja sanoo minun nimeni ja käskee minut kentälle, jopa joka kerta kun en edes pääse kentälle vaan istun vaihtopenkillä kannustamassa joukkuetovereitani hyviin suorituksiin. Kaikki tämä on minulle jo niin paljon enemmän kuin olisin vuosi sitten voinut edes toivoa! Elvis Presleyn sanoin "When things go wrong, don't go with them.”

 

Lauantai päivä menikin itse eestään, lähes koko päivän kestäneen Keravan pelireissun takia. Pakko todeta nyt sama, mitä olen todennut joukkueelle bussissa viime lauantainakin reissatessa: kyllä pelimatkat on raskaita! Olen tämän syksyn aikana reissanut jo lähes yhtä paljon kuin koko viimekaudella yhteensä! Sitä se teettää kun asuu pääkaupunki seudulla ja lähes kaikki joukkueet joita vastaan on pelannut ovat myös olleet lähiseuduilta. Tottuu liian hyvään! Muistan kun b-tyttö ikäisenä joukkueen kanssa mietimme pitäisikö mennä ABC:lle syömään kotiin tultaessa, kun matkaa pelipaikalle Espoonlahteen kertyi kuitenkin reilusti yli puolituntia! :D Viime kaudenkin ainoat matkapelit suuntautuivat Vimpeliin, Tampereelle, Nokialle ja Turkuun, kun tällä kaudella olemme jo ehtineet reissata kertaalleen Helsingissä, Keravalla ja Jyväskylässä, sekä Forssassa kahteen kertaan. Kaiken huipuksi reilun viikonpäästä olisikin sitten vuorossa varsinainen matkapelien kuningatar, kun Suomen Cupin viikkopelin johdosta joukkueemme matka suuntautuu Lappeenrantaan. Matkaa Nokialta Lappenrantaan kertyy vajaa 300 km eli noin 4 tuntia, joten mikä olisikaan parempi tapa viettää keskiviikko päivää (ja yötä) kuin pikku bussissa, peppu puuduksissa istuskellen? ;)

Sunnuntaina olin päättänyt suunnata palloiluhallille jo klo 12 katsomaan b-tyttöjen sm-peliä Bc Nokia vs. Wartti Basket. Jälleen kerran istuin katsomossa ristiriitaisissa tunnelmissa, miettien kumpaa joukkuetta minun tulisi kannustaa. Bc Nokia on paikallinen joukkue ja nykyisin myös oma seurani, mutta toisaalta Wartti on kasvattaja seurani ja b-tyttöjen penkin päässä istui vielä vanha juniori aikainen valmentajani.. Päätös oli liian vaikea, joten tyydyin kannustamaan molempia joukkueita tasapuolisesti (paitsi tietysti hiukan enemmän warttia, sillä olenhan kuitenkin sisäisesti vielä helsinkiläinen). Omaksi ilokseni tai toisaalta pettymyksekseni Bc Nokia kuitenkin voitti pelin tiukkojen ja jännittävien vaiheiden jälkeen muutamalla pisteellä! Pelin jälkeen ehdin vaihtaa vielä muutaman sanasen vanhan valmentajani kanssa ja toivottelemaan molemmin puolisesti tsemppiä loppu kauteen, ennekuin oli aika alkaa valmistautumaan omaan peliin!

