Yellow and blue

Ihan ensimmäiseksi haluan muistuttaa, että huomenna kello 16.00 Töölön Kisahallissa starttaa huippuluokan naiskoripallo-ottelu Topo vs. Äänekosken Huima. Edellinen kamppailu tapahtui reilu kuukausi sitten pre-seasonilla ja päättyi meidä, Huiman kolmen pisteen upeaan voittoon! ;) Voin siis taata että tälläkin kertaa on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, paljon koreja ja hyvää taistelufiilistä. Eli kaikki kaverit, tutut ja tuntemattomat sielä päin maailmaa, olette enenmmän kuin tervetulleita (jopa pakotettuja) saapumaan huomenna neljältä kisiksen katsomoihin. Odotan näkeväni paljon tuttuja naamoja tsemppaamassa meidät taas voitoon ja tottakai myös siksi että pääsisin pelin jälkeen moikkaamaan mahdollisimman montaa vanhaa kaveria! :)

Koriksesta voisi mainita vielä sen verran, että viime viikon kahdesta pelistä Catzia ja Pekaa vastaan ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, eikä oikeastaan kellekkään muullekkaan. Onneksi pelit on jo pyyhitty pois mielestä ja ajatukset ovat jo huomisessa Topo pelissä, jolloin päästään yrittämään taas aivan puhtaalta pöydältä.

Mainostuksesta muihin asioihin. Parasta viime viikossa on ehdottomasti ollut maanataina saamani yllättävä puhelu, jossa minua pyydettiin pariksi tunniksi vetämään koriskerhoa yläastelaisille. Ehdin ajomatkalla paikalle väsätä pikaisen suunnitelman siitä mitä voisimme tunnilla tehdä ja alkupaniikin jälkeen uskoin, että saatan selvitä tunnista elossa. Mutta koulun saliin löytäessäni minua odottikin taas pienoinen yllätys. Salissa vilisti edestakaisin vaahtosammuttimen kokoisia tyttöjä ja poikia, jotka kertoivat minulle tomerasti että heillä alkaa kohta koriskerho… Sinne menivät ne suunnitelmat ultimatesta ja heittodrilleistä ja oltiinkin taas ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Onneksi tunnen oloni enemmän kotoisaksi juuri näiden nuorempien lasten kanssa, joten onnistuin vanhojen kokemusten pohjalta soveltamaan tekemistä myös tälle tunnille. Alettiin polisia ja rosvoa, X-hippaa ja kuka pelkää zombia, heiteltiin, syöteltiin, kuljeteltiin ja seurattiin johtajaa. Lapset olivat ihanan innostuneita ja tekivät kaiken käskemäni mukisematta. Tottakai välillä ei olisi millään jaksettu odotella paikallaan uusia ohjeita, vaan köysissä roikkuminen ja pallon pompottelu olisi ollut paljon kivempaa, mutta se kuuluu lasten kanssa toimimiseen. :)
Ensimmäisen tunnin jälkeen oli vuorossa lasten vaihto. Nämä äskön salia ympäri kirmanneet pienet ihmiset vaihtuivat vielä hiukan pienempiin, mutta edelleenkään tekemisen fiilis ei hävinnyt minnekään. Nyt painettiin vain vielä enemmän sata lasissa paikasta toiseen, heiteltiin vähän korkeammalla oleviin koreihin ja keskityttiin kieli ulkona kaikkiin temppuihin. Parin tunnin palloilun jälkeen olin itsekin täynnä energiaa ja yhtä hymyä koko illana. Muutaman vuoden päästä olen toivottavasti valmistunut opettajaksi ja pääsen päivittäin työskentelemään tällaisten innokaiden ja iloisten pienten miehen- ja naisenalkujen kanssa.

Ensimmäistä kertaa päätin yrittää banaanilettujen tekoa ja ihan hyvinhän ne onnistuivat! 

