Nokia connecting pipes

Miten hyvin jouluvalot sopisivatkaan pervekkeeni kaiteelle? Kuinka ihanalta näyttäisikään kynttelikkö keittiön ikkunalaudalla? Voisikohan makuuhuoneen ikkunaan laittaa roikkumaan yhden joulutähden? Kauankohan joulukukkaset säilyisivät hengissä omassa hoivassani, eli voisinko jo ostaa edes yhden sellaisen, ihan vaan tyhjää ruokapöytääni koristamaan? Pitäisiköhän minunkin hankkia kotiini edes jonkin näköinen pieni joulukuusi, ehkä pieni pöytämalli? Miten minulla ei ole vielä yhtään kunnon joulukalenteria, vaikka joulukuuhun on vain pari päivää aikaa?

Minusta, ehkä yhdestä maailman tylsimmistä jouluihmistä on paljastumassa oikea jouluhullu! Olen jo monena päivänä, reeneistä piemeällä kotiin kävellessäni, ihaillut erillaisia joulukoristeita joita asuntojen terasseilla/parvekkeilla näkyy jo olevan. Tunnen jopa pientä kateutta näitä parvekkeita ja terasseja kohtaan, sillä omaanihan koristavat vain kuolleiden kesäkukkasten raadot ja aurinkotuolien metalliset rungot. Onneksi äiti lupasi ensi viikonloppuna tuoda hiukan joulukoristeita tännekkin suuntaan, joten ensi viikolla omien ikkunoideni ja parvekkeeni joulukoristeet vilkkuvat kilpaa muiden kanssa! :)

Joulu fiilistelyn siivittämänän olen myös ahertanut koeviikon eli koulun parissa. Torstaina aloitin urakkani äidinkielen kokeella, jonka jälkeen olikin enää vuorossa vain kaksi matikan koetta eilen ja tänään. Tämän päiväinen koe sujui juuri niinkuin olin ajatellutkin, mutta eilinen matikka 13 kurssin koe ei mennyt aivan putkeen sillä minun täytyi todeta koepaperi, pitkän tuijotus kilpailun päätteeksi, voittajaksi ja poistua luokasta tyhjän vastauspaperin kanssa. Onneks tästä kurssista oli myös mahdollista saada pelkkä S-merkintä todistukseen, näyttämällä että vihossa on 100 tehtävää tehtynä kurssiin liittyen. Tehtävien täytyy olla tehtynä itsenäisyyspäivään mennessä, joten minulla on vielä viikko aikaa saada puuttuvat 20 tehtävää kasaan.

 

Viime viikko ja tämän viikon alku ovat olleet taas vaihteeksi henkisesti hiukan vaikeita. Koeviikkostressin vuoksi mielialat ovat heitelleet laidasta laitaan, ja välillä elämä on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Yhtenä hetkenä kaikki sujuu kuin rasvattu, mutta vain hetkeä myöhemmin koko maailman ongelmat tuntuvat kaatuvan päälle. Milloin olen lähes nukkunut pommiin kertaustunnilta, milloin kroisantit ovat palaneet pohjaan ja milloin olen sotkenut juuri pestyt ja kuivatut hiukseni käsisaippuaan.. Onneksi poikaystäväni on urhoollisesti kestänyt lähes jokaisen itku- ja kiukkukohtaukseni, ja saanut minut lopulta aina nousemaan ylös kuopasta. Toivottaavasti nyt koeviikon loputtua, henkinen stressinikin helpottaa ja aurinko alkaa jälleen paistaa pääni sisällä, ulkona vallitsevasta sysiharmaasta, pimeästä säästä huolimatta.

