Se on kesä se

Kesä tuntuu viipottavan eteenpäin ihan järkyttävää vauhtia. Viime viikonloppuna juhlittiin jo juhannusta, mikä tarkoittaa ikävä kyllä juuri sitä mitä nimikin kertoo. Keskikesä on nyt takana päin ja syksy loistaa tulollaan vain parin kuukauden päässä… Ensimmäistä kertaa en kuitenkaan odota syksyä negatiivisin mielin vaan oikein innoissani sillä syksyllä vasta kaikkea ihanaa toivottavasti tapaahtuukin.
Onneksi alku kesäkään ei ole mennyt ohi tekemättä mitään, vaan paljon kaikkea on ehtinyt mahtua tämän postauksen ja edellisen välissä.

Olen ehtinyt maalata, muutta ja viettää tupareita uudessa kodissa. Täysin tumpelona tartuin härkää sarvista kesäkuun alussa ja päätin itse valita maalit, ottaa pensselin kauniiseen käteen ja pintaremontoida tulevan kesäkämpän viikossa uuteen uskoon. Äiti ja iskä auttoivat vähän, pari kaveria kävi maalaamassa yhdet seinät (jotka jouduin maalaamaan itse useamman kerran uudestaan) ja pikkuveli teppaili keittiön kaappeja, mutta suurimmaksi osin heiluin itse pensselin ja telan varressa ja loihdin itselleni juuri sellaisen värimaaliman ja uuden ilmeen kuin olen aina halunnut. Niska ja selkä huusivat viikon jälkeen hoosiannaa, mutta homma oli kyllä sen arvoista. Nyt olen viettänyt jo viikon päivät uudessa kodissa ja tuparitkin on saatu vietettyä mahtavien ystävien kanssa, joten eipä kesä olisi paljon paremmin voinut asumisen suhteen edes alkaa.

Mökkeilin parhaan kaverin kanssa pika mökkeilyt Tampereen suunnalla. Päätimme melko extempore lähteä muutaman päivän varoajalla hänen sukulaistensa mökille viettämään samoille päiville sattuvia vapaapäiviämme. Kokonaiset 1,5 päivää ehdimme mökillä viettämään, mutta siinäkin ajassa ehdimme tehdä niin paljon kaikkea, että kotiin ajellessamme pohdimme kuinka tuntui kuin vapaalla olisi oltu jo useampikin päivä. Kävimme visiitillä tampersterissa, syömässä Napolin pizzoja ja nauttimassa kosken rannalla kesän ensimmäiset tuutit. Mökillä lämmitimme omin pikku kätösin kaksi kertaa aidon, puisen rantasaunan ja kävimme useammankin kerran heittämässä talviturkit tyynessä järvessä. Paistoimme saunan hiilloksessa makkaraa, hätistelimme hyttysiä, heittelimme fresbeetä ja paistoimme lettuja. Soutelimme veneellä pitkin järven selkää, kunhan olimme ensin päässeet yhteisymmärrykseen siitä pitääkö pelastusliivit pukea päälle vai ei. Katsoimme elokuvia, rikosdokumentteja ja jalkapalloa (toiset pakotettuna ja toiset vapaaehtoisesti), nauroimme ja letittelimme hiuksia. Ei mökkeily niin pahalta näin 100% kaupunkilaislapsesta edes tuntunut kun mökillä oli saatavilla sisävessa, juokseva vesi, paras kaveri ja sielä vietetty aika oli tarpeeksi lyhyt!

Olen saanut vaihtoa koskevat krumeluurit hoidettua ja varmistuksen kaikista vaihtoon liittyvistä käytännön asioista. Taiwanin lakien mukaan on käyty keuhkoröntgenissä varmistamassa etten vain sairasta tuberkuloosia, metsästetty kissojen ja koirien kanssa rokotustodistuksia vihurirokosta ja hinkuyskästä sekä kopioitu opintorekisteriotteita, passeja ja valokuvia. Nyt on kuitenkin kaikki tähän astinen hoidettu valmiiksi ja seuraavaksi vuorossa olisikin Taiwan suurlähetystön metsästäminen ja viisumin anominen. Sen jälkeen ei enää tarvitse kuin ostaa lennot ja jäädä jännittämään mitä kaikkea uutta Aasialla on minulle tarjottavanaan. Se on nyt kuitenkin varmaa, että Providence yliopistolla, Taichungissa, Taiwanissa täytyy olla paikalla 7. syyskuuta. Siitä se seikkailu sitten alkaa!

