Vain kerran vuodessa, ehkä kerran elämässä

Huomenna sitä sitten mennään eikä meinata... Huomenna starttaavat naisten korisliigan finaalit vuosimallia 2014-2015!

Pitkä ja kivinen tie on taaperrettu ja huomenna päästään vihdoin pelaamaan oikeasti niitä pelejä, joita varten kaikki 35 aiempaa peliä on pelattu. On reissattu Vimpelit, Hyvinkäät, Kotkat, Helsingit, Espoot, Tamperet, Lappeenrannat, Forssat ja Turut läpi matkalla näihin peleihin. En olisi ikinä uskonut jos joku olisi viime syksynä, lokakuun alussa väittänyt meidän pelaavan keväällä finaalissa, Suomen mestaruudesta yhdessä hallitsevat mestarin Lappeenrannan Catzin kanssa. Olisin nauranut makeasti ja miettinyt mitähän tuonkin tyypin päässä oikein liikkuu.. :D

Onhan se totta ettei meidän joukkueemma näytä paperilla kovin varteenotettavalle mestarisuosikille, mutta onneksi se ei ole se paperi joka ne pelit ratkaiseen vaan jokin aivan muu, ja se jokin aivan muu meidän joukkueeltamme löytyy. Tämä jokin aivan muu on syy miksi me sullomme itsemme huomenna bussiin ja köröttelemme taas monta tuntia kohti Venäjän rajaa, syömme lounaan Mikkelin ABC:llä, saamme toivottavasti bussin oven auki, puemme siniset peliasut päällemme, lämmittelemme itsemme valmiiksi ennen pelin alkua, pääsemme näyttämään taitomme mahdollisimman runsaslukuisen katsomon edessä ja toivottavasti lopulta palaamme illan jo hämärtyessä hymy huullilla takaisin kotiin.

Paljon on jo koettu ja tehty, mutta nyt se taistelu vasta alkaa. Helsinkiläinen ToPo kaatui siis viiden rankan ja jännittävän semifinaali pelin jälkeen, vihdoin viime keskiviikkona meidän kotiluolassamme kolmannen ja ratkaisevan kerran. Tämä tarkoitti sitä, että me raivasimme kuin raivasimmekin kaikkien heittereiden ihmetykseksi tiemme finaaleihin ja Topo joutui tyytymään tänään pronssipelissä voittamiinsa pronssisiin mitaleihin. Äänekosken liikuntahallin saliin oli ahtautunut yli tuhatpäinen katsojajoukko juhlimaan tuota voittoa kanssamme ja pakko sanoa, etten muista milloin olen viimeksi ollut niin onnellinen kuin silloin. Olen voittanut monet junioireiden SM-mitalit, mutta edes ne eivät ole tuntuneet samalta kuin tuo yksi semifinaali voitto. Ehkä kyse oli siitä, että nyt pelataan korista ihan aikuisten oikeasti tai sitten siitä, että tällä kertaa hallissa oli aivan käsittämätön tunnelma, mutta joka tapauksessa tuo voitto tullaan muistamaan vielä pitkään.

Nyt nuo keskiviikkoiset hullut tunnelmat on jo kuitenkin yleisesti unohdettu ja katseet on suunnattu sinne Venäjän rajalle, Lappeenrantaan, jossa meitä odottelee varmasti todella nälkäinen kissalauma. Catz on hallitseva suomenmestari neljän viime vuoden ajalta, joten meillä tulee olemaan todellinen työ horjuttaa heitä valtaistuimeltaa, mutta sen voin luvata että mitään emme aijo säästellä ja ilmaiseksi kisut eivät pokaalia tänä vuonna tule saamaan. Ja ainakaan meidän kotikatsomostamme pelit eivät tule olemaan kiinni, jo viimeinen Topo peli osoitti sen! Jospa finaalissa menisi naisten korisliigan katsojaennätys rikki ja halli olisi niin täynnä ettei sinne enää enempää edes mahtuisi? ;) Tervetuloa vain Äänekoskelle ensi keskiviikkona CATSit (niin kuin Äänekosken kadulla seisovassa pelitaulussa lukee..).

