Stay strong, things can change in an instant

Torstaina Tampereen yliopiston nettisivuilta paljastui super iloinen yllätys. Nimeni komeili luokanopettajan koulutukseen valittujen listalla! Oi sitä ilon määrää! Koko päivä meni kuin sumussa, tätä mahtavaa asiaa fiilistellessä! :)

Perjantaina postista piti kolahtaa lopullinen vahvistus uudesta opiskelupaikasta, mustaa valkoisella. Mutta eteisen lattialla makasi yllättäen toinenkin kuori, jonka kannessa luki isolla Jyväskylän yliopisto.. Kuoresta paljastui paperi, jonka nähdessään varmasti kuka tahansa muu olisi hyppinyt innosta, mutta minä jähmetyin täysin paikoilleni. Paperin teksti alkoi lauseella "Sinulle on myönnetty opinto-oikeus Jyväskylän yliopistoon kasvatustieteiden tiedekuntaan erityispedagogiikan koulutukseen". Näin ollen minulla olikin yhtäkkiä kaksi opiskelu paikkaa.. Mitä ihmettä?

Hain siis alku keväästä ihka ensimmäistä kertaa Tampereelle lukemaan lastentarhanopeksi ja luokanopettajaksi, sekä Jyväskylään lukemaan erityispedagogiaa. Ja uskokaa tai älkää, pisteeni olisivat riittäneet jokaiseen näistä koulutuksista! :) En olisi IKINÄ uskonut mitään tällaista!!!

Olin niin varma ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia Jyväskylään, että olin jo lähes unohtanut koko vaihtoehdon.. Nyt en siis oikein enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa?! Jyväskylässä minulla olisi mahdollisuus opiskella sekä erityispedagogiikan opinnot että luokanopettajan pätevyys, kun taas Tampereella voisin saada vain luokanopettajan pätevyyden. Tai näin olen ainakin ymmärtänyt ;) Pelkästään näitä asioita vertailtaessa Jyväskylä kuulostaa siis itsestään selvältä valinnalta, mutta...

•Jyväskylä on yli sadan kilometrin päässä Nokiasta ja omasta ihanasta poikaystävästäni. Tämä tarkoittaisi siis palaamista taas parisuhteemme alkuajoiltakin tuttuun kaukosuhteeseen..

•Jyväskylästä on taas entistä kauempana Helsingistä ja perheestäni. 

•Nokialle ei ollut "kuin" parin tunnin ajomatka ja puolentoista tunnin junamatka Helsingistä, mutta Jyväskylään sen sijaan ajelee jo autollakin sen kolmisen tuntia...

•En tiedä Jyväskylästä yhtää mitään. Olen käynyt koko kaupungissa tasan kerran elämässäni ja sekin vierailu tapahtui pari viikkoa sitten soveltuvuuskokeiden merkeissä.

•Jyväskylä ei hurmannut minua kaupunkina lainkaan parin viikon takaisen soveltuvuuskoe vierailun aikana, joten en olisi mitenkään super innoissani muuttamassa sinne. 

•En tunne ketään läheltäkään Jyväskylää. Ei ole sukulaisia, kavereita tai edes puolituttuja.. Toisaalta, paras kaverini Helsingistä pääsi myös sisään Jyväskylään ja vielä samaan koulutukseen kuin minä, joten meistähän voisi tulla vaikka kämppiksiä ;)

Täällä elellään siis tällä hetkellä NÄÄÄÄÄÄÄÄIN ristiriitaisissa tunnelmissa. Torstain super iloinen fiilis ehti vaihtua jo perjantaina lähes puolentoista tunnin mittaiseen itkukohtaukseen. Yllättävä tilanne ja sen luoma äkkinäinen ahdistus purkautui hysteerisena itkuna poikaystävän olkapäätä vasten..

Tilanne ei todellakaan ole mitenkään surullinen vaan minun pitäisi olla ja olenkin super iloinen ja ylpeä itsestäni! :) Mutta koska pääni on tällä hetkellä niin sekaisin olen päättänyt olla ajattelematta asiaa ennenkuin pääsen ylihuomenna kotiin ja voin miettiä asiaa yhdessä äidin ja isin kanssa! :)

Tämän hetken suurin kysymys kuuluukin siis TAMPERE vs. JYVÄSKYLÄ???