Piristystä tähän tasaisen tylsään ja harmaaseen arkeen toi kuitenkin viime torstainen vesi"kriisi". Vapaapäivän kunniaksi olin päättänyt hoitaa kotityöt pois alta heti aamutuimaan, jotta voisin pyhittää koko loppu päivän vain löhöilyyn ja rentoutumiseen. Yllätyksekseni, hanaa tiskaamista varten avatessani ei vettä tullut ollenkaan. Vääntelin ja kääntelin kahvaa, mutta hana pysyi aivan hiljaa. Tarkistin samantien myös kylpyhuoneen kraanan ja suihkun, mutta myös ne vaikuttivat harvinaisen kuivilta. Lyhyen internetin selailun jälkeen paljastuikin että viereisellä tietyömaalla oltiin onnistuttu, kaivuutöiden yhteydessä, katkaisemaan iso vesiputki jota kautta myös oman kerrostaloni vesien olisi tarkoitus kulkea. Onneks hätä ei ollut tämän näköinen vaan kanisterin ja vesiauton avulla saatiin lopulta vedet aamuteetä ja mehuakin varten. Puolenpäivän jälkeen alkoi vihdoin kraanakin näyttää elon merkkejä ja vettä alkoi lopulta virrata, mutta millaista..? Vesilaitoksen mukaan "vesi saattoi aluksi olla hiukan sumeaa sakan vuoksi, mutta parin minuutin juoksutuksen pitäisi tehdä siitä täysin käyttökelpoisen". Kuitenkin itse vettä pari minuuttia (todellisuudessa 30-60 minuuttia) juoksutettuani totesin veden edelleen aivan ruskeaksi ja käyttökelvottomaksi. Näin ollen päivän suihku täytyi hoitaa reenien päätteeksi palloiluhallilla ja tiskaus sai jäädä toiseen päivään. Onneks seuraavan aamuna vesi oli lopulta normaalin oloista, sillä kanisterin vedetkin oli juuri sopivasti käytetty loppuun! Näin meillä Nokialla, eli jos joskus joku sattuu tulemaan käymään luonani suosittelen varmuuden vuoksi omaa juomapulloa mukaan ;)

 

 

 

Viikonloppuna ehdimme koripallon sarallakin palata taas normaaliin ottelurytmiin, pelaamalla vaihteeksi tuplakierroksen. Lauantaina kotiluolassa saimme vastaamme Keravan Energia Teamin, jolle olimme ensimmäisellä kierroksella hävinneet vieraissa noin kahdenkymmenen pisteen verran. Lauantaina meno oli kuitenkin aivan toinen ja lopulta tiukan, jatkoajallekkin venyneen, kamppailun voittajaksi selviydyimme me! Voittoputki oli näin ollen jatkunut jo kahden ottelun mittaiseksi ja heti sunnntaina päästiin taas koittamaan josko se saisi edelleen jatkoa. Ikävä kyllä meno oli sunnuntain pelissä aivan toinen kuin lauantaina. Tällä kertaa Honsu hallitsi hienokseltaan kaikkia pelitapahtumia, eivätkä pelin loputtua taululla komeilevat lukemat 70-55 jättäneet epäselvyyksiä joukkueiden paremmuudesta.
Omalta osalta viikonloppu oli jälleen, pitkästä aikaa, onnistunut. Palasin omalle tasolleni niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin ja onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Sain isoa vastuuta varsinkin puolustuspäässä, saamalla puolustettavakseni molemmissa otteluissa vastustajan nopeat takamiesvahvistukset ja mielestäni onnistuinkin heidän puolustamisessaan jopa yli omien odotusteni! :) Tästä onkin hyvä lähteä kohti ensiviikonlopun tuplakierrosta, Pelikarhuja ja Tapiolan Honkaa vastaa. Vastus tulee olemaan aivan sarjan kärkipäätä, mutta meidän joukkueellamme on kuitenkin aina mahdollisuus yllättää!

http://www.nokianuutiset.fi/Urheilu/1194779552776/artikkeli/bc+nokian+naisille+nayttava+jatkoaikavoitto.html

http://www.nokianuutiset.fi/Urheilu/1194779555572/artikkeli/honsu+kahdesta+vasyneesta+virkeampi.html

Kokonaisuudessaan elämäni on ollut hyvin tylsää sen jälkeen kun palasin reilu viikko sitten Helsingin reissultani, eikä lisää kirjoitettavaa vain löydy. Mutta toisaalta miksi pitäisikään jaaritella niitä sun näitä, jos todellista asiaa ei ole. Itse olen päättänyt että kirjoitan mileluummin vaikka harvoin ja asiaa, kuin hyvin usein ja kovin pitkästi, mutta tylsästi ja ilman minkäänlaista pointtia. Toivotaan siis että tämä viikonloppu ja ensi viikko tuovat jotain mielenkiintoa ja tapahtumia mukanaan, jotta pääsen pian taas kirjoittelemaan. Löysin myös eilen lipastoni alta pitkään jo "kateissa" olleen järjestelmäkamerani, joten aijon ainakin näillä näkymin lähteä heti kun aikaa riittää kokeilemaan sen toimivuutta. Joten toivottavasti saan näpsäistyä sillä sellaisia kuvia joita kehtaa tännekkin laittaa! :)

 

Your home is where your heart is

Viikonloppu kotona on ohi ja yksi koulupäivä jo takana päin. Aika menee aivan liian nopeasti jos minulta kysytään.