Kauhean paljon muuta kuin koripalloa ei viikonloppuun sitten mahtunutkaan! Toisaalta välillä on ihan mukava kun ei oikeasti ehdi edes tekemään muuta kuin keskittymään koripalloon. Mielestäni ehkä paras tapa karkottaa arjen stressi on buukata koko viikonloppu täyteen koripalloa! Toiseksi paras tapa on kutsua äiti katsomaan pelejä ja saada yökylä seuraa. Hyödynsin siis tänä viikonloppuna molempia tapoja, kun äitikin saapui toivomusteni mukaisesti lauantai iltana Nokialle yhden yön pikavisiitille. Äidin kanssa sai juteltua pään tyhjäksi kaikista mieltä askarruttaneista asioista ja viettää ihanaa äiti-tytär laatuaikaa yhdessä! Sain äidiltä myös apua äänestämiseen, sillä enhän minä tiennyt Nokian politiikasta tai ehdokkaista yhtään mitään, mutta koska äänestää olin päättänyt oli joku ehdokas löydettävä, ja pienten pohdintojen jälkeen sopiva ehdokas löytyikin aika helposti. Olen kotoa oppinut että kun äänestää, voi myös sen jälkeen valittaa asioista, mutta jos ei käytä äänioikeuttaan ei ole mitään oikeutta myöskään marista sen jälkeen asioista. Näin ollen olen nyt siis nyt lunastanut oman "marisemis" oikeuteni! ;) Toivotaan kuitenkin että Nokian uusi kunnanvaltuusto (jonne myös oma ehdokkaani hienosti pääsi!) tekee fiksuja päätöksiä, eikä minun tarvitse olla asioista erimieltä.

Vaalien ja koripallon täyteisen viikonlopun jälkeen olikin tänään taas aika palata arjen pariin. Koulua, koripalloa ja kotiaskareita tulee myös tämä viikko pitämään sisällään, mutta juuri nyt en jaksa välittää kaikesta tulevasta, vaan nautin vapaaillasta lempi-iltapalaani vadelmia ja hunajaa nautiskellen ja 007-Kun maailam ei riitä, elokuvaa katsellen.

LUNTA

Olen koko aamun vain tuijottanut ulos ikkunasta ja ihaillut lumista pihamaisemaa. Miten voikin olla mahdollista että noinkin pieni asia, kuin 5mm lumikerros, voi saada ihmisen koko aamun kirkastumaan? Oli pakko avata kaikki verhot sepposen selälleen ja käydä parvekkeella haistelemassa kirpakkaa pakkasilmaa. Se on siis totta, talvi tekee jo nyt tuloaan tänne pohjoiseen. Toisaalta, tuskimpa tämä puhtaan valkoinen lumikerros kauan maassa pysyy, sillä säätiedoitusta katseltaessa voi huomata että jo viikonloppuna Nokiallekkin on luvattu sadetta ja +5 asteen lämpötiloja.. No, täytynee nauttia tästä luonnonilmiöstä niin kauan kuin sitä kestää (eli ehkä tämän päivän)! :D

Lumesta huolimatta olen jo tänäkin aamuna ollut ahkeralla tuulella kotiaskareiden suhteen. Heti herättyäni otin imurin ulos vaatekaapin perältä ja sanoin hyvästit kaikille sohvani ja sänkyni alla majailleille villakoirille. Sen jälkeen avasin matikan kirjani ja laskeskelin noin 10 itsenäisen kurssi kotitehtävää, jonka jälkeen olin nii ylpeä itsestäni että pystyin hyvällä omallatunnolla sulkemaan kirjan ja vain istahtamaan sohvalle. Tämän aamuisen lisäksi olen tällä viikolla toiminut jollakin itselleni entuudestaan täysin tuntemattomalla "turbo kotiäiti" vaihteella. Olen tehnyt itse, perunoiden kuorimisesta lähtien, maukkaan jauhelihakeiton. Tiskannut jokainen päivä kaikki päivän aikana kertyneet tiskit pois altaasta seisoskelemasta. Pessyt vähintään viisi koneellista pyykkiä näiden neljän päivän aikana (enkä edes tiennyt että omistan niin paljon vaatteita). Tuulettanut ja tampannut kaikki petivaatteet ja vaihanut uudet lakanat. Tehnyt läksyjä vähintään 2-3 tuntia jokapäivä. Sekä siivonnut koko asunnon tip top ja välttänyt turhaa sotkemista. Kaiken tämän takia minua onkin alkanut pelottamaan kuinka paljon alankaan muistuttamaan omaa äitiäni, joka ei kotona voi hetkeksikään istua alas vaan kokoajan on pakko touhuta jonkun kotiaskareen parissa. Milloin on ruoka tekemättä ja millon pyykit pesemättä! Poikaystävänikin jopa yhtenä päivänä totesi "Voisitko sä hetkes vaa rauhottua ja tulla istuu mun vieree tähä sohvalle? Ei kokoajan tarvi tehä jotain!" :D