Midsommar

Klassinen juhannus = mökki, makkaraa, grillausta, saunomista, alkoholia, uintia, ystäviä/sukulaisia, hyttysiä, punkkeja, ulkovessa, auringonottoa, kokon rakennusta/katselua ja paljon muuta mitä ei minulle nyt tule mieleen. 

Miksi kuitenkin oma juhannukseni on JOKA IKINEN VUOSI eronnu tästä yleisestä juhannus käsitteestä?

Nooran juhannus = auringonottoa, grillausta, saunomista ja siihen loppuivatkin sitten ne perinteiset juhannusjutut! Telkkarin katselemista, elokuvia, tietokoneella oloa, golfin peluuta (tänä vuonna muu perhe kyllä onneksi hoiti pelaamisen puolestani), oma takapiha, typötyhjä naapurusto, kynsien lakkaamista, hiusten laittamista, baari-ilta tyttöjen kanssa (kuului juhannukseen 18v kesänäni), sisävessa, kylmää mehua, oma sänky, juokseva vesi ja aikasin nukkumaan. 

En ole ikinä ollut mökki ihminen. Okei, meillä on mökki ja vieläpä vain puolentunnin ajomatkan päässä, mutta sielä käväistään hyvällä tuurilla pari kertaa kesässä.. En ole ikinä kokenut tarvetta pakata autoa täyteen ja suunnata kaikkien muiden ihmisten perässä juhnnukseksi mökille, vaikka sellainenkin juhannus olisi ehkä kiva joskus kokea. Olen toki juuri tämän mökkeily kokemattomuuden vuoksi hieman jäävi sanomaan etten ole mökki ihminen, mutta silti. 

Kaupunki juhannus on aina ollut minun tapani viettää tätä keskikesän juhlaa ja olen oikein tyytyväinen tapaani. Kotona on kaikki mukavuudet, ruokaa, sähköä ja juoksevaa vettä. Ehkä olen niin mukavuuden haluinen, etten edes haikaile kauniita järvi- tai peltomaisemia, vaan naapurin valkoinen tiiliseinä riittää vallan mainiosti :) Vaikka pakko kyllä myöntää, että eilen kavereiden juhannus kuvia katsellessa iski hetkeksi päälle ihan pienen pieni kateus.. Hikisen auringonoton jälkeen olisi minullekin nimittäinen kelvannut pulahdus viileään järveen auringon laskiessa!

Silti, juhannus on juhannus vietti sen sitten missä ja kenen kanssa tahansa. Jokaisella on omanlaisensa juhannustavat, minulla tällaiset ja sinulla tuollaiset. Joku voi alkaa odottaa juhannuksen mökkielämää jo heti lumien sulettua ja toinen tajuaa vasta juhannuksen jälkeen missanneensa koko juhlan tyystin! Silti, joka vuosi se juhannus sieltä tulee ja jokavuosi on mahdollista itse päättää miten oman juhannuksensa viettää. Mistäs sitä voin minäkään vielä tietää jos ensi vuonna tähän aikaan heräilen jostainpäin Suomen maaseutua, järvenrannalta, hyttysten syömänä, uuteen mökkiaamuun. ;)

Tänään kuitenkin omaan juhannus ohjelmaani piti kuulua auringonottoa, auringonottoa ja auringonottoa. Ikävä kyllä sää ei ollut aivan samaa mieltä ja taivas hohtaa tällä hetkellä synkän harmaana ikkunan toisella puolen.. Onneksi ongelma ei ole tämän näköinen! Taidan vaihtaa suunnitelma B:hen ja suunnata tietokoneeni kanssa olohuoneen puolelle, avata television ja nauttia omasta perinteisestä juhannuksestani kaiken ihanan materian ja elektroniikan keskellä! ;)

Hyvää juhannusta kaikille!

On pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen

Apua, kesä menee ihan liian nopeasti! Jo on ehtinyt pari viikkoa hurahtaa kuin silmissä ja silti tuntuu etten ole ehtinyt tehdä juuri mitään.....  Vitsi vitsi, näihin kesän ensimmäisiin viikkoihin on mahtunut ohjelmaa paljon enemmän kun olin etukäteen suunnitellut, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen ettei koko aika ole mennyt vain neljän seinän sisällä istuskellen. 

Ylioppilasjuhlat oli ja meni ja heti seuraavana maanantaina palattii arkeen Bc Nokian kesäleirin merkeissä. Maanantaista perjantaihin noin 50 lasta juoksi jaloissa vähintään kuusi tuntia päivässä. Pelattiin koripalloa ja jalkapalloa, käytiin heittämässä muutama kärrynpyörä painisalissa, uitiin enemmän kuin lääkäri määrää ja tottakai kruunattiin viikko Räyhä Ralfin ja leffakarkkien merkeissä. Ainiin, kuuluihan minun päiviini leirin lisäksi myös joka iltaiset C-tyttöjen koristreenit ja parina iltana myös mini- ja mikrotyttöjen yleisurheilukoulu..!

Toiminnan täyteisen viikon jälkeen suuntasin viikonlopun pikavisiitille Helsinkiin, sillä jo heti sunnuntaina oli tarkoitus ottaa ystäväni kanssa suunnaksi Jyväskylä ja erityispedagogiikan soveltuvuuskokeet. Soveltuvuuskokeet olivat vasta maanantaina, mutta olimme varanneet Cumuluksesta hotellihuoneen jo sunnuntai-maanantai väliseksi yöksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi! :D Sunnuntai iltana ehdimme käydä kävellen (vesisateessa) katsastamassa seuraavan päivän koepaikat sekä ahmia mahan täyteen Pancho Villan herkkuja. Maanatai päivä menikin sitten super nopeasti, liekö johtunut jännityksestä vai jostain muusta, mutta päivä oli ohi ennenkuin ehdin edes tajuta sitä. Jännitys ei pahemmin juuri sillä h-hetkellä kuitenkaan vaivannut ja sekä ryhmä- että yksilöhaastattelu menivät mielestäni hyvin ja jäin odottavaisin mielin jännäämään heinäkuussa julkaistavia tuloksia.

Tiistaina ja Keskiviikkona olikin sitten vuorossa ensiksi lastentarhanopen ja sitten luokanopen soveltuvuuskokeet. Molemmat kokeet olivat onneksi Tampereella ja sain nukkua yöt omassa, tutussa sängyssä. Kokeiden tyyli noudatti aikalailla jo maanataista tuttua kaavaa, enkä juurikaan ehtinyt/osannut jännittää kumpaakaan. 

Tiistaina lastentarhanopen kokeissa oli vain ryhmätehtävä osio, jossa meidän täytyy ensin kirjoitella vertauksia ja sitten suunnitella ja esittää pantomiimi "näytelmä" aiheesta lapsuus. 

Keskiviikkon luokanopen soveltuvuus koostui taas kolmesta eri osuudesta. Ensimmäinen oli visuaalisen-medianlukutaidon koe, jossa piti leikkaa, liimaa ja askertele tyylillä toteuttaa kolmen kuvan kollaasi otsikolla merkittävä tilanne elämässäni. Tämän osuuden jälkeen oli minulla vuorossa ryhmäkeskustelu ja siitä parin tunnin päästä yksilöhaastattelu. 

Jälleen kerran tuntui että molempien päivien soveltuvuusosuudet menivät hyvin, joten en ole täysin epätoivoinen vielä näidenkään opiskelupaikkojen suhteen. Onneksi näidenkin kokeiden tulokset selviävät vasta kesäkuun lopulla, joten siihen asti voin keskittyä kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun ;)

Soveltuvuuskoe rumban jälkeen en todellakaan saanut hengähtää, vaan suuntasin torstaiksi ja perjantaiksi taas kesäleirille valmentajan tehtäviin. Nyt leirillä oli kuitenkin vain 15 lapsen ryhmä, joten päivät menivät huomattavasti helpommi kuin edellisellä viikolla. Jälleen kerran pelailtiin korista, ultimatea ja sählyä. Syötiin pyttipannua ja pannukakkuia, sekä lopetettiin leiri Lehmäjengi elokuvan ja karkkien parissa.

