Neljä yötä jouluun on..

Se on oikeasti totta, joulu lähestyy ja tämä tyttö pääsee kotiin! Huomenna pakkaan kassin täyteen vaatteita sekä muita tavaroita, ja suuntaan kohti Nokian juna-asemaa ja kotia. Viime päivinä on koti-ikäväkin latistanut fiiliksiä hiukan normaalia useammin joten olen nyt sitä mieltä, että joululoma kotona tulee todellakin tarpeeseen!

 

 

 

Koulu on tältä vuodelta pulkassa. Huomenna olisi vielä joulujuhla ja puurojuhla, jonka jälkeen astun koulun ovista seuraavan kerran sisään vasta ensi vuoden puolella. Eilen oli vuorossa myös tämän vuoden viimeiset joukkueen yhteiset treenit, joissa itse koripallon pelaamisen sijaan jumppailin kyllä vain kättäni... Joka ei muuten ole lääkärin lupauksista huolimatta parantunut "parissa päivässä", vaan on edelleen todella kipeä. Jomottava särky on onneksi vähän helpottanut, joten nukkuminen ja yleinen eläminen ja oleminen sujuu jo paljon paremmin. Reenien lopuksi oli vielä tarjolla pipareita ja glögiä, toivotettiin kaikille hyvät joulut ja poistuttiin palloiluhallin ovista myös viimeisen kerran tämän vuoden aikana. :)

 

 

 

Kaikki joululahjat on ostettu, osa jo paketoitukkin. Asunto siivottu tip-top joulukuntoon, imuroitu, tiskattu, pesty pyykkiä, pedattu sänky, pyyhitty pölyt ja pesty jopa vessakin. Kahviteltu ja vaihdettu viimeiset kuulumiset ystävän kanssa, ennen molempien suuntamista kotiseuduilleen jouluksi. Olen myös yrittänyt parhaani mukaan syödä jääkaappia tyhjäksi, jotta sinne ei jäisi mitään pilaantuvaa muhimaan poissaoloni ajaksi. Vielä pitäisi paketoida loput joululahjat, viettää ihana ilta poikaystävän kanssa rentoutuen, vaihtaa joululahjat, pakata ja tottakai selvitä huomisesta maailmanlopusta. En jaska edes muistella monestako olen jo näiden 19,5 elinvuoteni aikana selviytynytkään? ;)

 

 

Olemme muuten poikaystäväni kanssa päättäneet tehdä yhdessä pienen muistotaulun tästä vuodesta, lehdistä kuvia ja tekstejä leikkaillen, sekä kirjoittaen. Yhteisiä inside-juttuja, muistoja tämän vuoden tapahtumista, tärkeiden kappaleiden lyriikoita, kuvia ja kaikkea muuta ihanaa mitä mieleen juolahtaa. Toivottavasti aikataulumme pitää ja saamme taulun tänä iltana edes jotenkuten aluille. Vaikka mihinkäs tässä sinällään on kiire, aikaa sitä on vielä ensi vuonnakin. Olen kuitenkin itse niin innoissani ideasta, etten millään malttaisi odottaa iltaan asti yhteistä askarteluhetkeä :) Otan taulusta tietysti kuvan tännekin, kunhan joskus saamme sen valmiiksi!

 

 

 

 



Pain can always be healed

Kipu on epämiellyttävä aistimus ja tunnepohjainen elämys. Siihen liittyy kudosvaurio tai sen uhka tai sitä voidaan kuvata kudosvaurion käsittein.

 

Valmispastan tekemiseen kului melkein tunti. Poikaystävä joutui tekemään elämänsä ensimmäisen poninhäntänsä minun hiuksiini, sillä itse en siihen pystynyt. Nukuin viime yönä ehkä viisi tuntia, 10 minuutin pätkissä. Hotkin buranaa toivoen edes jonkinlaista helpotusta, mutta turhaan. Kokonaisuudessa olen koittanut selvitä elämästä ja kotiaskareista yksikätisenä.. Eilen pelasimme vuoden viimeisen pelin, kotona Hyvinkään Pontevaa vastaan. Peli oli koko joukkueelta loistava ja päätimme vuoden hienosti voittoon. Ikävä kyllä lähes kaiken voitto fiiliksen onnistui pilaamaan yksi pieni isku (isoon) hauis lihakeeni ;) Koko käsi puutui samantien, sormissa pisteli, niskaan asti sattui ja kättä ei tehnyt mieli liikuttaa senttiäkään. Pelaaminen loppui tähän ja viimeisen erän sain vain nauttia muiden hyvistä suorituksista!