Torstaina heti koulun jälkeen hyppäsin Tampereelta junaan kohti Tikkurilaa, josta äiti tuli minut hakemaan pari tuntia myöhemmin. Matkalla, junassa, ehdin tehdä lähes kaikki matikan läksyt, joten saatoin ahkeruuteni ansiosta unohtaa kaikki kouluhommat koko viikonlopuksi. Ensimmäisen ilävöimäni tunteen koin avatessani kotioven... Ihana, pikku karvapalloni ryntäsi häntä heiluen minua heti ovelle vastaan, eikä innostuksesta meinannut millää tulla loppua! Koko pieni vartalo heilui hännän jatkeena, eivätkä rapsutukset ja pusut millään tuntuneet riittävän. Vasta sinä hetkenä todella muistin kuinka paljon olen kaivannut Alma koiraani ja kaikkea sitä mistä tulen tänä viikonloppuna nauttimaan! :)

Nopean tavaroiden purkamisen jälkeen olikin aika vaihtaa treenikamat päälle ja suunnata kohti Helmi Centeriä ja Capitalsin koristreenejä... Oli niin haskaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan viime vuotisten tuttujen joukkuetovereiden kanssa ja kuuntelemaan entisten valmentajien opastuksi ja naljailuja ;) Mitä kaikkea sitä oikeasti tuleekaan ikävä? :D Puolentoista tunnin reenien jälkeen saatoin hyvällä omalla tunnolla sanoa olleeni aivan kuollut! 1vs1, 2vs2, 3vs3 ja 4vs4 puolustus- ja hyökkäysharjoituksia, juoksemista, heittämistä ja vähän jopa pelaamista, ja tämän kaiken päälle vielä vähän kuntosalia. Näiden reenien jälkeen saattoi tämä tyttö ryömiä hyvillä mielin saunan kautta omaan sänkyyn nukkumaan.

Perjantaina päivääni kuului ulkona syömistä ja juorujen jakamista kahden parhaan ystäväni kanssa, kampaaja reissu (jonka tuloksena sain täydellisen ihanan värin ja leikkauksen hiuksiini), sekä tietysti toiset treeni Capitasin kanssa. Tänä päivänä treeneissä keskityttiin enemmän 5vs5 hyökkäykseen ja kun treeneissä oli vain 9 pelaajaa + minä, sain minä roolin toimia toisen joukkueen takamiehenä.. Siinä olikin sitten aivotyötä kerrakseen minun päälleni, kun piti yhtäkkiä 5minuutissa koittaa painaa mieleen joukkueen uudet kuviot ja muistella edes osa viime vuoden vanhoista kuvioista! Lopputulos oli kuitenkin suhteellisen siedettävä, enkä juoksennellut aivan täysin päättömästi ympäri kenttää :D Tämänkin päivän päätteeksi, kun kello 22 jälkeen raahauduin treeneistä kotiin, olin täysin valmis painamaan pääni omaan tyynyyn ja vaipumaan untenmaille keräämään lisää energiaa viikonlopun viettoon!