Kotona hääräilyn lisäksi olen toki ehtinyt myös käymään koulussa niillä harvoilla tunneilla joita minulla on. Tänäänkin koulu alkaa vasta 13.15 ja päättyy 14.30, joten oikeastaan voin henkisesti aloittaa viikonlopun vieton jo torstaina! :) Koulusta minulla ei siis ole juurikaan mitään kerrottavaa. Koulunkäyntini pyörii muutenkin nyt vain matikan ja äidinkielen ympärillä, sillä kaikki muut aineet on joko jo kirjoitettu alta pois, tai niiden kaikki pakolliset kurssit on jo käyty. Näin ollen päässäni on siis paljon tilaa pelkille derivaatoille, integraaleille, polynomeille, argumenteille ja lauseenjäsenille!

Koulunkäynnin, läksyjen teon ja kodinhoidon lisäksi olen tietenkin myös pelannut koripalloa. Viime viikonlopun lomailun jälkeen palattiinkin tällä viikolla takaisin arkeen oikein ryminällä. Tiistaina ehdimme harjoitella yhden kerran ja heti keskiviikkona olikin jo peli Forssan Alkua vastaan. Peli sinällään toisti tuttua teemaamme: ensimmäisessä erässä 20 pisteen johto vastustajille ja loppu peli pelataankin sitten lähes tasan.. No tulipahan sekin peli pelattua ja olemme taas yhtä sm-pelikokemusta rikkaampia. Itse en juurikaan halua muistella kyseistä peliä, sillä oikeastaan mitään muistelemisen arvoista ei pelissä ollut. :D Toisaalta olen hyvin ylpeä itsestäni, sillä aiemmin olisin tämän kaltaisen pelin jälkeen menettänyt koko itseluottamukseni useiksi päiviksi ja vaatinut useat motivaatio puheet niin äidiltä kuin isältänikin päästäkseni takaisin jaloilleni, mutta nyt onnistuin itse nostamaan itseni ylös henkisestä kuopasta jonne hetkeksi olin epäonnistumisten jälkeen pudonnut. Toisaalta olisin enemmän kuin iloinen jos pystyisin hallitsemaan oman mentaali puoleni kokonaan ja olemaan ollenkaan putoamatta tällaisiin masennuksen kuoppiin, mutta koska ihmiset eivät voi olla täydellisiä, on minunkin vain hyväksyttävä oma heikko kohtani, en pidä epäonnistumisista. Ehkä vielä joku päivä pystyn pelaamaan koko pelin muistelematta erityisemmin yhtään heikkoa suoritusta, sillä onnistumiset ovat vieneet kaiken muisti tilani. Mutta siihen asti aijon olla tyytyväinen siihe kuinka paljon olen henkisesti kasvanut jo näinkin lyhyessä ajassa ja kuinka paljon tulenkaan kauden aikana vielä kasvamaan! :)

Tämän kaiken takia, onneksi jo huomenna on uuden yrityksen paikka, kun lähdemme tavoittelemaan kauden avaus voittoa, tällä kertaa Keravan suuntaan. Josko oma ja koko joukkueen peli kulkisi nyt odotetummalla tavalla ja voittotili viimein aukeaisi! Sunnuntaina olisikin sitten hyvä mahdollisuus ottaa vielä toinen voitto heti perään, kotiottelusta Turun Rientoa vastaan. Myös TuRi on yksi tämän vuoden nousia joukkueista, joten tiukkaa kamppailua olisi toivottavasti luvassa!

