Little things

Olin kirjoittanut pitkän pitkän tekstin, mutta iki ihana itseäni fiksumpi elektroniikka ja internet päättivät alkaa ilkeiksi kanssani ja hävittää koko tekstin tuhkatuuleen.. Uutta samanlaista tekstiä en nyt viitsi, jaksa enkä edes halua alkaa nyt kirjoittamaan joten tiivistän kaksi viimeistä viikkoni, niin lyhyeksi kuin se, kaikkine tapahtumineen ja käänteineen on mahdollista tiivistää!

• Hävisimme toissa viikonlopun pelimme Torpan pojille vaivaisella kolmella pisteellä..

• Tajusin jälleen kuinka ihania tosiystäviä minulla Helsingissä, huonoista yhteydenpito taidoistani huolimatta, edelleen on!



• Ystäväni on maailman paras kokkaamaan maailman parhaimpia lihapullia ja pannukakkua!







 





• Äidin kanssa koripallon katseleminen ja spekulointi on ehkä parasta vapaa-ajan vietettä.



• Kaikki vanhojen tanssit, omaa tanssia myöten on nyt harjoiteltu ja pakko myöntää että minulla on paras tanssi pari mitä voisi toivoa! ;)



• Olen päättänyt, että kun koripallo ei enään luonnistu tai kiinnosta aloitan tanssin, mielellään paritanssin jos vain saan itselleni houkuteltua jostain parin. Niin paljon olen tanssiin ihastunut vanhojen harjoitusten ansiosta!

• Nelivuotinen lukio"urani" on nyt enää yhtä preliä ja kaksia yo-kirjoituksia vaille takana päin.

• Äidinkielen tekstitaidon preli meni hyvin ja olen nyt hyvillä mielin valmis ensi viikon perjantaissa siintäviin yo-kirjoituksiin.

• Varasin ajan geelikynsienihuoltoon, mutta nyt, jo kolmen vanhan kynnen irtottua, mietin pitäisikö minun huollon sijasta laitattaakkin kokonaan uudet kynnet?



• Viime viikolla lähes jokaisten koristreenien yhteyteen oli tungettu fysiikka osio, joka oli ainakin minulle näin yhtäkkiä vähän liikaa ja loppu viikosta lähes jokainen lihakseni oli kosketusarka ja väsymys meinasi iskeä lajitreeneissä ihan liian nopeasti. Positiivista, nyt on ainakin "kesäkroppa 2013" tavoite askeleen lähempänä!

• Eilen tuli jälleen, hyvästä pelistä huolimatta 15pistettä turpiin Jyväskyläläiseltä Honsulta ja 1.divarin portit alkavat pikkuhiljaa uhkaavasti kolkutella..



• Itse pelasin eilen pitkästä aikaa hyvän pelin ja nousin lähes omalle tasolleni. Tein 6 pistettä ja puolustin suhteellisen hyvin, joten ehkä se tästä taas lähtee! Poikaystäväni jopa kuvasi omat huippu hetkeni ja teki niistä hienon videon, joten pakkohan se nyt on tänne näytille laittaa ;)
 
 

 

• Äiti oli kyläilemässä la-su. Sain jääkaapin täyteen, Ideapark tuli tutuksi jopa kahtena peräkkäisenä päivänä ja sain ihania uusia vaatteita kaapin täydeltä!



• Herkuttelimme äidin kanssa Pancho Villassa ihanilla fajitaksilla!

• Minulla on maailman paras poikaystävä, joka viime yönä jaksoi omasta väsymyksestään huolimatta lohduttaa ja rauhoitella minua kun järkyttävä päänsärkyni ei meinannut millään helpottaa!

• Tällä viikolla pitäisi aloittaa ankara ylpääreihin luku, joten taidanpa antaa itselleni ylpeyden aihetta, pistää television kiinni, koneen pois ja avata matikan kirjan! Edes hetkeksi..;)



Tämän hetkinen kampaus suosikkini vanhojen tanseihin?

