Bucket list 2016

Ajattelin toteuttaa klassisen uuden vuoden postauksen bucket list -periaatteella, koska perinteistä vuosikatsausta en halua tästä vuodesta tehdä ja itsestäni on ainakin hauska lueskella muiden ihmisten bucket listoja. Vuosi 2015 on ollut mitään kaunistelematta elämäni surkein, rankin ja kamalin vuosi tähän mennessä ja odotankin jo innolla mitä uusi vuosi tuokaan tullessaa, sillä huonommin se ei vain voi mennä.. Näin ainakin haluan uskoa ja toivoa! :)

Vuonna 2016 minä aion…

..valmistua kasvatustieteiden kandiksi

..säästää rahaa

..lähteä vaihto-oppilaaksi

..oppia uuden kielen

..tutustua uuteen kulttuuriin

..tehdä jotain super sponttaania

..tutustua ainakin viiteen uuteen ihmiseen

..järjestää brunssin ystävien kanssa

..hankkia tatuoinnin

..ruskettua kunnolla (toivottavasti ensi kesä on parempi kuin viime)

..käydä jossain uudessa kaupungissa Suomen rajojen sisäpuolella

..uida meressä

..valvoa koko yön

..sisäistää terveellisen ruokavalion ja treenaamisen osaksi jokapäiväistä elämää

..venytellä ainakin kerran viikossa

..pitää parempaa yhteyttä kavereihin <3

..matkustaa Amerikkaan 

..kokea Miami beachin sileä hiekka varpaiden välissä tai New Yorkin korkeat pilvenpiirtäjät

..mennä Antti Tuiskun keikalle

..osallistua triathloniin

..virkistää vanhoja telinevoimistelutaitoja

..kokeilla jotain uutta lajia kuten seinäkiipeilyä tai curlingia

..maistaa jotain uutta ruokaa

..tehdä vaatekaapin suursiivouksen

..hymyillä joka päivä

..lukea ainakin kaksi kirjaa (ei koulukirjaa)

..juhlia ja tanssia kavereiden kanssa aamuun asti

..rakastaa ja tulla rakastetuksi

..oppia elämään hetkessä ja nauttimaan elämän pienistäkin iloista

..ottaa kaiken ilon irti vuodesta 2016

Ihanaa ja turvallista uutta vuotta kaikille! 

Millainen olisi joulu...

...ilman kinkunvalvojaisia?

...ilman riisipuuroa, korvattuna mannapuurolla?

...ilman hautausmaa käyntiä?

...ilman joulusaunaa?

...ilman perinteisiä laatikoita, korvattuna pelkällä makaroonilaatikolla?

 ...ilman kinkkua, korvattuna sisäfileellä?

...ilman kalaa, rosollia tai hyydykkeitä?

...ilman suklaata?

...ilman joulupukkia?

...ilman perinteisiä jouluohjelmia, korvattuna mäkihypyn uusinnoilla ja NFL:llä?

...vain pienessä porukassa, perheen kesken?

Sellainen joulu olisi minun ja perheeni joulu ja hyvä joulu olisikin! <3

I did it

Syksyllä koulun alkaessa pelottelin niin itseäni kuin läheisiänikin toteamalla, että tavoiteeni seuraavalle syksylle on olla elossa vielä jouluna. Nyt 52 opintopistettä, todennäköinen vaihtaripaikka ja syksyn 12 korispeliä myöhemmin voin enemmän kuin ylpeänä todeta, että I DID IT! Selvisin syksystä paremmin kuin hyvin, eikä etukäteispaniikkia ja stressiä olisi edes tarvittu sillä pakko myöntää, ettei syksyn tahti tuntunut edes pahalle ja voisin hyvin kuvitella jatkavani samalla draivilla vielä keväänkin. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse! :) Kevät tuntuukin sitten muutamine hassuine kursseineen varmasti ihan lastenleikiltä...

Fiilistelyn vuoksi, tunnelma kuva viime vuodelta kun jouluna oikeasta näytti joululta!