Nyt olisi pakko irroittaa näpit koneesta ja siirtyä kouluhommien pariin. Tällä viikolla minulla ei ole ollut kuin kaksi hassua tuntia koulua, yksi luento ja yksi liikunnandemo, mutta senkin edestä olisi itsenäisiä koulujuttuja rästissä. Eilen sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinnin ja etsittyä netistä 110 eri kasvi- ja eliölajin kuvat lajitenttiin opettelua varten. Nisäkkäät, matelijat ja kasvit ovat jo suhteellisen hyvin hallussa, mutta varsinkin kalat, linnut ja perhoset tuottavat vielä päänvaivaa. En vain voi ymmrtää miten siikan, muikun, kiisken ja särjen voi erottaa toisistaan… No onneksi olen menossa viikonlopun viettoon Shawnin luokse niin ehkä hän auttaa minua tenttaamisessa ja keksii vaikka hyviä muistisääntöjä, joilla nuo niljakkaat jäävät paremmin mieliin.

Täällä taas

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta palata blogin pariin. Monesti olen jopa avannut koneen ja ollut lähes varma, että tällä kertaa saan jotain tekstiä julki... Näin ei ole kuitenkaan käynyt vaan aina ovat muut mielenkiintoisemmat asiat, kuten facebook tai youtube, vieneet innon itse kirjoittamiselta. Mutta nyt kun kerrankin olen saanut raahattua itseni koneelle, blogin ääreen ja jotain tekstiäkin näyttää ilmestyvän ruudulle niin eiköhän olisi aika jättää jarrittelut sikseen ja kirjoitella jotain oikeasti järkevää! :)

Kesä oli ja meni. Kaiken näköistä ehdittiin tehdä ja kokea, vaikka suurin osa kesästä menikin töissä. Onneksi työpaikka oli mukava, työkaverit mahtavia ja asiakkaat vielä mahtavampia. Oikeastaan koko kesään mahtui vain yhden käden sormilla laskettava määrä aamuja joina en olisi jaksanut raahautua töihin, mikä varmasti kertoo itsessään miten mahtavan työpaikan olin itselleni löytänyt. Työpaikkanani siis toimi golfkentän caddiemastertiski, jonka takaa sain palvella asiakkaita parhaani mukaan. Golfin kannalta kesä oli täysin uniikki. Alkukesästä päästiin juuri ja juuri 15 asteen lämpötiloihin ja saatiinhan juhannusaattona jopa lunta vieraaksemme. Loppukesästä elohopea taas ei tuntunut laskevan koskaan pois hellelukemista, mikä oli melkoinen muutos alkukesän lämpötiloihin. Onneksi tosigolffarit eivät tällaisista sääilmiöistä välittäneet vaan ilmestyivät tiskin taakse päivästä toiseen piittaamatta siitä tuliko taivaalta räntää vai paloivatko poskipäät karrelle kierroksen aikana. 

Töiden ohella kesällä ehdittiin puuhailla onneksi muutakin. Shawn veti valkolakin päähänsä heti kesän aluksi. Suomen rajojen ulkopuolella käväistiin Tallinnassa ja Barcelonassa. Treenattiin paljon. Vähemmän koripalloa, mutta paljon kaikkea muuta, kun kerrankin oli aikaa myös jollekin muulle kuin nahkakuulan pomputtelulle. Käytiin puntilla, zumbattiin, lenkkeiltii, vedettiin mäkivetoja ja ihan tavallisia vetoja, loikittiin, uitiin ja nautittiin uusien lajien kokeilusta. Totuteltiin taas väliaikaisesti asumaan kotonakotona perheen keskellä, jossa omaa aikaa ja tilaa ei ihan aina löytynytkään ja opittiin lopulta jopa nauttimaan siitä. Nähtiin kavereita sekä tutustuttiin kesäisen Helsingin ihanuuksiin ja huomattiin kuinka paljon kaikkea uutta pääkaupungissamme voi nähdä ja tehdä, vaikka sielä onkin lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt. Ja tottakai Shawninkin kanssa ehdittiin toisinaan nauttia toistemme seurasta ilman alituista koulustressiä. Toki hän oli tapansa mukaan lähes koko kesän maajoukkueen pyörityksissä mikä tarkoitti, että tätä meidän yhteistä aikaa riitti koko kesän aikana yhteensä noin parin viikon verran. Mutta toisaalta liiallinen yhdessäolo aikahan olisi voinut sekoittaa molempien pakan ihan kokonaan kun emme sellaiseen ole koskaan tottunueet, joten onneksi rutiineissa pysyttiin. ;)