I´m stronger than yesterday

Sitähän ollaankin sitten menossa huomenna kotiin. Kylläkin vain pariksi päiväksi, mutta kotiin kuitenkin. Huomenna meillä on peli Topoa vastaan ja sen jälkeen muu joukkueeni lähtee taittamaan kotimatkaa pikkubussilla, Hyvinkään ABC:n kautta kohti Nokiaa, mutta tämä tyttöpä hyppääkin Kisahallin pihasta äitin autoon ja karauttaa Kehä 3 kautta kotiin! :)

Olen jo lauantai iltapäivälle sopinut ruoka treffit 3 super hyvän ystäväni kanssa, joita en ikävä kyllä ole aikoihin nähnyt. Alustavasti tarjolla olisi ainakin, itsetehtyjä lihapullia, ranskalaisia, salaattia, jäätelöä ja lettuja!! Mitenhän mahtaa keskittyminen aamupäivällä vaihtopenkillä säilyä, kun mielessä pyörivät jo kaikki illalla saatavat herkut.. Itsekurin täytyy siis vaan kestää, sillä olisihan se paljon mukavampi lähteä herkuttelemaan voiton ja oman hyvän pelin siivittämänä! ;)

 

Tiistaina käväisin jälleen paimentamassa reilun vuoden ikäisiä pikkuvintiöitä pallokoulussa, eilen olin ensimmäistä kertaa "ohjaamassa" hiukan vanhempien lasten eli 13-17 vuotiaiden palloilukerhoa, jonne ei kuitenkaan vielä tällä kertaa uskaltanut eksyä yksikään nuori. Raha kuitenkin juoksee, mutta toivottavasti ensi viikolla saan jo seuraakin eikä koko tuntia tarvitse viettää yksin kännykkäpelejä pelaillen ja hulahula-vanteita pyöritellen. :D
Ensi viikolla olisi myös vuorossa iha ensimmäinen eskari basket ohjaus. Menen siis ensi torstaina eräällä Nokian päiväkodille antamaa 24 pikku eskarilaisella esimakua koripallosta ja sen pelaamisesta, tarkoituksenani houkutella mahdollisimman moni lapsi koripallo harrastuksen pariin. Olen hyvä toimimaan lasten kanssa ja nautin joka hetkessä heidän kanssaan touhutessani. Hiukan silti kuitenkin jännittää miten pärjään yksin kahdenkymmen neljän 5-6 vuotiaan lapsen kanssa.. Uskon kuitenkin että hyvin se lopulta menee, sillä lapset ovat niin avoimia ja yleisesti iloisia ja energisiä ettei heidän kanssaan voi tulla tylsää. Tärkeintähän kuitenkin on että lapset ovat tyytyväisiä, heillä on kivaa ja he saavat positiivisen kuvan koripallosta! :)

Tänään olisi vuorossa vielä viikon viimeiset koris reenit, joissa pitäisi näyttää parastaan ansaitakseen peliaikaa huomiselle. Olen muutenkin tällä viikolla yrittänyt saada jokaisissa harjoituksissa itsestäni 110% irti, toisinaan hyvin ja toisinaan vähän ei nii hyvin onnistuen. Aina ei kuitenkaan ole edes mahdollista onnistua, sen on vain tosiasia. Välillä syötöt tuntuvat menevän pitkin seiniä, heitot eivät osu edes renkaaseen, pallo riistetään minulta ennenkuin olen saanut sen edes puolenkentän yli ja jalat tuntuvat juuttuvan paikalleen juuri kun pitäisi puolustaa agressiivisesti koko kentän mies prässiä.. Henkisesti tämä ottaa välillä todella koville, varsinkin kun onnistumisia tuntuu aina tulevan vähemmän kuin epäonnistumisia. Olen vielä kainen lisäksi useinliian ankara itselleni, joten onneksi poikaystävä on aina välillä ollut toppuuttelemassa omaa mollaustani ja nostanut treeneistä esiin myös onnistumisiani, jotka olen itse omassa mielessäni kokonaan sivuttanut. Tämänpä takia ei viikon yleisfiilis olekkaan ollut niin huono kuin äsköisestä kirjoituksestani voisi aluksi päätellä. Tähän asti viikon yleisarvosanaksi voisi antaa 7- ja toivotaan että mielipide pysyy samana vielä huomisen pelinkin jälkeen.

Kotona olen täytellyt 50e edestä jääkaappia, kokannut kuin mestari kokki ja katsellut koripalloa televisiosta enemmän kuin lääkäri määrää. Tiskeihin, pölynimuriin tai pyykkeihin en vain ole millään jaksanut koko viikon aikana tarttua.. Täytyy ehkä kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni vielä tämän illan aikan, jotta en joudu sunnuntai iltana takaisin palatessani kohtamaan kaikkea sotkua. Täytyy varmaan treenien jälkeen pyöräillä makuunin kautta hakemassa hiukan energia karkkeja avuksi (vaikka ulkona onkin kylmä kuin Siperiassa) ;) Poikaystäväkin tulee pelireissulta vasta tosi myöhään illalla kotiin, joten miten muutenkaan yksinäisen illan käyttäisi kuin kotitöitä tehden ;)

 

Veni, vidi, vici...or not?