Näiden isojen juttujen lisäksi olen viettänyt paljon aikaa töissä, hankkien rahaa syksyä varten. Pelannut golfia enemmän kuin viimeisinä viitenä vuotena yhteensä. Parannellut itseäni jenkkireissun tuliasista, jonkin sortin keuhkotulehduksesta ja poskiontelontulehduksesta. Katsellut jalkapalloa ja yrittänyt ymmärtää mikä siinä lajissa vetää niin montaa miljoonaa ihmistä puoleensa. Syönyt kilokaupalla uusia perunoita ja grilliherkkuja. Sekä opiskellut jonkin verran mandariinikiinan alkeita tuloksella, että osaan nyt kertoa minun, sinun, hänen, meidän, teidän ja heidän olevan joko naisia, miehiä, tyttöjä tai poikia. Wǒ shì nǚ rén :)

USA I love you

Tiedättekö sen tunteen kun johonkin paikkaan mennessä tuntuu samantien tulleensa "kotiin"? Tällainen tunne valtasi minut samantien kun astuin ulos Colorado Springsin lentokentältä. 24 tunnin matkustaminen Lontoon ja Dallasin kautta oli takanapäin ja lentokentältä ulos astuttaessa naamalle puhalsi sopivan viileä tulli ja hengittäminen tuntui raskaalta, Colorado Springsin korkean ilmanalan takia. Olo oli väsynyt, mutta samalla jotenkin oudolla tavalla niin onnellinen.

Tästä alkoi lähes täydellinen reissuni Amerikan mantereella, seikkaillen niin Coloradossa kuin Floridassakin. Vajaan kahden viikon loma hurahti ohi aivan liian nopeasti ja vielä edelleenkin, viikko kotiin paluun jälkeen haluaisin vain ottaa ensimmäisen lennon takaisin merten taakse.

Amerikka oli ihana paikka! Coloradossa vietimme suurimman osan ajasta Colorado Springsin pienessä kaupungissa, lumihuippuisten vuorten keskellä. Pikkuveljeni on opiskellut kaksi vuotta kaupungissa, joten reissun päätarkoitus oli osallistua hänen valmistujaisiinsa, mutta onneksi neljässä päivässä kerkesi nähdä myös paljon muuta kuin Fountain Walleyn high schoolin maita. Ihailimme Garden of the Gods'n kivijärkäleitä, kaahailimme Denverin ruuhkissa, kannustimme veljeä Coloradon osavaltion yleisurheilun mestaruuskisoissa, äimistelimme tuttavaperheen flyygelihuonetta ja omaa leffateatteria sekä illallistimme astetta hienommalla country clubilla. Ainiin ja tulihan jossain välissä juhlittua myös niitä veljen valmistujaisia, perinteisin amerikkalaisin juhlamenoin.

Coloradon jälkeen käänsimme äidin kanssa nokan kohti Floridaa ja Miami beachiä. Paikkana Miami beach ei vallanut paikkaa sydämmestäni samantien, toisin kuin Colorado Springs, mutta muutaman päivän jälkeen olin myyty myös Miamille. Viikossa ehdimme käydä katselemassa aitoa, amerikkalaista baseballia, nauttia paahtavasta auringosta, tutustua amerikkalaiseen sairaanhoitoon, makoilla klassisella South beachilla, ihailla hotellin uima-altaalta keskustan korkeita pilvenpiirtäjiä, vuokrata auton ja hurauttaa jenkkien eteläisimpään paikkaan Key Westiin (joka oli muuten ehkä maailman söpöin paikka missä olen koskan käynyt), juoda aitoa kookosmaitoa, kokea Memorial day hulinat ja tuhlata kaikki rahat jättimäisen kokoisella mall'lla.

Olen aina aiemmin ajatellut, että Amerikka ei ole minun juttuni. Syksyllä kun pohdin vaihtopaikkoja niin skippasin jenkit ihan kokonaan listasta. Olen kyllä edelleen, enemmän kuin tyytyväinen tulevaan vaihtokohteeseeni, mutta Aasian vallotuksen jälkeen palaan ehdottomasti takaisin Amerikan mantereelle. Olen jo pohtinut josko yhden harkan voisi suorittaa jenkeissä tai jospa valmistumisen jälkeen löytyisi työpaikkaa tuolta suunnalta. Rakastin jenkeissä kaikkea: sateita, aurinkoa ja ukkosta, liian puheliaita ihmisiä, small talkia, hintoihin lisättäviä veroja, turhan isoja ruokapakkauksia, jättimäisiä coktail-laseja, amerikan englannin aksenttia, yömyöhään auki olevia pikaruokaloita, hassua apteekki systeemiä, erilaisia ihmisiä ja sosiaalista ilmapiiriä.

Olenkohan ollut edellisessä elämässäni amerikkalainen, koska tuolla ollessa tuntui täysin siltä kuin oisin palannut oikein pitkän reissun jälkeen takaisin kotiin?