Eilisestä asti olen siis sinnitellyt super kipeän käden kanssa ja yrittänyt parhaani mukaan selvitä liikuttamatta kättä liikaa. Kipu yltyi yön ja aamupäivän aikana kuitenkin liian kovaksi, eivätkä buranatkaan tuntuneet tehoavan, joten näin ainoaksi vaihtoehdoksi suunnata jälleen kerran lääkäriin, toivoen edes pientä helpotusta jatkuvaan jomottavaan särkyyn.

Tampereen Mehiläisen ovesta takaisin ulos astuessani en kuitenkaan huokaissut helpotuksesta, vaan kaivoin kännykän laukustani niin nopeasti kuin pystyin ja soitin itkun ja vihan sekaisen puhelun äidilleni. Olin suunnannut lääkäriin luottavaisin mielin: "ne jos jotkut osaavat auttaa mua ja antaa apua tähän kipuun"... Todellisuudessa mieslääkäri katsoi minua pieni virne naamallaan koko vastaanoton ajan, selitin vaivani, hyvä ettei lääkäri ruvennut nauramaan. Kyseli kuin lapselta, olinko minä "tyttökulta" koskaan saanut iskua esim. reiteeni? Samallainen vamma oli nytkin kyseessä, puuhauis. Selitin lääkärille ettei kipu tuntunut yhtään "puuhauikselta", sormet puutuvat ja kipu vetää niskaan asti... Lääkäri oli kuitenkin päätöksensä tehnyt. Kipu kuulemma häviäisi parissa päivässä ja buranaa voisi ottaa jos välttämättä tarvitsee, omistan kuulemma vain matalan kipukynnyksen... Katsoin lääkäriä epätoivon vallassa, loukkaantuneena, nolona, pettyneenä. Olin tullut vastaanotolle uskoen kivun viimein helpottavan, saisin edes kantoliinan tai vahvempia kipulääkkeitä. Lähdin lääkäristä kuitenkin kyynel silmässä ja entistä suuremman kivun kanssa, lääkärin tietysti väänneltyä kipeää kättäni vastaanotolla. Tunsin olevani lääkärille vain yksi potilas muiden joukosta, nopeasti sisään, nopeasti ulos ja raha juoksee. Minua ei kuunneltu, ei otettu tosissaan, olin vain kipuherkkä pikkutyttö, joka tuli vastaanotolle hakemaan sääliä ja päähäntaputtelua..
Mutta kun minua oikeasti sattuu. Kipu ei ole samallaista kuin selkäkipu, migreeni, vatsakipu, varpaanlyönnin jälkeinen kipu, kuume, palovamma tai kieleenpuraisemisen aiheuttama kipu. Tämä on täysin erillainen kipu, jomottava särky ei helpota hetkeksikään ja liian suuri liike vihlaisee niin että jalat meinaavat lähteä alta ja pala nousee kurkkuun. Lääkäri ei minua kuitenkaan uskonut, joten pakko kai vain purra hammasta ja taistella viimeiset koulupäivät läpi ennenkuin pääsee rentoutumaan, sivistyksen pariin, KOTIIN ja ehkä jos kipu ei ole siihen mennessä helpottanut, kunnon lääkärin vastaanotolle :)

 

Koripallossa, päätimme vuotemme siis upeasti voittoon. Torstainakin ehdimme käydä Forssassa pelailemassa Alkua vastaan yhden sarjapelin, joka tiukkojen vaiheiden jälkeen kääntyi taas lopulta vastustajalle.. Sunnuntaina olimme kuitenkin häviöstä vain entistä karaistuneempia, ollen lopulta n. 20 pistettä HyPoa parempia. Näin ollen saatoimme lähteä joulutaolle tyytyväisin mielin. :) Voittosta huolimatta ilmassa oli kuitenkin myös haikeutta, sillä molemmat jenkki vahvistuksemme lähtevät kotiin joulun viettoon, mutta vain toinen palaa takaisin. Ikävä kyllä vain osa joukkueesta saattoi sanoa heipat kotiin lopullisesti jäävälle pelurille ja osa lukea lähdöstä vasta tänään Nokian uutisista, jenkkien istuessaa jo lentokoneessa Atlantin yllä. Jokatapauksessa, pakko kiittää koko joukkuetta mukavasta syyskaudesta, josta on hyvä jatkaa ensi vuoden puolella, vielä useampien voittojen siivittämänä tietenkin ;)