Koripallo, koripallo, koripallo.. Kyllä minä kouluakin käyn, mutta se on tällä hetkellä ihan tois sijainen juttu koriksen rinnalla. Sori äiti ja isi ;) En voi tietää tulenko välttämättä koskaan enää pelaamaan näin isoissa ja tärkeissä ottelussa, joten näistä urheilujuhlista pitää ottaa kaikki irti. Ei siis sen enempää koulua tähän postaukseen kuin että voin kertoa että sitä on jäljellä vielä kaksi viikkoa, yksi tentti, yksi opetustuokio, yksi opetttajuus reflektio, neljä oppimistehtävää ja yksi raportti.. Siinä se, sitten kesäloma. Koripallo loppuu toivottavasti samoihin aikoihin, sillä viimeinen viides finaali pelattaisiin 29.4…

Nyt kuitenkin on aika Vettä elefanteille -elokuva ja itse tehdyn herkku salaatin. Eiköhän näillä eväillä jaksa huomenna lähteä kaatamaan Catz. Sanotaan että kissoilla on yhdeksän elämää, joten pitää toivoa että noilta kissoilta on ainakin seitsemän jo käytetty! ;)

Toivottavasti näen mahdollisimman paljon tuttuja niin Lappeenranna kuin Äänekoskenkin katsomoissa nauttimassa näistä huippupeleistä kanssamme. Maaseutumatkailu on aina paikallaan! Ja jos matkailu ei kiinnosta niin sitten ainakin avaatte läppärit ensi viikon perjantaina 24.4. klo 18.30 ja jännäätte peliä Yle Areenasta. Urani eka "TV-pelikin" siis tulossa :) On tämä vain mahtavaa aikaa vuodesta!

Tasan sata

Tämä on sadas kirjoitus blogihistoriassani. Oikeasti, sadas teksti jonka tänne julkaisen. Kirjoitusinto on seilannut laidasta laitaan. Välillä tekisi mieli kirjoittaa päivittäin, vaikka mitään asiaa ei edes olisi ja toisinaan taas kirjoittaminen ei kiinnosta moneen viikkoon vaikka asiaa olisi enemmän kuin laki sallii. No, jokatapauksessa tekstejä on kertynyt jo ihan mukava määrä ja tästä on hyvä suunnata seuraavaksi tavoitteeksi vaikka 1000 kirjoitusta tai jotain sitä luokkaa! :D

Pääsiäisloma lähenee loppuaan ja ensi viikolla täytyy palata takaisin kouluun, juuri kun on ehtinyt tottumaan näihin ihanan vapaisiin ja kiireettömiin päiviin. Aamuisin on syöty aamupala, jonka jälkeen käyty heittelemässä tai temppuilemassa liikunnan telinesalissa. Tämän jälkeen vuorossa on ollut lounas jossain yliopistoruokalassa, lyhyet päiväunet tai kouluhommien tekoa ja illaksi on suunnattu Äänekoskelle treenaamaan. Illalla on uni tullut silmään kellojen siirtämisestä huolimatta ja seuraavana päivänä on noudatettu taas samaa kaavaa. Tällaistako elämä olisi jos ei opiskelisi tai tekisi töitä? :) No toisaalta, aika aikaansa kutakin ja oikeastaan on ihan kivakin palata normaaliin arkirytmiin etteivät päivät ala tuntua puulta ja tekeminen loppua kesken.

Viikon kohokohtia ovat ehdottomasti olleet temppuilu telinesalissa ja vanhojen voimistelutaitojen testaileminen sekä eilinen, ensimmäinen semifinaali ToPoa vastaan.

Olin koko alkuviikon kinunnut pelikavereilta, että menisimme joku aamupäivä heittelyn jälkeen telinesalin kautta syömään ja loppuviikosta kinuaminen tuotti tulosta kun torstai aamuna suuntasimme kevyen heittelyn jälkeen volttiradalle ja trampalle pomppimaan. Tuli kokeiltua niin siltakaadot, flikkisarjat kuin tuplavoltitkin. Eli lähestulkoon kaikki mihin tämä nykyinen koripalloilijan keho vielä taipuu ;) Aluksi tyydyin vain hyppimään volttirataa päästäpäähän, mutta alku kankeuden jälkeen uskalsin kokeilla jopa tuplavoltteja trampalta. Hiki nousi otsalle ja hymy huulille, enkä olisi halunnut lähteä pois ollenkaan. Kyllä se voimistelijan sydän sykkii vielä jossain ja vaikka kaipuuta telinevoimistelun pariin ei ole koskaan tullutkaan täytyy myöntää, että ihan yhtä kivaa puuhaa tuo oli kuin silloin kymmenen vuotta sitten.