Nyt on kuitenkin kesä jo jätetty taakse ja palattu oikein urakalla takaisin arkeen. Syyskuun alussa alkoivat taas yliopisto-opinnot, nyt jo kuitenkin toisen vuoden sisällöllä ja kaikki ei ollut läheskään niin uutta ja ihmeellistä kuin edellisenä syksynä. 

Nyt on jo ensimmäinen tenttikin selvitetty ja yksi oppimistehtävä palautettu, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Edessä siintää vielä kuusi tenttiä, kaksi seminaarityötä, neljä oppimistehtävää, muutama opetustuokio ja miljoona muuta pientä ja vähän isompaakin hoidettavaa asiaa (kuten teknisentyön puisen lehtitelineen viimeistely, lukitestaus alkuluokkalaisille…) ennen kuin edes joululomasta päästäisiin haaveilemaan. 

Koripallossa on taas vaihteeksi lähetelty seurasiirtopapereita seurasta toiseen ja tällä kaudella kirmailenkin kentällä kelta-sinisissä peliasuissa, joiden rinnassa komeilee amppari. Tunnin treenimatkat suuntaansa Jkl-Äänekoski-Jkl ovat tulleet tänä syksynä tutuiksi, mutta onneksi aina on ollut matkaseuraa kahdesta samassa veneessä (yliopisto opinnot Jyväskylässä ja koripallo Äänekoskella) olevasta joukkuekaverista, joten ainakaan tähän asti yhtään tylsää tai hiljaista matkaa ei ole vielä tarvinnut kokea. Viimeksi tänään kotimatka tattui rattoisasti sateenkaariperheistä ja nykymaailmasta keskustellen :) Sarjapelitkin ovat jo alkaneet kahden pelin voimin, joista meillä on tilillämme yksi voitto ja yksi tappio. Ylihuomenna, torstaina pääsemme taas mittaamaan taitojamme ja tällä kertaa viime vuoden mestaria Lappeenrannan Catzia vastaan. Ampparit vs. kissat ;)

Ainiin, saatiinhan kesän päätteeksi lähetettyä myös yksi miehenalku merten taakse, Amerikkaan, kokeilemaan siipiään. Tämä miehen alku ei tällä kertaa ollutkaan oma ihana poikaystäväni vaan toinen minulle läheinen ja tärkeä herra, eli oma pikkuveljeni joka lähti elokuun alussa viettämään omaa seikkailuaan USA:ssa, vaihto-oppilasvuoden merkeissä. Alunperinhän olin valmistautunut siihen, että lähtijä olisikin Shawn, mutta onneksi mikään elämässä ei ole etukäteen kirjoitettua ja suunnitelmia voi aina muuttaa. Näin ollen Shawn jäikin nyt ainakin vielä vuodeksi Suomen rajojen sisään ja pikkuveli otti paikan lentokoneessa. Elokuun jälkeen en ole veljestä mitään kuullutkaan, mutta instagram kuvista ja äidin ja isin tarinoista päätellen herralla menee oikein hyvin Atlantin tuolla puolen.

Lopuksi on vielä pakko saada jakaa pari syksyistä kuvaa, jotka saimme Shawnin kanssa ikuistetua kävelylenkillä viime viikonloppuna. Vaikka paras ruska-aika onkin jo takanapäin täytyy myöntää, että kyllä Suomen luonto on vain niin kaunis vaikka en erityisemmin syksyihmisiä itse olekkaan.