Koulua on enää tänä vuonna jäljellä 4 vaivaista päivää ja koristreenejäkin enää kolmet (tuskin pystyn reenaamaan, mutta katsomista ei kukaan kiellä). Ne pitäisi vielä jaksaa, jonka jälkeen koittaa ihana 2 viikon joululoma, perheen parissa, ihmisten ilmoilla, Helsingissä! Luumukiisseliä, lahjoja, joulutorttuja, lumileikkejä koiran kanssa, pitkään kaivattuja pieniä sisaruskinoja pikkuveljen kanssa, joululauluja, äitin kanssa joulu hääräämistä, oma pehmeä sänky, pipareita, isin vitsien kuuntelua. Kaikkea ihanaa, jota olen kaivannut viime vierailusta lähtien, mutta pienillä lisämausteilla, sillä joulun voi kokea vain kerran vuodessa, jouluna! <3

Tällä hetkellä makoilen sohvalla, käsi itserakennetussa "kantositeessä" ja harrastan kanava surffailua, kylläkin erittäin huonolla menestyksellä. Aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta pienten ja vähän isompienkin vastoinkäymisten jälkeen, osaa ehkä olla tyytyväinen myös pieniin positiivisiin hetkiin. Nyt on käsi kipeä, poikaystävä flunssassa, ei ketään auttamassa minua, tylsää, telkkarista ei tule mitään, kohta pitäisi mennä nukkumaan vaikka tiedän ettei nukkumisesta tule käden kanssa mitään, huomenna pitää herätä liian aikaisin, sekä raahautua tunniksi kouluun, pyykkiä pitäisi pestä ja ulkonakin on pimeää ja kylmää.
Minulla on kuitenkin nyt edessäni uunituoretta joulutorttua ja lämmintä glögiä, ja kaiken huipuksi Nokian seurakunta muisti minua tänään ihka ensimmäisellä, omaan kotiin saapuunella joulukortilla! 

 

 

If you want to be happy, be!

Täällä istuu nyt yksi, äidinkielen yo-kirjoituksia vaille, valmis ylioppilas. Elämäni toiseksi viimeinen koeviikko on takana ja viimeiset pakolliset kurssi on samalla suoritettu kiitettävin arvosanoin. Kaikki lukion pakolliset ja valtakunnalliset syventävät kurssit on siis käyty ja jäljellä ovat enää äidinkielen tekstitaidon kurssi (jota käyn jo toista kertaa), matikan kertauskurssi ja kevään yo-kirjoitukset, pakollinen äidinkieli ja vapaaehtoinen pitkä matikka. Lukion päättötodistuksessani tulee komeilemaan 87 käytyä kurssia, arvosanoilla 8-10 ja keskiarvolla 9.10. Jos näitä numeroita vertaa tähänastisiin yo-tuloksiini, voisi kysyä onko joku fiksumpi käynyt puolestani koko lukion, vai onko joku tyhmempi osallistunut puolestani yo-kirjoituksiin... Ikävä kyllä ei, minä itse olen sekä käynyt kaikki lukiokurssit huippu hyvillä arvosanoilla, että kirjoittanut lopulta "päättökokeessa" 5-8 arvoiset tulokset :o No, tiedänpä ainakin että ylppärit eivät ole minun juttuni. Päähäni mahtuu selvästi vain yhden kurssin asiat kerralla ja kun yo-kirjoituksiin pitäisi päntätä kerralla 10 kurssin asiat, lopputulos on yhtä sekamelskaa. Olen kuitenkin mielestäni selviytynyt kiitettävästi lähes neljästä vuodesta kahdessa eri lukiossa, ja jo neljistä kirjoituksista ja enää kaksi on jäljellä. Viimeisiä siis viedään, joten toivotaan että olen valkolakin ensi keväänä lopulta, viimein ansainnutkin!