Lauantai päivä alkoi vanhojen tanssi puvun pienennys reissulla. Äidin työtuttu, joka tysökenteli myös ompelijana, oli suostunut pienentämään tanssipukuani, jotta se pysyisi päällä ensi helmikuussa pyörähdellessä! Tiedoksi vielä kaikille jotka eivät tiedä, olen siis tanssimassa vanhat poikaystäväni kanssa uudemman kerran vielä näin abi-vuoden kunniaksi! Eihän se tosiaan mitenkään normaalia ole että joku haluaa tanssia vanhat penkkareiden sijaan, mutta ovatko minun tekemiseni muutenkaan kovin normaaleja, joten tämä sopii joukon jatkoksi oikein hyvin? :D Joka tapauksessa, puku saatiin pienennettyä ja ompelimolta jatkoimmekin sitten matkaamme äidin kanssa kauppaan valitsemaan herkkuja joita söisimme illalla tyttöjen illan kunniaksi. Isä ja pikkuveli lähtivät siis la-su jääkiekko turnaukseen, joten kotona olimme vain minä, äiti ja Alma. Girls night IN -illan kunniaksi ostimme koko ostoskorin täydeltä sisäfilepihviä, ranskalaisia, omenapiirakka aineksia, karkkia, vaniljajäätelöä sekä vitamiini vettä, ja jäimme vesi kielellä odottamaan iltaa. Ennen herkuttelua oli vuorossa ukin synttäri ruusujen hankinta ja onnittelu kyläily, paljon onnea siis ukki 81v! Tämän jälkeen oli aika capitals II-joukkueen pelin, jonka jälkeen nopea kiinalainen ruokailu kaverin kanssa, hänen pikkusiskonsa korispeliä katsellen. Vatsa täynnä, tällä kertaa kiinalaista, olikin sitten hyvä palata kuuden jälkeen kotiin, aiemmin ostettujen herkkujen ääreen! Ensin leivoin valmiiksi omenapiirakan jonka kimppuun iskimme maailman parhaiden sisäfilepihvien ja ranskisten jälkeen! Jos tämän päivän jälkeen ei paino noussut vähintään 3 kilolla, niin sitten se ei kyllä nouse millään! :D Päivän päätteksi katselimme vielä äidin kanssa Top Gun -elokuvan ja ihailimme Tom Cruisen komeutta ;)

Sunnuntai aamuna heti herättyäni mieleni valtasi ikävä haikeus siitä kuinka illalla oli vastassa jo kotimatka Nokialle.. Päätin kuitenkin ottaa päivästä kaiken irti ja jättää synkistelyn myöhemmälle.
Aamupäivällä lähdimme äidin kanssa Kisahallille katsomaan Topo2-Pyrintö naisten 1.divarin peliä ja tällä kertaa näkemän parin vuoden takaisia valmentajia ja joukkuekavereita :) Pelin jälkeen suuntasimme kotiin aloittelemaan hiukan joulutunnelman luomista, jouluvalojen muodossa ja lenkittämään omaa pikkuista, nelijalkaista tuholaistamme! Sitten olikin jo aika lähteä jälleen kohti Helmi Centeriä katsomaan vanhan joukkueeni naisten 1.divarin peliä. Helmen pihassa sanoin heipat äidille, sillä hän lähti itse pelailemaan vähän koripalloa viereiselle hallille eikä ehtinyt pelistä kotiin ennen junani lähtöä.. :( Jännän pelin jälkeen, Capitalsin voitettua yhdellä vaivaisella pisteellä EBT:n, oli minun aika jo kiiruhtaa kotia hakemaan tavarat ja sen jälkeen kohti Tikkurilan asemaa. Viimeiset rapsutukset ja pusut tuli Alma koiran kanssa vaihdettua kyyneleet silmissä, mutta lopulta junassa istuskellessani totesin viikonlopun olleen lähtö haikeudesta huolimatta, ehkä paras pitkiin pitkiin aikoihin! Päätinkin etten surkuttele kotiin lähtöä, sillä niitä posiitiivisia ja ihania osioita joita mietiskellä oli viikonloppu enemmän kuin pullollaan :)

Viikonlopun aikana tulin kokoajan enemmän ja enemmän siihen tulokseen että vaikka olen kotiutunut Nokialle enemmän kuin hyvin, tulen silti aina sisäisesti olemaan kaupunkilaistyttö. Metrot, raitiovaunut, ruuhkat, isot ihmismassat, paljon kaikkea ympärillä.. Tajusin noiden neljä päivän aikana kuinka paljon olen kaikkea tätä kaivannut. Nokialla olo on mukavaa kun ei ole mitään mihin verrata, mutta kun alkaa vertaamaan Nokiaa pääkaupunkiseutuun, pesee pääkaupunkiseutu Nokian 100-0. Onneksi nämäkin ovat kaikki mielipidekysymyksiä ja jokainen voi olla asioista täysin erimieltä :) Tänään juuri totesin poikaystävälleni että elämäni olisi täydellistä jos hän asuisi Nokian sijata pääkaupunkiseudulla, tai jos Nokia yksinkertaisesti olisi paljon lähempänä Helsinkiä ja "sivistystä"! Mutta toisaalta, elämä ei saa olla liian täydellistä, joten olen tähänki tilanteeseen ihan tyytyväinen. Minulla on kotoisa asunto, mukava joukkue, ihana poikaystävä ja muutama uusi ystäväkin täällä Pirkanmaalla. Pääkaupunkiseudulla minulla olisi toisaalta lähes nämä kaikki ja vielä paljon muuta... Mutta ainoa keino kasvaa ja kehittyä ihmisenä on jättää tuttu ja turvallinen ja kokeilla omia rajojaan! Ehkä ensi keväänä pyörrän tänne tänään kirjoittamani mielipiteen täysin, eikä minua saa liikuttettua Nokialta mihinkään ;)