Shit happens. But life goes on!

Miksi lomat menee aina näin nopeasti? Vastahan tuulettelin viime perjantaina, kuinka ihanaa on aloittaa yli viikon pituinen loma ja päästä vihdoin kokonaan rentoutumaan ja unohtamaan kouluhommat. No, siitä päivästä on jo tosiaan viikko ja enää pari leppoista päivää jäljellä ennen palaamista takaisin koulun penkille. Voin kuitenkin ilokseni todeta että loma ei kuitenkaan ole mennyt täysin hukkaan, vaikka se nopeasti on mennytkin!

Alkuviikon olin paimentamassa lapsia Bc Nokian syyslomaleirillä. Kolme päivää kahdenkymmenen, 7-11 vuotiaan koripalloilijan alun kanssa oli ihanaa vaihtelua tavalliseen opiskelijan arkeen! Päästiin leikkimään "Kuka pelkää syysmörköä?", eläinten olympialaisia, hyppimään aitoja, tekemään koreja ja syömäänkin hyvin. Tosin leirinjohtaja lupaili aluksi lapsille joka päivä ruuaksi pizzaa ja hampurilaisia, mutta kuinka ikävästi sitten kävikään kun kokki taisi erehtynyt ohjeista ja oli vahingossa valmistanutkin vain kinkkukiusausta, peruna-kebab vuokaa ja pasta bolognesea ;)

Lasten leirin lisäksi olen ehtinyt reenaamaan ihan omaakin koripalloa. Tiistaina ja keskiviikkona käytiin iltatreeneissä läpi erillaisia puolustus- ja hyökkäystapoja joilla eilinen pelireissu Jyväskylään olisi käännetty voitolliseksi. Treenien hyvä tempo ja uudet pelikuviot eivät kuitenkaan lopulta siivittäneet meitä elisessä sm-pelissä voittoon Honsusta. Peli oli kokonaisuudessaan koko syyskauden huonoin, joten sitä on turha alkaa erittelemään sen tarkemmin. Ainoana mainitsemisen arvoisena asiana pelireissulta jäivät mieleen takasintulomatkalla katsottu Twilight -elokuva (minun valitsema!), sekä pelin jälkeen päivällisellä jälkiruokana tarjottu, super hyvä, kauan kaipaamani vispipuuro!! Ei tosin tainut vispipuuro kuulua nokialaisten herkkuihin, sillä valmentajien mukaan ainoastaan tämän pääkaupunkiseudun tyttön silmät kirkastuivat ja hymy levisi kasvoille heti puuron nähtyään! ;)

Muuten viikko on ollut harvinaisen tylsä. Ei sillä tavalla etteikö minulla olisi ollut mitään tekemistä, mutta en ole tehnyt mitään sellaista josta voisin oikeasti mielenkiintoisesti kirjoittaa tänne. Olen rentoutunut kotona, poikaystävän kanssa televisiota katsellen ja musiikkia kuunnellen. Olen kirjoittanut äidinkielen otsikko esseetä ja koittanut väkertää matikan läksyjä. Olen myös ehtinyt kokeilla kokkaustaitojani ja valmistanut ensimmäistä kertaa uunimakkaraa ja perunamuussia, sekä tietysti siivonnut ja pessyt pyykkiä. Kuulostaa mielestäni melko normaalilta opiskelija elämältä. :)