Todellakin, viime viikon torstain ja perjantain välisenä yönä palautin viimeisen, 50 sivuisen historian oppimistehtävän ja aloitin ansaitun joululoman. Tänä syksynä sain raavitua kokoon 52 opintopistettä, mikä vastaa lähes tulkoon koko vuoden opintopisteitä puolessa ajassa, sillä edellisinä vuosina olen suorittanut noin 60 opintopistettän koko lukuvuotena! Ja mikä parasta arvosanat ovat silti pysyneet huippu hyvinä, eli keskiarvo huitelee edelleen jossain nelosen ja vitosen välissä ;) Keväälle jää nyt kuitenkin vielä 14 opintopistettä, sillä kandi vie yksinään 10 pistettä ja englannin ja ruotsin kurssit loput 4. Täm tarkoittaisi, että helmikuun jälkeen ei tarvitsisi keskittyä kuin kandin kirjoittamiseen sillä mitään muuta ei kalenterissa enää ole. Olen kuitenkin pohtinut saisinko nappailtua kurssikalenterista suoritettavaksi jo joitain maisteritason kursseja, jotta aika ei kävisi keväällä pitkäksi ja saisin ehkä kirittyä hiukan mahdollisen ensi syksyn vaihtariajan kursseja kiinni?

Ovelalla aasin sillalla seuraavaan aiheeseen, eli opiskelijavaihtoon, josta kerroin aiemmin syksyllä. Vaihtarivalinnat siis selvisivät, vihdoin ja viimein viime viikolla ja ilokseni sain ihailla omaa nimeäni hyväksyttyjen listalla. Itseasiassa nimeni oli kahdellakin listalla, sillä olin hakenut vaihtoon kahden eri ohjelman kautta ja minut oli vahingossa hyväksytty molempiin :D Sainkin siis itse valita haluanko ottaa samantien vastaan vaihtopaikan Etelä-Koreasta vai jatkaa hakuprosessia ISEP-vaihto-ohjelman kautta ja päätyä mahdollisesti vieläkin eksoottisempaan vaihtopaikkaan. Valinta oli alkushokin jälkeen yllättävän helppo ja päädyin valitsemaan ISEP-ohjelman, jonne olenkin nyt katsellut vaihtopaikka vaihtoehdoiksi Arabiemiraatteja, Etelä-Afrikkaa, Marokkoa, Thaimaata, Taiwania ja Malesiaa… Tämän lisäksi pari paikkaa tulee varmasti valittua vielä Koreasta ja Canadasta. Paikkojen valitseminen on kuitenkin vielä helpoin osa itse lopullista hakuprosessia, sillä seuraavaksi eteen tulee TOEFL-kielitestin suorittaminen…. Lukihäiriöni takia tarvitsisin kokeen nopeatempoisuudesta johtuen relusti lisäaikaa, mutta koska erityisjärjestelyjen hakeminen tuntuu olevan aivan tajuttoman hankalaa olenkin nyt joutunut pohtimaan olisiko minulla mitään mahdollisuutta selvitä testistä ilman lisäjärjestelyjä ja saada silti kohtuullinen tulos, jotta joku vaihtoehto yliopistoni minut huolisi? Testiaika pitäisi varata mahdollisimman pian, tai sitten pitäisi alkaa setviä englanninkielistä paperisotaa, joten päätöksiä pitäisi siis tehdä melko nopealla aikatululla.

Jos jollain on omakohtaisia kokemuksia TOEFL-testistä niin saa enemmän kuin mielellään tulla kertomaan niitä ja lievittämään tai lisäämään minun omaa paniikkiani!!!

Onneksi nyt on kuitenkin joululoma ja huomenna jouluaatto, joten olen yrittänyt heittää koulustressin nurkkaan ainakin muutamaksi päiväksi ja keskittyä vaihtojuttuihin ja muihin klumeruuleihn vasta aikaisintaan tapaninpäivänä! Se on varmasti pisin aika minkä pystyn olemaan ajattelematta koulua.. :D Nyt olen keskittynyt joulahjojen ostoon ja paketointiin, jouluvalojen ripustamiseen, hyvään ruokaan, kavereiden näkemiseen, treenaamiseen, piparkakkutalon rakentamiseen ja yleiseen sohvalla röhnöttämiseen. Joskus on ehkä ihan hyvä antaa itselleen lupa vain olla ja tehdä juuri niitä juttuja, joita tekee mieli.