Telinetemppuilujen vastapainoksi pääsin eilen pelaamaan elämäni ensimmäisen naisten korisliigan semifinaali pelin, kun kotikentällemme marssi vieraaksi ToPo Helsingistä. Pelikavereista poiketen en jännittänyt peliä oikeastaan yhtään etukäteen ja niimpä se jännitys iskikin sitten päälle vasta pelaajaesittelyssä. Kurkkua kuivasin, vatsassa kipristeli, kämmenet hikosivat, selässä meni kylmiä väreitä, oksetti ja samalla hymyilytti niin paljon, että posket meinasivat revetä. Olen huomannut itsestäni, että kun minua jännittää jokin positiivinen asia, niin hymyilen aina kuin Naantalin aurinko ilman mitään syytä.. Kun jännitys sitten laukeaa alkaa järkyttävä puheripuli ja yleinen hepuli. Saatan tanssia, laulaa, hyppiä, pomppia ja höpöttää niin etteivät muut pysy mukana, mutta tämä on vain minun tapani purkaa aiempi jännitys.

Eilen se hymyily-jännitys iski sitten päälle siis pelaajaesittelyssä, mutta jäi onneksi sinne penkille eikä lähtenyt kanssani kentän puolelle. Oma pelini kulki yllättävän hyvin, niinkuin muunkin joukkueen peli. Osasin ajaa oikeaan aikaan, eikä minua blokattu kuin kerran (eikä sitäkään merkitty tilastoihin). Laitoin lähes kaikki varmat heitot sisään, vaikka kolmoset eivät vieläkään uponneet. Puolustin ihan kiitettävästi, enkä menettänyt palloa kertaakaan tai möhlinyt peliä vastustajalle edes pelin viimeisillä super jännittävillä sekunneilla.
Kun summeri soi pelin lopun merkiksi komeilivat taululla lukemat 77-75 meidän eduksemme! Ei puuttunut pelistä jännitystä, sillä Topohan johti ottelua kolmannelle jaksolle asti minkä jälkeen me keräsimme itsemme ja näytimme mistä meidän joukkueemme on tehty nousemalla vajaan 10 pisteen tappioasemasta tasoihin ja ohi. Pitkään aikaan ei ole yhtä hitaita ja jännittäviä viimeisiä sekuntteja pelattu, mutta tämä olikin enemmän kuin hyvää alkusoittoa todella tiukalle, kahden hyvän joukkueen väliselle semifinaalisarjalle.

Eilisen voiton jälkeiset fiilikset on kuitenkin jo nollattu, sillä jo maanantaina jatkuvat pelit Topon kotiluolassa Kisahallissa klo 15.00. Peli alkaa taas puhtaalta pöydältä ja vastaan marssii tällä kertaa varmasti vielä entistäkin sisuuntuneempi ToPo, joka ei tule antamaan meillä mitään ilmaiseksi. Uskon kuitenkin, että mikäli pidämme päämme kylmänä ja pelin hallussa, sekä pistämme palloa pussiin pystymme hoitamaan toisenkin voiton kotiin! Let's go Huima :)

Toisen pelin voittaja ratkeaa siis maanantaina Helsingissä ja kolmas ja toivottavasti myös viimeinen peli pelataan sitten ensi viikon torstaina 9.4. kotona Äänekoskella. Nyt onkin siis oiva tilaisuus kaikilla lukijoilla sielä Helsingin suunnassa päästä katsomaan hyvää ja viihdyttävää naiskoripalloa pääsiäisloman lopun kunniaksi. Ota siis kaverisikin mukaan ja suuntaan maanantaina 6.4 klo 15.00 Kisahallille kannustamaan meidät toiseen voittoon! Tai jos olet ToPon kannattaja, saat tulla silti sillä aina on kivempi pelata täysille kuin tyhjille katsomoille kannustivat katsojat sitten ketä tahansa. See you there! ;)

Koriksen vastapainoksi on tänään nautittu useamman tunnin brunssit pelikavereiden kanssa herkutellen kroisantteja, karjalanpiirrakoita, tuoreita hedelmiä, mämmiä, pannacottaa, omenanyyttejä, tiikerikakkua ja jättikeksejä sekä keskustellen muun muassa kirkon liturgisista väreistä, sanomalehtien koripallo uutisoinnista, petollisista opetuslapsista, yliopiston pääsykokeista ja intagramin hästägeistä.
Brunssin jälkeen laajennettiin urheilutietämystämme futsalin merkeissä, kun kävimme jännäämässä Jyväskylän paikalliskamppailua. Nyt tiedetään sitten sekin että peliaika futsalisssa on 2x20min, kentällä on molemmilla joukkueilla kerrallaan neljä kenttäpelaajaa sekä maalivahti ja että filmaaminen kannattaa aina :D