Ei menny viikonloppu ihan suunnitelmien mukaan.

Ensinnäkään, emmehän me missään Äänekoskella olleet lauantaina pelailemassa, vaan aina yhtä ihanaisessa Vimpelissä. Äänekoskea vastaan peli kyllä pelattiin, mutta pelipaikaksi oli seurojen yhteistyön vuoksi tällä kertaa valittu Vimpeli. Pelimatka siis piteni reilulla tunnilla, mutta kieltämättä, ehkä oman kaukaisen pohjanmaalais vereni vetämänä, oli Vimpelissäkin kiva vierailla pitkästä aikaa. Hauskinta on, nii nyt kuin jokakerta Vimpelissä pelaillessa, ollut huomata katsomossa muutamien ihmisten ilmeet siinä kohti kun otan lämppäpaidan pois päältä ja selässäni komeilee sukunimi Lakaniemi. Jokaikisen pelin jälkeen olen joutunut jollekkin katsojalle selventämään kenen Lakaniemen sukulaisia ja lapsia tässä ollaan. Lakaniemen suku kun kuitenkin tulee Lakaniemen kylästä, aivan vimpelin kupeesta :D Paha sanoa montako kaukaista, tuntematonta sukulaista on siis peliäni ollut tietämättäni katsomassa! Pelistä itsestään en halua, enkä aijokkaa kirjoittaa tänne mitään, turha sitä on puukkoa haavassa kääntää enää näin jälkikäteen... Tappio kuitenkin tuli noin 10p erolla ja paluu matkan ruokatarjoilu Ähtärin ABC:lläkään ei makunystyröitä hivellyt, mutta hengissä, entistä vahvempia ja yhtä kokemusta rikkampina selvittiin tälläkin kertaa kotiin asti.

 

Yhden yön aikana täytyi pyyhkiä pois ajatuksista lauantain pelin hölmöilyt, sillä jo sunnuntaina saimme sarjan kärkipaikalla majailevan Lappeenrannan Catzin vieraaksemme, jälleen yllättävän kylmään kotihalliimme. Kylmyys ei onneksi tälläkertaa näkynyt kuitenkaan muualla kuin vaihtopenkillä. Kentällä peli kulki ajoittain todella hyvin ja hallitseva suomenmestari oli helisemässä meidän kokokentän agressiivista prässiämme vastaan. Ikävä kyllä taas se jokin jäi hyvästä yrityksestä huolimatta puuttumaan ja pisteet matkasivat Itä-Suomeen noin 20p erolla. Itse käväisin kentällä kahden minuutin verran, keräten kuitenkin ehkä oman ennätykseni tilastomerkinnöistä siinä ajassa.. Kaksi pistettä, kolme virhettä ja pari menetystä. Kuitenkin kun valmentaja ennen peliä pukuhuoneessa muistutti meitä pelaajia käyttämään omaa päätämme ja 10-20 vuoden pelikokemustamme hyväksi loistavan henkilökohtaisen suorituksen tueksi, voidaan nämä minun alkuhapuiluni ehkä antaa jotenkuten anteeksi vain 6,5 vuoden pelikokemuksella...:) Jokatapauksessa, muuta ei oikein tämän viikonlopun jälkeen voi sanoa, kuin että tästä on suunta vain ylöspäin! Entistä kovempaa treeniä ja itsensä likoon laittamista, niin toivottavasti se vielä kevätkauden aikana palkitaan ja pääsen itsekkin samalle tasolle kuin olin ennen joulutauon alkua!

Koripallon lisäksi on ehditty myös tiskata astioita (enkä edes tiennyt että omistan niin suuren määrän astioita kun tiskialtaassani tuntuu aina olevan), tekemään ruokaa niin itselleni kuin itseänikin suuremman ruokahalun omaavalle poikaystävälleni, häätämään villakoiria, pesemään pyykkiä (jota tuntuu löytyvän aina lisää kun luulen jo kaiken olevan pesty), sekä tietysti myös opiskelemaan... Pientä iloa arjen harmauteen tuovat kolmesti viikossa tanssittavat wanhojen harjoitukset. Mielestäni parempaa aloitusta viikolle ei voisi löytää, kuin yhteinen puolentoistatunnin tanssi tunti heti maanantai aamuna, oman rakkaan kanssa. Jokainen tunti tuntuu olevan entistä hauskempi, suuremmilta riidoilta ollaan vältytty, tanssit tuntuvat olevan enemmän kuin hallussa ja johtoparin paikkakin on jo plakkarissa, joten ei voi muuta kuin innolla odottaa helmikuun 15 päivän jo pian koittavan ;)