Tänä aamuna olen heräillyt rauhassa vasta yhdeksän aikoihin, käynyt Alma-koiran kanssa vajaa tunnin aamulenkillä, katsonut yhden jakson Siltaa, syönyt myöhäisen aamupalan ja kirjoitellut tätä blogitekstiä. Myöhemmin tänään aion vielä käydä treenaamassa, koristella kuusen sekä katsoa ainakin yhden jakson Siltaa! On muuten ihan älyttömän koukuttava sarja, vaikka en todellakaan ole päässyt vielä kärryille kaikista hahmoista ja juonesta, sillä joka jaksossa tuntuu mukaan hyppävän ainakin yksi uusi henkilö joka ei tunnu liittyvän tarinaan mitenkään! No, onpahan ainakin pähkäiltävää näihin muutoin liiankin rauhallisiin joulunpyhiin.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Fitness makupaloja

Kuten viime kirjoituksessa jo kerroin osallistuin viime lauantaina IFBB:n yksipäiväiselle fitnessleirille, joka järjestettiin Vierumäellä. Päivään kuului useampi tunti luentoja treenistä, ravinnosta, dopingista ja fitnessurheilusta yleensä, poseeraus- ja kävelyharjoitus, sekä perinteinen kuntosalitreeni eri lihasryhmille.

Aamupäivän luennot olivat ADT:n luentoa lukuunottamatta todella mielenkiintoisia, sillä oikeanlaisesta treenistä ja ravinnosta on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on puhujaakin ja oli silmiä avaavaa kuulla millä tavalla fitnessammattilaiset ko. asiat mieltävät. Omat ajatukseni ja uskomukseni menivät melko hyvin yksi yhteen myös luennoijien sanomaan, mutta paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa mitä en ole aiemmin kuullut tai tullut ajatelleeksi nousi myös esiin. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla, että tutkimusten mukaan stressi ja aktiivinen juokseminen estää lihasten kasvua. Doping-luentokin oli todella hyvä, mutta koska itse olen urheillut kilpaa jo useamman vuoden ADT:n testauksen alaisena olevissa sarjoissa ovat dopingasiat hyvin tiedossa eikä mitään uutta ja ihmeellistä luennolta juuri irronnut. Onneksi kertaus on opintojen äiti ja nyt tietää ainakin tupla varmuudella, että Duact on dopingaineeksi luokiteltava piriste mikäli sitä ei osaa käyttää oikein.

Proteiinijuomien vihaajan kaapista löytyy nyt, leirin innoittamana myös fitnessherkkuja.. ;)

Näin ne makumieltymykset muuttuu! Tän hetken parhaat herkut, järjestyksessä alhaalta ylös :)

Luentojen jälkeen käytiin haukkaamassa Vierun herkkulounas naamaan. Ja vaikka fitnesleirillä oltiinkin ei ruokana ollut maustamatonta kanaa, riisiä ja riisikakkuja, vaan pasta bolognesea, katkarapu ceasar -salaattia ja muikku/silakka/"pikkukala" patukoita (joihin en kyllä itse koskenut :D) sekä jälkiruuaksi marjakiisseliä. Ihan perinteistä, normaalia ruokaa siis!

Vatsa täynnä olikin sitten mukava aloittaa leirin ns. fyysinen osuus poseeraus- ja kävelytreenien muodossa. Itselle fitnessmaailma on ollut arkipäivää pienestä tytöstä lähtien, mutta näin lähelle lajia en ole itse koskaan päässyt, että olisi pitänyt muutoin kuin olohuoneen peilin edessä harjoitella poseerauksia tai esiintymistä lavalla. Nyt oli kuitenkin pakko raahata itsensä peilin ja muiden leiriläisten eteen pröystäilemään ja levittelemään lihaksia parhaansa mukaan. Onneksi en ollut matkassa ihan untuvikkona, vaan asennot oli hiottu isin opeilla niin hyvää kuntoon kuin tässä vaiheessa on mahdollista, joten saatoin olla ihan tyytyväinen itseeni enkä varmasti erotunut porukasta sen ihmeellisemmin kuin kukaan muukaan. Kävelyt menivät omalla painollaan, sillä onhan noissa fitness-kisoissa tullut käytyä katsojan roolissa useamman kerrankin ja näkemästään osaa onneksi ottaa oppia. Kun poseeraukset ja kävelyt oli saatu kunnialla suoritettua käytiin lopuksi vielä salilla nostamassa vähän rautaa ammattilaisten opeilla.