Tänään oli vuorossa vielä kouluhommien viimeistely, sekä viikon viimeiset koristreenit. Näiden jälkeen koittikin hyvin harvinainen vapaa viikonloppu! Huomen aamulla olisi tosin vuorossa jo perinteiseksi muodostunut pallokoulun valmennus sekä sen jälkeen vielä penkkiurheilijan ja kannustajan hommia poikaystävän omassa a-poikien matsissa Karkkilaa vastaan. Tämän jälkeen noin kolmen aikoihin pääsemme toivottavasti vihdoin suuntaaman nokan kohti Helsinkiä ja kotia. Menemme poikystäväni kanssa vielä syysloman lopuksi hiukan sivistymään pääkaupunkiseudun sykkeeseen ja sitten onkin toivottavasti kiva palata hyvillä mielin takaisin koulunpenkille. Maanataina ja tiistaina tosin taitaa olla palautus päivä, joten niihin ei hirveästi koulua vielä mahdu, mutta viimeistään keskiviikkona päästään jo tosi asioiden äärelle!

Ensi viikolla olisi myös vuorossa tripla-kierros koriksen parissa, sillä keskiviikkona matkaamme Forssaan FoA:n vieraaksi, lauantaina Keravalle Keravan Energia-teamin vieraaksi ja sunnuntaina kohtaamme kotona Turun riennon. Jospa ensi viikolla sitten vihdoin viimein aukeaisi se meidänkin joukkueemme kauan odotettu voittoputki? :)

Lukutoukka

"Vedä nyt seuraavalla kierroksella käsijarru kerran päälle ja koita sitten suoristaa auto, jos ja kun siitä lähtee perä alta. Katotaan miten käy!"

Näillä sanoin autokoulu opettaja lähetti minut jo ehkä viidennelle kymmenennelle seitsemännelle kierrokselle ympäri Nokian ajoharjoittelu rataa. Ja kuinka ollakkaan tämä viimeinen kierros käsijarru jarrutuksineen osoittautui koko päivän mielenkiintoisemmaksi 2 minuuttiseksi. Kiihdytin vauhtini 30km/h ja sopivassa kohdassa mutkaa nykäisin kässärin pohjaan ja kyllä siinä pyörittiin melko nätisti ympyrää auton kanssa.

Kokonaisuudessaan autokoulun kakkosvaihe tuntui silti melko turhalta. Vietetään opettajan kanssa 7 tuntia, käyden läpi samoja asioita kuin autokoulussa alunperin. Ja sen jälkeen vielä maksetaan tästä lystistä kevyet parisataa euroa. Onhan se ihan mukavaa päästä pitkästä aikaa jarruttelemaan liukkaalle radalle, mutta en ainakaan henkilökohtaisesti tunne ajotaitojeni muuttuneen tämän päivän perusteella suuntaan taikka toiseen. Toisaalta olen kyllä iloinen että liikenneturvallisuudesta pidetään huolta ja ehkäpä tälläkin opetuksella säästytään muutamilta turhilta kolereilta! :)

Autokoulun lisäksi kaikkea muutakin jännää on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Kävimme viikonloppuna pelaamassa kauden avauspelin Helsingissä ja heti perään seuraavana päivänä avasimme myös kauden kotipelien putken pelaamalla toisen pelin Lappeenrannan Catzia vastaan. Ikävä kyllä molemmat pelit päättyivät meidän häviöömme, ensimmäinen n. 20 p ja toinen n.15 p... Molemmissa otteluissa pelimme noudatti samaa kaavaa. Ensimmäisen erän hävisimme tylysti noin 30-10, mutta paransimme sen jälkeen peliämme huomattavasti ja loppu peli pelattiinkin molemmilla kerroilla lähes tasan. Näin ollen molempien pelien 15-20 pisteen tappiot tulivat ensimmäisessä erässä. Ainakin siis tiedämme mistä lähteä parantamaan sillä kun ensimmäisenkin erän peli saadaan kulkemaan, ei joukkueemme voittotilin avaamista voi estää mikään!

