English please

Tiedättekö sen tunteen kun oletat jonkin tehtävän olevan todella vaikea ja olet jo etukäteen stressannut sen tekemistä, mutta kun lopulta saat itseäsi niskasta kiinni ja ryhdyt tuon tehtävän pariin huomaat ettei homma ollutkaan niin kamala kuin olit olettanut? Minä kohtasin tämän hetken tänään kun otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja avasin TOEFL-kielitestin harjoituskokeen. Olin aiemmin silmäillyt paria harjoitustestiä läpi pelon sekaisin tuntein ja panikoinut kuinka kukaan voi lukea kaksi sivua englannin kielistä tekstiä ja vastata tekstin pohjalta 15 englannin kieliseen sanalliseen kysymykseen 20 minuutissa, ellei ole natiivi kielen puhuja tai muutoin vain kielihikke.

No tänään osoitin nuo omat luuloni vääräksi, sillä suoriuduin tuosta mahdottomasta tehtävästä 19 minuutissa ja 27 sekunnissa, enkä todellakaan lukeudu tuohon aiemmin mainitsemaani natiivin englannin puhujan tai kielihiken kategoriaan! Oikeita vastauksiakin kertyi luetunymmärtämisestä yli puolet ja kuullunymmärtämisestä lähes täydet eli vain kaksi vastausta 20 meni väärin! Huomaa, että kuuntelen ja käytän englantia nykyään päivittäin sillä kuullunymmärtäminen tuntui oikeasti todella helpolta, mikä ei olisi voinut olla mahdollista muutama vuosi sitten kun tuskastelin ylioppilaskirjoitusten enkun kuunteluja… Myöskään puhumis osuus ei tuntunut ylitsepääsemättömältä ja esseen aiheestakin olisin saanut paperille varmasti ainakin jotain tekstiä. Kieltämättä fiilis on helpottunut, sillä harjoituskoe valoi kuin valoitkin itseeni uskoa, että minäkin voin selvitä testistä edes kohtuu hyvin ilman erityisjärjestelyjä. Enää reilu viikko aikaa valmistautua yliopiston omiin kielikokeisiin ja kolmisen viikkoa viralliseen TOEFL-kokeeseen.

Englannin kielen ympärillä on elämä pyörinyt muutoinkin sillä koulu starttasi käyntiin taas tällä viikolla englannin kurssin merkeissä. Kymmenen tuntia on tällä viikolla höpötelty enkkua ihan opettajan johdolla luokkahuoneessa, lueskeltu vapaa-ajalla kolme enkun kielistä artikkelia sekä kuunneltu ja puheltu enkkua myös koriksen puolella vajaan 10 tunnin verran. Aikamoinen enkkupaketti siis tällä viikolla tankattu! Ensi viikolla mukaan tunkee myös ruotsi, joten katsotaan kuinka sekaisin tällaisen kielitaiturin pää menee noiden kielien yhdistelmästä…

Koriksen ja englannin vastapainoksi lähden huomenna virkistämään voimistelumuistoja kevään ensimmäisiin telinevoimistelutreenihin :) Ilmoittauduin jouluomalla Jyväskylän voimistelijoiden aikuistelinevoimistelu ryhmään ja viime viikolla sain kuin sainkin paikan kevään ryhmään. Koriksen vastapainoksi pääsen siis koko kevään hyppelemään trampalla ja permannolla, heilumaan nojapuilla ja tasapainoilemaan puomilla. En edes itse olettanut, että olisin näin innoissani palaamassa takaisin voimistelusalille kymmenen vuoden tauon jälkeen ja vielä ihan valmentajan oppeihin enkä itsenäisesti temppuilemaan. Olen etukäteen varmistanut, että treeneissä tehdään muutakin kuin kuperkeikkoja sillä niiden voimalla ei ehkä tällaisen vanhan sirkusapinan motivaatio pysy kovin pitkään korkealla, mutta onneksi sain vakuutukset että treeneissä saa temppuilla oman taitotason mukaan! Flikit ja voltit täältä tullaan taas :)

Kaiken tämän lisäksi olen toivottavasti onnistunut nappaamaan itselleni myös vähän sijaisuuksia kevääksi, kun koulussa hommat alkavat vähenemään ja päiviin ei kandin ja treenien lisäksi muuta kuulu. Ensi viikolla menen yhdeksi päiväksi Äänekoskelle, leikkimään kolmannen luokan opettajaa ja tutustumaan oppilaisiin tulevia kevään sijaisuuksia silmällä pitäen. Ihan mahtavaa olla opinnoissa jo niin pitkällä, että pystyy astumaan opettajan rooliin rohkeasti, ainakin uskoen selviävänsä tehtävästä. Toisaalta pelkän kolmosluokan opettamisen lisäksi minulle lankeaa todennäköisesti myös saksan ja teknisen työn opetus, joista varsinkin ensimmäinen voisi olla melko mielenkiintoista nähtävää sillä yhtään sanaa saksaahan minä en osaa! :D