 

Elämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Ylioppilaskirjoitukset tuntuvat taas pukkaavan päälle, koti-ikävä vaivaa tasaisin väliajoin ja ensi vuoden asuin-, opiskelu- ja pelipaikan miettiminen alkavaa tuntua kokoajan entistä ahdistavammalle, sillä päätösten teon aika lähestyy uhkaavasti. Olisi helppoa jos valitsemaani opettajan ammattia voisi opiskella vain yhdessä tietyssä paikassa, silloin ei valinnan vaikeutta olisi. Mutta ikävä kyllä tähän ammattiin "kouluttavia" yliopistoja löytyy niin Rovaniemeltä, Joensuusta, Jyväskylästä, Savonlinnasta, Turusta, Tampereelta, Helsingistä kuin muutamasta muustakin kaupungista... Ykkös prioriteettini opiskelukaupunkia valittaessa on kuitenkin mahdollisuus pelata koripalloa, SM-tasolla tietyti jos mahdollista. Tampere tuntuisi toki tällä hetkellä turvallisimmalta vaihtoehdolta, heti Helsingin jälkeen, mutta koripallon saralla tilanne on täällä kuitenki vielä täysin avoin. Sarjapaikkamme säilyttäminen ei ole vielä todellakaan kirkossa kuulutettu, vaikka siihen täysin sydämmin pyrimmekin. Joten mitäs sitten jos pahin mahdollinen tapahtuukin ja joukkueemme putoaa takaisin 1.divisioonaan... Lähin pääsarjatason joukkue löytyy silloin vasta Forssasta, eikä Tampere enää kuulostakkaan ykkösvaihtoehdolta opiskeluja ajatellen? Pahimmalta, koko tulevaisuutta ajateltaessa, tuntuu kuitenkin se että on mahdollista että vuoden "yhdessä" asumisen jälkeen joudun taas muuttamaan ja jättämään poikaystäväni Nokialle. Elimme tietenkin reilun vuoden 200km kaukosuhteessa seurustelumme alkessa, mutta nykyisestä 200m etäisyydestä siirtyminen takaisin useampiin satoihin kilometreihin ei silti tunnu ollenkaan hyvältä... Toivotaan kuitenkin että pää alkaisi pikkuhiljaa selviämään ja koripallon sarallakin saataisiin edes pientä valoa tunnelin päähän ja sarjapaikan varmistaminen alkisin vaikuttamaan mahdolliselta :)

 

Ensi viikonloppuna suuntaamme joukkueemme kanssa Helsinkiin, Kisahalliin Torpan Poikien vieraaksi. Kaikki tutut siis nyt kannustamaan Nokia voittoon ja askeleen lähemmäs sarjapaikan säilyttämistä. Tottakai minuakin saa kannustaa aina kun kentälle pääsen kirmailemaan ;) Peli alkaa legendaarisella Kisahallilla lauantaina 19.1. kello 14.00. See you there!!!

Eilen, viime viikon päätteeksi vietimme poikaystävän kanssa ihanan, romanttisen söpöilyillan ja kun tämän illan ohjelmaan tulee vielä kuulumaan saunomista, hyvää ruokaa (uusia perunoita, kalkkunarullaa ja jälkiruuaksi pannukakkua), sekä sohvalla löhöilyä lentopalloa ja korisliigaa Urhotv:ltä katsellen voisikin kysyä, voiko viikon tätä paremmin aloittaa? Jos tämä ei lupaa hyvää tulevaa viikkoa ajatellen niin ei sitten kyllä mikään! :)

Loma on aina liian lyhyt

Kolmisen viikkoa on jo ehtinyt vierähtää. On vietetty joulut, uudetvuodet ja loppiaisetkin ja tänään oli aika palata arjen pariin.. Loman aikana on kuitenkn ehtiny tapahtua niin paljon kaikkea ettei niitä kannata alkaa yksityiskohtaisesti luettelemaan, sillä niin pitkää tekstiä jaksaisi tuskin lukea kukaan :D Lyhennetysti, vain kohokohdat kertoen saan tekstistä toivottavasti sopusuhtaisen pituisen.