Täydellinen viikonloppu, täydellisten ihmisten kanssa! Voiko sen enempää toivoa? Nähtävästi voi, sillä tänään YO-tuloksia hakiessani paljastui sieltäkin niin ihana yllätys että en uskaltanu siitä edes etukäteen haaveilla! Tänä syksynä kirjoittamani terveystiedon ja englannin pisteet olivat molemmat nousseet. Terveystieto 3pisteellä ja Englanti jopa 20pisteellä?! :o Näin ollen molempien arvosanatkin nousivat yhtä korkeammiksi kuin ne olivat alustavina olleet!!! Voi tätä onnen päivää! Vaikka tulokset eivät varmasti monen päätä olisi huimenneet, olen minä kuitenkin onnenni kukkuloilla :) Vihdoin olen myös kirjoittanut ensimmäisen M:n!! Rankan kolmen tunnin koulupäivän jälkeen palkitsinkin itseni tästä suorituksesta Subway patongilla. Tällä fiiliksellä on hyvä jaksaa rämpiä jakson viimeiset tunnit ja koeviikko läpi.

Huomenna olisi sitten vuorossa vapaapäivä koulusta, eli minulle tarkoittaen koeviikkoon lukua ja matikan kertaustehtäviä, sekä illalla palaaminen tositoimiin eli palloiluhallin parketille. Rentouttavan ja erillaisen viikonlopun jälkeen koripallokin toivottavasti luistaa uudella innolla, sillä neljien harjoitusten jälkeen ensi viikonloppuna olisi taas vuorossa tuplakierros ja mahdollisuus voittoputken jatkamiseen :) Jotta energiani riittäisi kaikeen tämän toteuttamiseen, täytynee minun sammuttaa televisio ja tietokone, ja käpertyä lämpimän peiton alle, joten hyvää yötä! <3

Smile because you can!

VOITTO! Sieltä se tuli! Tänään on vihdoin viimein avattu meidänkin joukkueemme voittitili komealla 22 pisteen voitolla Hyvinkään Pontevasta. Upea peli, upea voitto ja upea joukkue! Eilinenkin peli Äänekoskella Huimaa vastaan olisi voinut kääntyä joukkueemme voitoksi, mutta monien vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen vastustaja oli parempi yhden pisteen erolla. Viikonloppu oli siis erinomainen näyttö siitä mihin joukkueemme todella pystyy. Tästä on hyvä jatkaa kautta ja avaamaamme "voittoputkea" eteenpäin! ;) Mummi ja ukki olivat äidin kanssa ajaneet tänään, isänpäivän kunniaksi ensimmäistä kertaa elämässään Nokialle katsomaan asuntoani ja peliäni. Vaikka en kentällä kovin paljon itse viipynytkään, oli silti ihana nähdä tuttuja naamoja katsomossa, ja todistamassa vielä meidän ensimmäistä voittoakin! Oli myös ihana saada isovanhemmat vihdoin viimein kahvittelemaan ihan oman ruokapöytäni ääreen ja päästä hääräämään keittiössä kuin mikäkin kodinhengetär keittämässä kahvia ja teetä! Parasta kyläilyssä oli kuitenkin ehkä se, että sain pakkotavan syyn siivota asuntoni putipuhtaaksi ennen mummin tupatarkatusta ;)