Ennen ensi viikkoa saa onneksi tänään vielä kerätä voimia vapaapäivän merkeissä. Kerrankin kun olisi saanut nukkua pitkään niin olin tietysti pystyssä jo 7.55, mutta ehtipä siinä sitten vain makoilla pari tuntia sängyssä lämpimän peiton alla ja katsella läpi pari jaksoa all time favorite sarjaa Dance Momsseja. Päivän opiskelutkin on jo suoritettu TOEFL-harjoituskokeen merkeissä, joten eiköhän loppu päivä kuluteta ruokaa laittaen, pyykkiä pesten, imuroiden, hiihtoa jännäten, disney elokuvia katsellen ja ehkä hiukan itsekin urheillen. Olisi ihana lähteä tuohon viereen Jyväsjärvelle luistelemaan, mutta kun mittari näyttää lähes 25 astetta pakkasta taidan vetää vain villasukat jalkaan ja pysytellä tämän päivän lämpimissä sisätiloissa (koska tajusin vihdoin eilen laittaa asuntoni patterit päälle) ja katsoa tilannetta huomenna uudestaan.

Sadattuhannet ja pakkanen paukkuu

New year, new me tai jotain sinne päin. Uusi vuosi on siis nyt pyörähtänyt käyntiin ja kliseisesti pitäisi nyt varmasti kertoa tipattomasta tammikuusta tai uudesta salikortista. Ikävä kyllä itselläni ei kuitenkaan ole kovinkaan ihmeellisiä projekteja meneillään näin vuoden 2016 kunniaksi vaan samalla vanhalla kaavalla taidetaan jatkaa myös tän vuonna.

Vuoden vaihtumista juhlistettiin yhdessä kavereiden kanssa Helsingin vilskeessä. Uudenvuoden aattona käytiin maistelemassa elämän ensimmäiset ja viimeiset sushit, jännättiin pikkuleijonien peliä, pelattiin aliasta, ihasteltiin ilotulituksia ja toteutimme jo lähes yhden 2016 bucket listan tavoitteen ja tanssimme tyttöjen kanssa lähestulkoon aamuun asti Helsingin yössä. En kuitenkaan laske tuota kohtaa vielä täytetyksi, sillä haluan toteuttaa saman vielä monien muidenkin ystävien kanssa ;) Pakko sanoa, että uuden vuoden aloitus ei olisi oikeastaan voinut olla paljon parempi, joten saapa nähdä mitä kaikkea ihanaa vuosi tuokaan tullessaan!

Vuosi onkin pyörähtänyt vauhdilla käyntiin ja vaikka sitä on ehtinyt kulua vasta seitsemän päivää on siinä ajassa ehditty jo saatella pikkuveikka "kotimatkalle" merten taakse, jännätä pikkuleijonien pelejä ja juhlia maailmanmestaruutta, pakata koko joululoman kamppeet kasseihin ja hurauttaa takaisin Jyväskylään, palata takaisin Äänekoskelle pistämään palloa pussiin, katsella Siltaa, sekä yritetty selvitä hengissä ulkoilusta tuolla Siperian kaltaisessa -30 asteen pakkasessa. Koriksessa vuoden ensimmäinen peli siintää jo ensi lauantaina Pohjanmaan lakeuksissa Vimpelissä, jossa kohtaamme uusien amerikkalais vahvistusten saattelemana sarja kakkosen Vimpelin. Syksyn ensimmäinen peli välillämme päättyi meidän voitoksemme, joten katsotaan saammeko tappioputken kääntymään tälläkin kertaa ja palaamme kotimatkalle voitto taskussa.

Onneksi koulu alkaa vasta ensi viikolla, joten ulkona ei juuri ole tarvinnut roskien vientiä ja treenimatkoja enemmän aikaa viettää. Ensi maanantaihin mennessä pakkasen pitäisikin olla laskenut jo sen verran, että täältä neljän seinän sisästä uskaltautuu jo toivottavasti englannin tunneille.. Ihan käsittämätöntä, että minulla alkaa englannin opiskelu vajaab neljän vuoden tauon jälkeen. Mitenhän sitä vielä kielioppi ja esseen kirjoitus sujuvat kun niitä taitoja ei todellakaan ole liikaa tullut tässä tauon aikana käytettyä. Koristreeneissä tulee puhuttua ja kuunneltua englantia päivittäin, joten niiden ei pitäisi juurikaan tuottaa ongelmia, mutta kirjallinen tuottaminen voi olla melko ruosteessa. Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa rapsutella ruosteet pois ennen TOEFL-kielitestiä, johon olen menossa helmikuun alussa ja tottakai englanninkurssin lopputenttejä jne. Katsotaan miten tytön käy :D

Ai niin, meinasin ihan unohtaa kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita siitä että käytte täällä lueskelemassa kuulumisiani. Tänään nimittäin meni 100 000 lukukerran raja rikki! Ihan käsittämätöntä, että näitä minun höpötyksiäni on luettu niiiin monta kertaa. Nyt on pakko varmaan myös uskoa, että lukijoina on muitakin kuin äitini ja mummini, sillä edes heidän uteliaisuudellaan ei noin montaa lukukertaa saataisi kasaan! ;) Kiitos!