Viimeviikon niskakivuista selvittyäni olenkin koko loppuviikon taistellut, vaihteeksi, flunssapöpöä vastaan. Nenä on muurautunut umpeen, korvia ja päätä särkee, yskittää ja lima tuntuu tukkivan kaikki hengittystiet.. Kuume ei kuitenkaan ole taaskaan missään vaiheessa noussut ja sempä takia tuntuu koko tauti junnaavan paikoillaan. Kaikenlisäksi olen koko syksyn niistänyt ja köhinyt tasaisin väliajoin ilman sen suurempia oireita, joten nyt isomman flunssan iskettyä päälle, päätin suunnata tieni lääkärisedän vastaanotolle selvittämään josko sairauskierteeseen löytyisi minkäänlaista selitystä. Tohtori kuunteli ja mittaili, mutta mitään virustautia ja erittäin ärtyneitä limakalvoja suurempaa vaivaa ei hän onnistunut löytämään. Olen kuulemma vain sattunut olemaan erittäin huonotuurinen tänä syksynä ja onnistunut nappaamaan jokaisen liikkeellä olevan flunssa viruksen riesakseni. Parempaa tuuria jatkossa toivotellen lääkäri lätkäisi käteeni vain nasonex -nenäsumutin reseptin ja antibiootit siltä varalta, että tämä tauti ei parissa päivässä lähde parempaan suuntaan. Näinä hetkinä sitä todella muistaa arvostaa omaa terveyttä, sitä tunnetta kun mihinkään ei kolota, ei yskitä, niiskuta, eikä aivastuta.. Toivotaan nyt kuitenkin että antibiootteja ei lopulta tarvitakkaan ja tämäkin virus häipyy elimistöstäni lopullisesti ensi torstaihin mennessä.

Omasta "pikku" sairasteluistani huolimatta ehdimme koripallon saralla pelata viime viikon sunnuntaina "4 pisteen" kotiottelun Turun Rientoa vastaan. Ottelun voittaja siis nousisi pois suoran putoajan paikalta ja kohentelisi myös näin ollen asemiaan ensi kautta ajatellen. Kuitenkin, ennakko paineista ja hyvästä valmistautumisesta huolimatta hävisimme tiukan ja värikkään ottelun lopulta vain kolmen, vaatimattoman pisteen erolla. Turku kasvatti näin ollen etumatkaansa meihin nähden jo neljään pisteeseen.. Onneksi kausi on vielä pitkä ja vasta puolet kaikista runkosarja peleistä on pelattu. Me noustaan vielä! :)
Itse pelasin jälleen hyvän ottelun ja sain toteutettuja omia juttujani, hyvällä itseluottamuksella. Parhaimpana mieleeni jäivät onnistuneet kaukoheitot (kolmoset 3/6), joista kaksi onnistuin upottamaan vielä melko tärkeään paikkaan. Ikävä kyllä sekään ei tällä kertaa riittänyt, mutta parhaamme me koko joukkueen voimin yritimme!

Tällä viikolla on kuitenkin vielä kaksi mahdollisuutta hankkia vuoden viimeiset voitot plakkariin, kun torstaina kohtaamme vieraskentällä Forssan Alun ja sunnuntaina kotona Hyvinkään Pontevan. Ensimmäisellä kierroksella pelatuissa peleissä Forssa oli meitä noin 20 pistettä parempi ja me taas noin 20 pistettä Hyvinkäätä parempia. Jokainen peli on kuitenkin uusi mahdollisuus, sillä komeileehan tulostaululla, joka kerta ylösheiton aikaan tilanne 0-0. Tavoitteella kaksi voittoa kahdesta viimeisestä pelistä, kohti tämän viikon koripallohaasteita!