Päivä oli todella antoisa ja kuten viimeksi vihjasin innostus tätä uutta ja ihmeellistä lajia kohtaan vain jatkoi kasvuaan leirin myötä. En itse perusta negatiivisista väitteistä fitnesstä kohtaan ja uskonkin, että samanlaista kritiikkiä voisi esittää monia muitakin lajeja kohti, mutta koska juuri nyt fitness on niin suuressa media hypetyksessä niin tottakai se saa osakseen myös paljon kuraa. Kuraa se on onneksi monessa muussakin lajissa, joten who cares mitä mieltä naapurin Pirkko on sinun harrastuksestasi, elämäntavastasi, pukeutumisestasi tai ruokavaliostasi.
Minulla itselläni kulkee vielä onneksi tuo koripallo elämäntapana tällä hetkellä ja finess tulee sulavasti omalla painollaan siinä rinnalla, joten uteliaille kyselijöille voin pahan paikan tullen vakuutella harrastavani koripalloa enkä fitnestä, mikä tappaa negatiiviset kommentit aika nopeasti ;)

Fitness-kilpailija Eveliina Tistelgren antoi hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen

Fitneksen täyteisen viikonlopun jälkeen olikin mukava kääntää aivot taas koulu moodiin ja muistuttaa itseään kaikista tekemättömistä oppimistehtävistä, ryhmätöistä, tenteistä ja itsereflektoinneista. Tänään alkoi lukujärjestyksellisesti joululoma ja suurin osa hommista onkin saatu pakettiin aikataulun mukaisesti tähän päivään mennessä. Onneksi pari itsenäistä tehtävää olen aikatauluttanut tekeväni vasta ensi viikolla, jonka vietän vielä täällä pohjoisessa treenaillen ja odotellen vuoden viimeistä korispeliä 19.12., joten ihan puhki ei tällä viikolla onneksi tarvinnut itseään vetää. Maanantaina saatiin alta pois harjoittelun loppuseminaari ja viimeiset ryhmätyöt valmistuivat kuin valmistuivatkin eilen. Treenejä on ehditty vetää niin koriksessa kuin salilla, ruokaa tehdä ja nukkuakin jossain välissä. Viime yönä esimerkiksi huiman 2,5 tunnin verran, mutta nukkuminen onkin ihan yliarvostettua… Miten se meni, että stressissä eivät lihakset kasva..? :D

Opettajasta malliksi

Kun sitä vajaa pari viikkoa sitten päästiin kirjoituksen makuun, niin jatketaan nyt sitten samaa rataa. Viimeksi kirjoittelin lyhyen muistelon siitä mitä on blogihiljaisuuden aikana tapahtunut, joten toivotaan että kuulumiset ovat nyt ajantasalla ja voin teksteissäni keskittyä nykyhetkeen ja siihen mitä mielessäni liikkuu juuri nyt.

Joululomaan on aikaa enää pari hassua viikkoa ja viimeinen virallinen koulupäiväkin on itseasiassa jo 11.12… Sitten ollaan jo puolessa välissä tätäkin opiskeluvuotta ja askeleen lähempänä keväällä siintävää kandidaatin tutkintoa. Vaikka lomaan onkin enää noin vähän aikaa on tälle kahdelle viimeiselle viikolle kerääntynyt tehtäviä varmaan saman verran kuin mitä olen väsännyt tähän mennessä koko syksynä. Kuvaamataidon opetuskokeilu, raportti siitä ja itsereflektio, äidinkielen ryhmätyö ja tentti, musiikin ryhmätöitä x3 ja itsereflektio, historian itsenäiset opetuskokonaisuudet keski-aikaisen roolipelin ja yhteiskuntaopin pakollaisuudesta kertovan nettipelin ympärille, harjotteluraportti ja interventio esitys… Viime viikolla saatiin onneksi päätökseen kässän ja teknisen yhteinen kurssi ja eilen kävin pitämässä omalla alakoulullani konkreettisesti 75 minuutin kuvaamataidon opetuskokeilun. Kyllä nämä tehtävät tästä varmaan pikkuhiljaa siis vähenee.