Minä itse jännitin pelejä melkeinpä pahemmin kuin ylioppilaskirjoituksia, vaikka en sitä kenellekkään myöntänytkään. ;) Voi olla että tämä pieni jännitys teki ihan hyvääkin sillä pelasin varsinkin sunnuntaina todella hyvin aikaisempiin syksyn esityksiin ja omaan fiilikseen nähden! Tottakai mokiakin tuli (mm. 4 menetystä ja yksi hyökkääjänvirhe ensimmäiseen vaihtoon :D), mutta loppua kohden parantuneet suoritukset jättivät kuitenkin positiivisen hymyn huulille!

 

 

Enkä tietenkään halua olla ylimielinen tai mitään, mutta pakko kai se on nyt linkittää tähän juttu Nokian Uutisista. Ikinä Helsingissä asuessani ei mihinkään lehteen mahdutettu edes 1/5 sivun kokoista uutista naiskoripallosta, mutta Nokialla, uutiselle meidän pelistä oli varattu kokonainen oma sivu! :)

http://www.nokianuutiset.fi/Urheilu/1194770743390/artikkeli/catz+ratkaisi+jo+alussa+ottelun.html

Tällä hetkellä voisin kysyä itseltäni, käynkö juuri nyt koulua ollenkaan? Lukujärjestykseni nimittäin on tässä jaksossa niin löysä että hyvä että muistan aamuisin herätessäni että olen vielä menossa iltapäivällä tunniksi kouluun :D Tiistai päivä on kokonaan vapaa ja torstain ja perjantain kohdalla lukujärjestyksessä komeilee vain yksi tunti, mutta niiden takia on silti raahauduttava 20km matka koululle.. Mutta jos totta puhutaan niin esimerkiksi tällä viikolla olin vain maanantain koulussa, tiistain vapaalla sekä keskiviikkona autokoulussa! Tänään olin kuitenkin ahkerana tyttönä matikan tunnilla ja huomennakin aijon raahautua kouluun yhdelle äidinkielen tunnille ja sen jälkeen kahville ja shoppailemaan kaverin kanssa! :)

Tämän kaiken jälkeen alkaakin hiukan aikaistettu syysloma, nimittäin ensi viikon ma-ke olen lupautunut valmentamaan Bc Nokian syysloma leiriä joten ikävästi joudun skippaamaan maanantain koulupäivän! ;) Tiistai olisi normaalistikkin vapaa ja keskiviikkona alkaisikin sitte virallinen loma. No onneksi tämä ei haittaa minua mitenkään sillä olen kuitenkin ollut ahkera opiskelija omalla ajallani, vaikka koulussa minua ei juuri näykkään! Eilen ja toissapäivänä laskin matikkaa yhteensä 6 tuntia, joiden aikana sain tehtyä kaikki 25 kotiläksyä sekä kaikki 45 itsenäisen kurssin tehtävää. Olin todellisuudessa hyvin ylpeä ja yllättynyt itsestäni sillä alku kankeuksien jälkeen tehtävien teko alkoi rullaamaan ja muistin taas pienen tauon jälkeen miksi pidän matikasta. Niin hassulta kuin se vain kuulostaakin, niin itseasiassa nautin näistä 6 tunnista symboolisen laskimen, maol taulukon ja kuminpurujen kanssa! Lisäksi edelliseen kirjoitukseen vielä palatakseni, voin vihdoin hehkuttaa että tämäkin tyttö osaa nyt integroida ja kaiken lisäksi voin todeta sen olevan todella helppoa! ;)

Tällä viikolla olisi vielä ohjelmassa yksin pallokoulun valmennus, peli Tapiolan Honkaa vastaan sekä leppoisa, romanttinen löhöily päivä poikaystävän kanssa, sekä hyvällä tuurilla shoppailu reissu ideaparkkii! ;) Ensi viikolla kohtaankin sitten taas uuden haasteen edellä mainitun Bc Nokian 7-11v lasten syysleirin merkeissä. Maanantaista keskiviikkoon saan siis kuunnella pienten koripalloilijan alkujen juttuja vähintään kuusi tuntia päivässä. Mutta mikäs sen ihanampaa ajan viettoa ihmiselle joka rakastaa lasten kanssa toimista ja heidän ohjaamistaan! :)