Iloa näihin hiukan tunnelmaltaan harmaisiin päiviin ovat tuoneet elämän pienet ilon ja huumorin hetket:

• Äiti lähetti minulle vihdoin viimein oman Haribo joulukalenterini (josta sainkin avata 10 luukkua kerralla)
• Kävin poikaystäväni kanssa ihailemassa itsenäisyyspäivän ilotulitusta Tampereella (kylläkin liian suuressa pakkasessa, mutta rakkaus lämmittää)
• Palloiluhallilla oli sunnuntaina niin kylmä että istuimme vaihtopenkillä vilttien alla (ja hauskalta varmasti näytti)
• Otin sunnuntain kotipeliin mukaan vain mustan peliasun ja jouduin lähtemään hakemaan keltaista asua kotoa kesken alku-ulkoilun (ja joukkuekavereita ja itseäni nauratti oma hajamielisyyteni)
• Lainasin kirjastosta jos toisen Eppu Nuotion kirjan (ja olen siihen jo täysin koukussa)
• Ostin kaupasta paketin KELTAISTA piparkakkutaikinaa (josta olen jo syönyt puolet)
• Pääsin taas tanssahtelemaan wanhojen musiikin tahdissa ja hiomaan askelkuvioita kuntoon (ja edelleen tanssiminen on yhtä kivaa kuin kaksi vuotta sitten) 

Pienet asiat voivat tehdä onnellisiksi :)

 

 

 

Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Elämä hymyilee! Päivät vilahtavat ohi täysin huomaamatta ja ylihuomenna on jo itsenäisyyspäivä. Ikävä kyllä, ensimmäistä kertaa elämässäni, joudun viettämään päivän ja katsomaan linnanjuhlat yksin.. Kenen kanssa voin nyt jakaa mielipiteeni rumista ja ihanista mekoista, ja kelle voin huomauttaa vieraiden erillaisista etikettimokista? En kenellekkään, sillä äitini ei ole tällä kertaa television ääressä kanssani, eikä poikaystävänikään innostunu ajatuksesta viettää romanttinen ilta yhdessä linnanjuhlia katsellen :D Tämän vuotinen itsenäisyyspäivä tulee siis olemaan hyvin erillainen kuin aiempina vuosina, mutta vaihtelu virkistää! Sovimme kyllä äidin kanssa olevamme hätätilanteessa valmiit pitämmään skypetreffit juuri linnanjuhlien aikaan, glögiä juoden ja mekkoja arvostellen ;)

Ennen itsenäisyyspäivään keskittymistä on kuitenkin viime viikollakin ehtinyt tapahtua jo sitä sun tätä. Torstaina ja perjantaina totuttelin palaamaan takaisin koulunpenkille, molempina päivinä kyllä vain vaivaisen yhden tunnin ajan. Torstain 8.15-9.30 koulupäivän jälkeen minulla oli hyvin aikaa suunnata Koskikeskukseen katselemaan hyviä joululahja vinkkejä ja myös pari pakettia tarttui kuin tarttuikin lopulta mukaan. Shoppailujen jälkeen käväisin vielä syömässä elämäni ensimmäisen jugurtti jäätelön, mansikoiden, kiwin, kaurakeksin ja hunajan kera.. Ja sen voin sanoa että onneks tätä jäätelöä ei myydä missään kotini lähellä, sillä muuten syksyn aikana painoa olisi kertynyt kevyesti viisi kiloa lisää :D

 

Uuden jakson kunniaksi, perjantaina, alkoivat myös vanhojen tanssi harkat. Vaikka olen vanhat jo kerran, kaksi vuotta sitten, tanssinut on pakko sanoa että tanssien reenaaminen on tälläkin kertaa ihan yhtä kivaa kuin viimeksikin. Odotan jo nyt innolla ensi perjantaita jolloin pääsen seuraavan kerran pyörähtelemääb cicapon ja tangon tahdissa. Mutta jospa silti teen itselleni lupauksen, että toinen kerta toden sanoo, ainakin tässä asiassa! Tanssien jälkeen suuntasin kaverini takaisin Tampereelle ja elokuviin katsomaan viimeisen Twilightin, Aamunkoi osa 2. Pakko sanoa kaikki Twilightit nähneenä, että tämä viimeinen osa oli kyllä kieltämättä paras. Eli suosittelen sen katsomista, jopa niille jotka ovat hiukan skeptisiä kyseisiä elokuvia kohtaan! Leffan jälkeen piti vielä kiirehtiä "lepakko vuorolle", viikon viimeisiin koristreeneihin, mutta onneksi elokuvan aikana oli myös Tampere saanut kauniin lumikerroksen ja kaikki näytti paljon valoisammalta pimeästä ja kylmästä säästä huolimatta.