Todellakin kävin eilen vanhassa alakoulussani, vanhan opettajani luokassa, jossa minäkin olen 10 vuotta sitten opiskellut (KAMALAN KAUAN SIITÄKIN ON) pitämässä kuvaamaiton kurssiin liittyvän opetuskokeilun arkkitehtuurikasvatuksesta. 75 minuutissa ehdittiin keskustella oppilaiden kanssa siitä kuinka kauan aikaa sitten minä olen ollut heidän ikäisensä ja opiskellut samassa luokassa kuin he nyt, vertailla mielipiteitä siitä millainen rakennus on kaunis ja millainen ruma, kaataa lattialle kolmea eri väristä pulloväriä ja astua värisotkuun kahdesti, miettiä millainen on Stockmannin logo ja kasata vessapaperirullista, pahvilaatikosta ja kartongista tulevaisuuden urheilukauppa. Aika hurahti kuin siivillä. Paljon opittiin ja paljon jäi vielä opittavaa, mutta se on aivan varma että en malta odottaa milloin pääsen oikeasti töihin, opettamaan!

Entinen opettajani vinkkasi myös, että alakoululuokkamme olisi kuulunut pitää luokkakokous tänä vuonna. On siis ehtinyt kulua tasan 10 vuotta siitä kun hankimme viidennellä luokalla yhteiset luokkasormukset joihin oli kaiverrettu vuosiluku, muistuttamaan luokkakokouksesta, 10 vuoden päähän eli tähän vuoteen.. Herran jestas kun tällaisissa tilanteissa tajuaa miten nopeasti aika menee ja kuinka vanhaksi sitä onkaan jo kasvanut :D

Eilen, maanantaina kävin tutustumassa myös itselleni täysin uuteen maailmaan nimittäin pääsin valokuvattavaksi maaliskuun Fit-lehteä varten! Viime viikolla monnarin kuntosalilla eräs personal trainer tuli kyselemään olisinko kiinnostunut tulemaan seuraavana maanantaina malliksi erästä treenikuvausta varten ja tottakai minä olin. Kuvausaikataulu sopi kuin sopikin omaan aikatauluuni, joten pääsin kokemaan miltä tuntuu seistä super kirkkaassa valkeilassa, valkoisella alustalla ja heilutella kahvakuulaa ympäri ämpäri ohjaajien ja valokuvaajien heitellessä ilmoille mitä ihmeellisempiä ideoita siitä mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi. Kokemus oli todella hauska vaikka eutkäteen jännitinkin tuleekohan kuvista mitään kun en ole ennen tuon tyyppistä juttua tehnyt. Kuvat olivat valokuvaajan mukaan kuitenkin todella hyviä ja päätyvät jollekin sivulle 3/2016 Fit-lehteen. Jos joku vielä silloin muistaa, niin kannattaa bongailla minun pärstääni ja värikkäitä kukkapoksyjäni jostain lehden sivulta! ;)

Kuavukset järjestettiin tällä kertaa vähän hienommassa paikkaa kun vanhempieni olohuoneessa, mutta koska omien kuvien räpsimiseen ei ollut aikaa saatte maistiaisen aiemmista, ei niin virallisista kuvauksista

Tällä viikolla on edessä vain pari hassua koulutuntia, mutta onpahan aikaa keksittyä niihin muihin koulujuttuihin, joita on kirjoittevana vielä vino pino. Tämän lisäksi pitäisi kipaista pari kertaa Äänekoskella treenamassa sekä käydä salilla ja uimassa jonakin aamuna. Sitten onkin taas aika ottaa ensi viikonlopuksi nokka kohti kotiakotia, jotta pääsen lauantaina kokemaan vaihteeksi jotain ihan uutta.
Viime kirjoituksessa vihjailinkin jo, että olen innostunut uudesta lajista jota olen nyt ensi lauantaina menossa kokeilemaan yhden päivän leirin verran. Tämä laji on nimeltään fitness. Leiri toimii tutustumispakettina ko. lajiin ja olenkin todella innoissani tulevasta päivästä, johon sisältyy muutaman tunnin edestä ravinto- ja treeniluentoja, konkreettista treenaamista, sekä poseeraus ja kävelytreeniä. Vaikka olen kasvanut fitneksen parissa pikkutytöstä asti ja olen aina haaveillut itsestäni kisalavoilla en ole koskaan ennen innostunut lajista niin paljon kuin viime vuosina ja erityisesti tänä syksynä. Olen jotenkin pelännyt ettei minusta kuitenkaan olisi siihen, mutta nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä katsomassa saako lisäinfo minut perääntymään vai innostumaan entistä enemmän. Katsotaan leirin jälkeen mitä mieltä olen, jatkuuko fitness intoilu vai hautaanko innostukseni yhtä nopeasti kuin sen kaivoinkin esiin.. :)