Koska olen ollut niin super ahkera matikan laskujen parissa ja huhkinut jo illan koristreenitkin alta pois, saatan nytkin vain maata sohvalla, ajattelematta mitään ja kuunnella kuinka äsken päälle laittamani pyykinpesukone hyrrää kylpyhuoneessa! Tällaisilla hetkellä elämä tuntuu vaan niin ihanalta. Taidankin tästä ottaa Eppu Nuotion Varjo -romaanin kauniisiin kätösiini ja uppoutua sen maailmaan, olen nimittäin täysin koukussa tähän kirjaa. Iltaisin en malta lopettaa lukemista kuin vasta silloin, kun silmät eivät millään meinaa pysyä auki. Onneksi nyt ei ole kiire minnekkään ja väsymyskään ei vielä paina, joten loppu ilta taitaakin mennä leppoisasti tämän suunnitelman merkeissä. Ja kaikki jotka eivät voi uskoa sitä jonka juuri äsken lukivat, niin kyllä, totta se on, minä olen oppinut lukemaan kirjoja! Taas siis osoitettiin todeksi erään ystäväni toteamus "Nokia tekee sut hulluks!" :D

Paikoillanne, valmiit, hep!

Tässä sitä istutaan pikkubussissa matkalla Helsinkiin, Kisahallille, elämäni ensimmäiseen naisten SM-sarjan otteluun. Mitäs muutakaan kuin Topoa vastaan. Yllättävää kyllä minua ei jännitä vielä yhtään, mutta matkaa on jäljellä vielä reilu 100km joten aikaa jännityksen keräämiseen on kyllä.
Aamulla heräsin hyvissä ajoin, söin maukkaan aamupalan ja pakkasin tavarat. Viikkasin pelikassiin täysin samallaisen mustan Spaldingin peliasun kuin viime vuonnakin. Nyt sen rinnuksessa vain komeili Capitals logon sijasta Bc Nokian näätälogo ja hurjasti enemmän sponsori mainoksia, jollaisista muistan meidän pieninä haaveilleen! ;)

Nyt se on siis ovella, kauden avaus! Tänään vieraspeli Topoa vastaan ja huomenna ensimmäinen kotipeli, mitäs muutakaan kuin hallitsevaa suomen mestaria Lappeenrannan Catzia vastaan. Kovia pelejä siis ainakin päästään näinä parina päivänä pelaamaan. Toisaalta kiva aloittaa kausi sarjan kärkijoukkueita vastaan niin saa heti käsityksen millä tasolla tässä sarjassa pelataan, mutta toisaalta olisi ollut kiva päästä aluksi totuttelemaan sm-sarjan tempoon helpompia joukkueita vastaan. Harmi kun otteluohjelmaan ei itse pysty puuttumaan, joten pakko kai vain toimia sen mukaan. :)

Koulukin on taas ikävä kyllä alkanut uuden jakson ja uusien kurssien merkeissä. Toissapäivänä käväisin yhdellä matikan tunnilla ja eilenkin piipahdin koulussa myös tunnin verran, tällä kertaa äidinkielen kertauskurssin merkeissä. Matikassa aloitin siis kurssin 13, Instegraalin jatkokurssin... Tässä vaiheessa on varmaan hyvä myöntää että en ole vielä edes käynyt 10 kurssia, jossa opetellaan perusasiat integroinnista. Käyn sitä tietysti nyt samaan aikaan itsenäisesti, mutta silti hiukan kammottaa miten pärjään noilla kursseilla, sillä tällä hetkellä minulla ei ole pienintäkään hajua mitä edes tarkoittaa integroiminen :D

Nyt kuitenkin kouluajatukset hiiteen ja keskittyminen peliin! Lets go Nokia :)