Koulukin on alkanut taas pikkuhiljaa tuntua oikealta koulunkäynniltä. Matikan läksyjä saa väsätä, lähes joka päivä, yön pikkutunneille asti ja äidinkielen esseitäkin on täytynyt kirjoitella pelimatkojen aiheuttamien poissaolojen korvaukseksi. Kaikki läksyt olen saanut kuitenkin tehtyä ja kaikki tehtävät on palautettu ajallaan. Kuitenkin, takaisin normaaliin koulurytmiin palaaminen muutaman yli rennon viikon jälkeen tuntuu aina yhtä rankalta. Motivaation säilyttämiseksi olen kuitenki tasaisin väliajoin muistuttanut itseäni ensi keväässä siintävistä ylioppilasjuhlista, joissa minäki voin vihdoin viimein painaa valkolakin päähäni ja todeta ylpeänä olevani ylioppilas! Toivottavasti kaikki meneekin juuri näin kun olen kuvitellut ja ikäviltä yllätyksiltä vältytään. Kaiken tämän kruunuksi kävin torstaina ilmoittautumassa kevään yo-kirjoituksiin, joten siitäkään ei lakki voi jäädä kiinni. Enää ei puutu kuin viimeisten kurssien ja kirjoitusten hoitaminen siististi kotiin ja se on sitten siinä! Näillä mietteillä kohti elämäni toiseksi viimeistä koeviikkoa ;)

Tällä viikolla olen miettinyt lähes joka päivä viime vuosia ja elämääni ennen Nokialle muuttoa. Olen ikävöinyt vanhoja kavereita, perhettä, pikkuveljeä, omaa rakasta pikku koiraa, sukulaisia, vanhaa koulua, kotiruokaa, viime vuoden joukkuekavereita ja jopa omaa pehmeää sänkyä. Miten helppoa kaikki olikaan kotona asuessa ja kuinka paljon ihania ihmisiä jouduin jättämään 200 kilometrin päähän. Olen selannut tietokoneeni ja puhelimeni kuvatiedostot miljoonaan kertaan läpi, löytänyt ihania arkiston helmiä ja itkenyt koti-ikävää.. Välillä on rankkaa olla itsenäinen yksin asuva opiskelija, kaukana kotoa. Kuvatiedostoja katsellessani nousi hymy huulille miljoonaan kertaan ja täytyy vain olla kiitollinen siitä kuinka ihana perhe ja kuinka ihania ystäviä minulla on! Toivottavasti ette ole unohtanut minua ihan kokonaan, koska itse en ainakaan ole unohtanut ketää <3

Ensi viikolla olisi edessä kolme koulupäivää (maanantaina, keskiviikkona ja torstaina) sekä kahdet korisreenit, jonka jälkeen suuntaan nokkani kohti pääkaupunkiseutua ja kotia! Ajoin viettää ruhtinaalliset neljä kokonaista päivää tutusta ja turvallisesta ympäristöstä nauttien, ystävien ja perheen keskellä! Aijon myös tehdä comebackin Helmi Centeriin ja Capitalsin treeneihin pitkästä aikaa! Olen iloinen että saan mahdollisuuden reenata vanhan joukkueeni kanssa kotona ollessani, sillä silloin voin paremmin mielin jättää oman jengin reenit välistä, kun tiedän että pääsen harjoittelemaan jokatapauksessa vaikka lähtisinkin kotiin. Kiitos siitä vanhoille valmentajilleni! :) Intoa ja jännitystä puhkuen kohti ensiviikkoa.
Kohta poikaystävänkin pitäisi saapua kotiin Turun pelireissulta. Joten, jospa sitten viimein pääsisi käpertymään hänen kainaloonsa ja vaipumaan untenmaille, valmistautumaan ensi viikkoon ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin! :)

Hikipisaroita ja kauhun kiljahduksia

Ei tullut avausvoittoa vielä viime sunnuntainakaan, vaikka koko joukkue sitä varmasti hartaasti toivoi. Kotkan ylpeys, Pelikarhut oli tällä kertaa parempi pistein 65-83. Positiivista kuitenki löytyy siitä että ottelun alku ja ensimmäinen erä oli varmasti koko kauden paras. Ensimmäisen erän jälkeen olimme tappiolla vain kaksi pistettä ja toisen erän alussa nousimme jopa tasoihin! :) Tämän jälkeen Peka kuitenkin otti ohjat rauhallisen varmalla pelityylillään ja kasvattikin johtoaan loppu ottelun ajan melko tasaisesti. Joten lopulta voittajasta ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä.