 

Jouluaaton vietin kotona perheen kanssa, lahjoja availlen ja jouluruokaa syöden. Meidän perheellämme ei mitään erikoisia jouluperinteitä ole koskaan ollut, mutta se on pakko todeta että joulu ei silti tule ilman vihreitä kuulia ja äidin tekemää luumukiisseliä :) Lahjojakin oli joulupukki tuonut suhteellisen paljon. Löytyi niin uutta televisoita, kirjoja, valokuvakehyksiä, hajuvesiä, vaatteita, sähkövatkainta, rasvoja, shampoota, tyynyjä, karkkia ja lahjakorttejakin. Olin nähtävästi ollut kiltti tänä vuonna ;)

 

Välipäivinä kävimme perheen kanssa kyläilemässä niin äidin kuin isänkin vanhempien luona ja tapaamassa muita sukulaisia ympäri suomea. Tärkeintä kyläilyissä oli tietenkin ruoka, joten meidän suvun "jouluruokia" lihapullia, makaroonilaatikkoa, kalkkunaa, sisäfilettä ja perunoita tuli syötyä monen kilon edestä.. Uuden vuoden lupausta ei siis ollu kovin vaikea keksiä! :D

 

 

Uudeksi vuodeksi palasin Vierumäen kautta, poikaystävän maajoukkuelieiriltä hakien, Nokialle. Vietimme vuoden vaihteen yhdessä, rauhallisesti, raketteja katsellen ja uusien ystävien seurasta nauttien. Uuden vuoden päivänä ehdimme vielä käväistä poikaystävän perhetutulla maukkaalla päivällisellä ja setviä pientä passi ongelmaa. Kun sitten toinen päivä olikin taas aika sanoa poikaystävälle heipat pariksi päiväksi, sillä hän suuntasi maajoukkueen kanssa Tallinnaan pelaamaan muutaman maaottelun. Itse treenasin vielä vuoden pari ensimmäistä koripallo treeniä, tapasin uuden jenkkivahvistuksemme ja suuntasin sen jälkeen taas Helsinkiin ja sieltä äidin kanssa myös Tallinnaan katselemaan niin poikaystävän joukkueen kuin muidenkin Suomen joukkueiden pelejä.

Vietimme Tallinnassa mukavat kaksi päivää. Kävimme ravintolassa syömässä, katsoimme koripalloa, laitatin ihanat uudet kynnet, istuimme iltaa ystäväperheen kanssa, nukuimme hyvin hotellissa ja vietimme tietysti äiti-tytär laatuaikaa. Reissu oli oikein onnistunut, Suomi voitti suurimman osan peleistään, poikaystävä pelasi hyvin ja saimme shoppailtua kaiken tarvittavan. Hauskaakin oli :)

 

Viimeiseksi lomapäiväksi palasimme takaisin Nokialle, sillä sunnuntai aamuna, jo kello 9.00, oli vuorossa Bc Nokian järjestämän mikroriehan toimitsija tehtäviä, jonka jälkeen suunnattiinkin reippaasti kohti Tamperetta, Pyynikin plloiluhallia ja Nokian miesten 1.divari peliä. Ottelu oli paikalliskamppailu Tampereen Pyrintö 2 - Bc Nokia, jonka Nokia vei tiukkojen vaiheiden jälkeen noin 10 pisteellä. Pelin jälkeen suuntasimme pizzerian kautta kotisohvalle katsomaan Putouksen uusintaa ja vain löhöilemään ja lataamaan viimeisiä akkuja.

Tänä aamuna olen jo ehtinyt käydä pyörähtelemässä Vanhojen tanssi harkoissa ja kohta pitäisikin suunnata kohti Tamperetta ja koulunpenkkiä yhden äidinkielen tunnin merkeissä. Ilta on onneksi vapaa, kun vasta huomenna palataan taas palloiluhallille ja koripallon pariin. Viikonloppuna on nimittäin jo heti uuden vuoden kunniaksi aika aloittaa kevätkausi tuplakierroksella. Lauantaina matkaamme Äänekoskelle ja sunnuntaina Lappeenrannan Catz saapuu palloiluhallille meidän vieraaksemme. Kovia pelejä onkin siis heti vuorossa, joten löysäilylle ja pelikovuuden etsiskelylle ei ole aikaa, vaan jo tällä viikolla täytyy saada joukkuepeli niin kohdalleen että olemme valmiit ensi viikonloppuna haastamaan molemmat vastustajamme. Viikon aikana varmasti selviää myös paremmin uuden vahvistuksemme pelityyli ja opimme pelaamaan yhteen myös hänen kanssaan. :) mielenkiintoa puhkuen siis taas kohti arkea ja sen tuomia haasteita!