Viikonloppuna ehdimme myös pelata vahteeksi kaksi peliä, lauantaina kotona Kotkan Pelikarhuja ja sunnuntaina vieraissa Tapiolan Honkaa vastaan. Molemmat ottelut olivat tiukkaa vääntöä viimeiseen neljännekseen asti, mutta lopulta kokeneempi joukkue otti sen ratkaisevan viimeisen loppukirin ja me jäimme n. 10pisteen takaa-ajo asemaan, josta emme kummassakaan pelissä enää nousseet. Sunnuntain vieraspelissä Espoossa tuomareilla oli vielä kaiken lisäkse pilli niin herkässä että neljä joukkueemme yhdeksästä pelaajasta, itseni mukaan lukien, joutui jättämään pelin kesken viiden virheen rasittamana. Ilman virhevaikeuksia olisimme voineet jopa voittaa, sen verran hyvältä se näytti, mutta onneksi on vielä yksi kohtaaminen jäljellä! ;)

Itse pelasin jälleen hyvän viikonlopun niin puolustuksen kuin hyökkäyksenkin saralla. Kuuluin molemmissa peleissä aloitusviisikkoon, puolustin hyvin, tein 11 ja 14 pistettä ja pelasin lähes 30minuuttia. Lauantain kotipelissä minut palkittiin myös joukkueen parhaan pelaajan palkinnolla. Nämä ovat niitä viikonloppuja joista en osannut edes haaveilla tänne tullessani, mutta jotka saavat itseluottamukseni nousemaan ja näyttävät että ehkä minusta vielä on pelaamaan tällä tasolla ihan oikeasti! :) Ehdin myös lauantaina oman pelin jälkeen kannustamaan poikaystävääni hänen peliinsä. Olemme siis pelanneet koko syksyn samassa seurassa ja harjoitelleen samassa hallissa päivittäin, mutta en silti ole nähnyt kuin yhden kokonaisen miesten pelin... Tuntuu että ehdin katsomaan hänen pelejään paremmin kun asuimme 200km päässä toisistanme, kuin nyt. Sitä se liika läheisyys teettää :D Jokatapauksessa, poikaystäväni pelasi parhaan pelinsä tänä syksynä ja saatoin ylpeänä tyttöystävänä katsella hänet palkittavan pelin jälkeen joukkueensa nälkäisimpänä pelaajana. Hyvä me! :D

 

Tämän viikon alun olen vain rentoutunut ja nauttinut olostani. Onneksi äiti kävi lauantaina kyläilemässä ja täyttämässä jääkaapin, joten ruuasta ei ainakaan ole pulaa! Rentoutumisen vastapainoksi olen tietenkin myös "ahkeroinut" koulussa kahden tunnin ajan (ja onneksi vasta perjantaina on seuraava yhden tunnin koulupäivä) ja pomputtanut koripalloa. Ikävä kyllä eilen reenien jälkeen palloiluhallilla istuskellessani ja miesten treenejä katsellessani, niskani jäätyi jonkun näköiseen totaali lukkoon. En pysty kääntämään päätä vasemmalle enkä oikealle, ylös enkä alas, joten voitte varmasti kuvitella millaista viime yönä nukkuminen oli... Toivotaan nyt kuitenkin että jumitus häviäisi yhtä nopeasti kuin se tulikin, sillä tänään illalla olisi vielä yhdet treenit ennen huomista, itsenäisyyspäivän aikaansaamaa lomapäivää! :)

Parin päivän lomailun jälkeen palataankin sitten taas perjantaina asiaan, tanssi harjoitusten, koulupäivän ja koristreenien merkeissä. Viikonloppu tulee olemaan sillä tavalla leppoisa että pelaamme vain yhden kotipelin, sunnuntaina Turun Rientoa vastaan. Ottelusta lopputuloksena, ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin voitto, jolla myös nousisimme Turun ohitse sarjataulukossa 9 sijalle ja pois putoamisuhan alta. Näillä miettein siis katse ensin kohti parin päivän lomailua ja sitten tärkeää viikonloppua!!