Ottelun jälkeen, tappiosta huolimatta suuntasimmekin koko joukkueen voimin syksyn kolmanen saunaillan viettoon! Saunoimme, söimme hyvin ja kuuntelimme musiikkia. Paitsi että saunoessa meltä loppui heti lämmin vesi, joten hiukset pestiinkin sitten kylmän veden alla ja ruuaksi oli Pirkanmaalaisten lempiherkkua siipiä, jotka eivät ikävä kyllä kuulu, eivätkä tule kuulumaan tämän tytön lempiruokiin vaikka täälä asunkin! :D Näiden pienten vastoinkäymisten ei kuitenkaan annettu haitata menoa ja ilta sujuikin mallikkaasti hyvästä seurasta nauttien. Ehdimme vielä tutustua toisiimme paremmin kysymysleikin muodossa, ennekuin oli minun aikani poistua paikalta kotiin poikaystävän kainaloon ja jättää energisemmät henkilöt jatkamaan iltaa Tampereen yöelämään! :)

 

Koripallon ulkopuolella viime ja tämä viikko ei ole juurikaan tarjonnut minkäänlaista kerrottavaa. Koulua, harjoituksia, läksyjä ja kotitöitä, niistä ovat oikeastaan kaikki päiväni koostuneet. Ainoa hiukan kaavaa rikkova päivä oli viime sunnuntain. Meillä, naisten joukkueella ei ollut peliä ja miesten joukkue oli vieraspelimatkalla Espoossa, joten poikaystävien poissaollessa, päätimme ystäväni kanssa lähteä kuluttamaan hiukan kaloreita Pispalan rinteille ja katselemaan kauniita maisemia! :) Pari tuntia hurahti kuin siivillä kiivetessä portaita ja rinteitä ylös ja alas ja ylös ja alas... Kun olisi ollut fiksumpi, olisi ottanut askel- tai sykemittarin mukaan, sillä olisi ollut hauska katsoa kuinka paljon oikeasti kävelimme ja paljon kaloreita tuli kulutettua! Mittareita ei nyt kuitenkaan ollut, joten näin omien tuntemuksieni perusteella voisin veikata että kävelyä tuli parin tunnin aikana kuitenkin noin 10 kilometrin verran, joten reissu sopi oikein hyvin vapaapäivän pieneksi lenkkiharjoitukseksi.

 

Maisemat olivat kuitenkin se upein osa koko reissua! Kiipesimme aivan harjun korkeimmalle kohdaalle ja näkymä alas Pyhäjärvelle, jonka toiselta puolelta saattoi bongata jopa Nokian tehtaiden piiput, oli aivan upea! Päiväkin oli oikein kaunis, pilviä oli kyllä taivaalla mutta silti aurinko paistoi. Ikävä kyllä järvellä oli hiukan sumuista, joten selkeänä päivänä maisema olisi voinut siis olla vieläkin upeampi. Täytynee siis tehdä samallainen lenkki vielä joskus toiste ;)

 Eilen suuntasimme poikaystäväni kanssa, molempien vapaapäivän kunniaksi Tampereelle, Plevnaan katsomaan Pranormal Activity 4 -elokuvaa. Poikaystäväni oli suostutellut minua mukaansa katsomaan kyseistä leffaa jo ensi-illasta lähtien, joten lopulta minä murruin paineen alla ja suostuin... Ennen näytöksen alkua jännitin lähes pissat housussa, mutta elokuvan loputtua pystyin toteamaan ettei se ollut läheskään nii pelottava kuin olin alunperin kuvitellut. Vihaan kaiken näköisiä kauhuleffoja joten on todella suuri yllätys että olen tätä mieltä :D Mielestäni elokuva oli melko epärealistinen, jonka vuoksi en ehkä kokenut sitä niin pelottavana! No, nyt se on kuitenkin katsottu ja olen sitä mieltä että tästä hyvästä poikaystäväni on minulle yhden valitsemani elokuvan velkaa! Ja tiedänkin jo minkä leffa haluan hänen kanssaan mennä, ihan kiusallanikin katsomaan. Jää nähtäväksi saanko lopulta suostuteltua hänet sinne (mitä todella epäilen), mutta parhaani ainakin yritän ;)

Huomenna olisikin sitten edessä vuosisadan koitos, nimittäin erittäin mukava arkipelireissu, Suomen Cupin merkeissä, Lappeenrantaan! Lähtö Nokialta on 12 maissa ja takaisin kotona olemme toivottavasti siinä 1-2 aikaan yöllä... Reissun jälkeen olemme kuitenkin taas yhtä kokemusta ja ehkä jopa yhtä voittoa rikkampia ;) Lets Go Nokia!