Ai että tällainen työ olisi niin ihana. Lasten kanssa toimimista, yhdistettynä liikuntaan! :))

Kiireisten viikkojen jälkeen, viime päivät olen pyhittänyt tyystin parisuhteellemme. Poikaystävä nimittäin juoksee koko kesän niin tiivisti maajoukkue leireillä sun muilla, että ehdimme hädintuskin nähdä toisiamme kesäloman aikana. Huiman parin päivän yhdessä olon jälkeen tänään aamuyöstä, noin kello 4.00, sanoin hänelle jälleen heipat ja toivotin hyvää Liettuan leirimatkaa.. Nähdään taas vajaan parin viikon päästä! :) 

Haikeista fiiliksistä huolimatta ehdimme tunkemaan pariin päivään juuri niin paljon ohjelmaa kuin halusimme! Katsottiin Scoopy Doo- leffaa, joka jäi kyllä kesken koska nukkumatti otti tällä kertaa voiton. Käytiin yöajelulla, jossain päin Nokian maaseutua. Ja pakko kyllä myöntää, että pitkään aikaan en ole nähnyt niin kauniita ja rauhallisia maisemia kuin sinä yönä. Tuollaisina hetkinä sitä osaa arvostaa asumista lähellä luontoa ja maaseutua! :) Käytiin myös pizzalla yöajelun päätteeksi sekä ostettiin iso pussi makuunin karkkeja. Ehdittiin käväistä poikaystävän kaverin valmistujaisissa maistelemassa vähän super hyviä juhlahetkkuja. Pelattiin suomi tietovisaa, jossa otin murskavoiton poikaystävään nähden. Sekä tietysti pelleiltiin, söpöiltii ja naurettii enemmän kuin pitkään aikaan! Pieni erossaolo tosiaan antaa parisuhteelle energiaa! :)

Kaikin puolin ihana viikonloppu siis takana minulla ja toivottavasti myös teillä lukijoilla! Tällä viikolla olisi vielä vuorossa muutamia C-tyttöjen sekä mini- ja mikrotyttöjen treenejä, joiden jälkeen kutsuu Helsinki ja juhannus kotona perheen parissa. Pekka Pouta on myös niin minun kuin varmasti muidenkin mieliksi luvannut juhannus viikonlopulle helteitä, joten ehkä pääsen jopa korkkaamaan uuden uutukaiset, eilen ostetut bikininikin ensi viikonloppuna. Talviturkinkin voisi ehkä heittää jo pois, mutta katsotaan nyt yltyykö aurinko paistamaan niin lämpimästi että pystyisin siihen! ;)

Gaudeamus igitur

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruudun tällä puolen istuskelee nyt virallinen ylioppilas, neljän vuoden uurastuksen jälkeen. :) Viime lauantaina painettiin iki-ihana valkolakki päähän. Lauleltiin gaudeamus igituria. Räpsittiin satoja kuvia, niin hyviä kuin huonojakin. Syötiin ihan liikaa kakkua, karkkia, nakkitullia ja lihapulla tikkuja. Ja tietysti vastaanotettiin kymmeniä kauniita ruusuja ja availtiin lähes sama määrä toinen toistaan kivempia lahjoja. Tämän ihanan ja täydellisen päivän kohokohta taisi kuitenkin olla kirjekuori, josta paljastui minun ensimmäisen ihka oman auton avaimet!!!!! JEEEEI! :)

Illalla suunnattiin kavereiden ja poikaystävän kanssa nokka vielä kohti Helsingin keskustaa ja Vanhan yo-talon lakkiais bileitä. Hauskaa oli, mutta koska ihmisiä tuntui olevan kaikkien mielestä ihan liikaa tungettuna yhteen ja samaan juhlapaikkaan, päätimme lopulta lähteä jo hyvissä ajoin kotia kohti. Untakin saatiin tangattua lopulta ihan hyvä määrä ja seuraavana päivänä jaksettiin jopa ajella OMALLA AUTOLLA Helsingistä takaisin tänne Nokialle.

Ikimuistoinen ja ihana viikonloppu takana päin, samoin kuin lukiokin ! ;)