Taipei

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, vietimme viime viikonlopun italialaisen kämppikseni kanssa Taipeissa, Taiwanin pääkaupungissa, joka sijaitsee asuinpaikastamme Taichungista noin 200km pohjoiseen. Olin "käynyt" Taipeissa heti ensimmäisenä päivänäni täällä, sillä lentokoneeni laskeutui Taipein lentokentälle ja bussilla ajelimme sitten läpi Taipein keskustan matkalla kohti yliopistoa. Tätä ei kuitenkaan voi vielä laskea oikeaksi vierailuksi, joten hankimme Airbnb:ltä suhteellisen halvan majoituksen ja lähdimme perjantai aamuna suunnistamaan sormet ristissä kohti Taichungin bussiasemaa ja Taipeita.

Bussiasema löytyy kuin huomaamatta kun tajusimme juuri oikean pysäkin kohdalla että "hei tuollahan näkyy busseja". Onneksi kyydistä ehdittiin hypätä ajoissa pois, oikea bussi Taipeihin löytyi, lähti 20min päästä saapumisestamme ja maksoi vain huimat 2,5€. Bussin penkit olivat niin leveät että samalle penkille olisi mahtunut kaksi ihmistä, ilmastointi pelasi ja kahden tunnin matka hurahti ohi nukkuessa ja musiikkia kuunnellessa. 

Taipeissa meillä oli ensimmäiselle päivälle suunnitelmissa löytää varattu Airbnb huone, jättää tavarat sinne, kierrellä kaupungissa katsastamassa muutama temppeli ja tottakai herkutella illalla yhdellä Taiwanin suurimmista nightmarketeista. Taipeissa opiskeleva, huonekaverini entinen opiskelukaveri Vietnamista liittyi myös seuraamme ja näin saatiin taas luotua uusia kavereita ympäri maailmaa. Kokonaisuudessa ehdimme ensimmäisenä päivänä kiertää kolme toinen toistaan hienompaa temppeliä, matkustaa enemmän kuin tarpeeksi Taipein aluksi sokkeloisilta vaikuttaneilla, mutta lopulta todella yksinkertaisilla metrolinjoilla, kävellä jalat kipeiksi, metsästellä järkyttävän määrän pokemoneja (ihan vinkkinä vaan, että Taipei on maailman paras paikka pelata tuota peliä) sekä herkutella mahat täyteen mitä eksoottisempia nightmarket herkkuja. Lämpö pysyi koko päivän yli 32 asteessa ja kosteus hipoi huippulukemia, jeli lämpö tuntui oikeasti lähemmäs 35-40 asteen lämmöiltä.. Illalla oltiin todellakin suihkun tarpeessa, mutta päivä oli kyllä kaiken hien ja tuskan arvoinen.

Toinen päivä aloitettiin pitkillä yöunilla ja heräsimmekin vasta puolenpäivän aikaan vain huomaamaan, että edellisellä viikolla missatun supertaifuunin jälkeläinen oli rantautunut Taipeihin. Vettä satoi taivaan täydeltä ja tuuli puhalsi sen verran ikävästi, että sateenvarjon käyttäminen oli lähes mahdotonta. Oikeastaan itse hurja taifuuni ei olisi eronnut mielestäni kuitenkaan millään tavalla perinteisestä Suomen kesäsäästä, ellei tuulen ja sateen yhdistelmä olisi ollut niin inhottava. Pelkkä sade tai tuuli olisi vielä saanut minut tuntemaan oloni lähes kotoisaksi. Vaikkakin tästä myräkästä huolmatta lämpötila pysyi 30 asteen tuntumassa, mikä ei ihan sovi yksi yhteen Suomen kesäsään kanssa :D Rohkeina länsimaalaisina vedimme kuitenkin shortsipuvut päälle ja lähdimme säästä huolimatta valoittamaan paria museota ja Taipei101 pilvenpiirtäjää. 

Loppupeleissä totesimme paikanpäällä museoiden olevan suljettu taifuunista johtuen ja Taipei101 pilvenpiirtäjän olevan paljon parempi vierailupaikka selkeänä päivänä, sillä eihän siltä nyt mitään pilvien läpi nähnyt… Kokemus oli silti huikea ja päivän päätteeksi voitiin vain naureskella itsellemme kuinka hulluina paikalliset olivat meitä pitäneet kun olimme painelleet shortsipuvut päällä väärinpäin kääntyvillä, rikkinäisillä sateenvarjoilla pitkin katuja kohti suljettuna olevia museoita…

Kolmantena ja viimeisenä päivänä olimme ajatelleet nukkuvamme pitkään, syövämme jotain ja nappaavamme bussin takaisin kohti Taichungia. Ikäväksemme huomasimme kuitenkin edellisenä iltana, että check out huoneestamme olikin jo 10.00.. Näin ollen pitkät yöunet jäivät vain haaveeksi ja jo 9.55 seistiin unenpöpperöisenä keskellä Taipein katuja kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen vaan päätettiin soittaa edellisiltä päiviltä jo minullekin tutuksi tulleelle vietnamilaiselle kaverille ja kysäistä josko hän olisi kiinnostunut lähtemään kanssamme vielä yhdelle turisti kierrokselle katsomaan jonkinnäköistä museota. Lopulta siis hypättiin taas metroon ja suunnattiin vielä yhdelle turistipaikalle ottamaan superhienoja kuvia, katsomaan jonkinnäköistä vahdinvaihtoa jossain buddhatemppelissä ja herkuttelemaan vähän kiinalaista ruokaa ennen lähtöä takaisin bussiasemalle ja yliopistolle. Kun peppu viimein osui bussin penkkiin sulkeutuivat silmäluomet suhteellisen nopeasti molemmilta reissaajilta ja yhtäkkiä oltiinkin jo takaisin Taichungin bussiasemalla ja yliopistolla.

Reissu oli super sponttaanisti suunniteltu ja toteutettu, suunnitelmat vaihtuivat reissun aikana ainakin 10 kertaan ja välillä naurettiin kippurassa miten tyhmiltä näytimme läpimärkinä suljetun museon pihalla. Silti mieleen jäi todella paljon ihania muistoja ja uusia kokemuksia kolmen päivän ajalta. Kuvia ovat sekä puhelin, että kamera aivan täynnä ja univelat ovat vieläkin sen mukaiset, että tietää tehneensä jotain huippukivaa viime viikonloppuna.

Taipein reissun jälkeen on aloiteltu oikeasti sopeutumaan koulunkäyntiin. Joka aamu 8.10 alkaa kiinan tunti, joten kello soi seitsemän pintaan, väsytti tai ei. Koulun urheiluhallille olen raahautunut viime viikolla joka ikinen päivä, joko juoksemaan tai salille ja tällä viikolla olisi tarkoitus korkata jossain vaiheessa myös koulun uimahalli. Nämä kaksi paikkaa ovat kuin toisesta maailmasta verrattuna kampuksen kaikkiin muihin rakennuksiin. Urheiluhalli on aivan jättikokoinen pitäen sisällää viisi rataisen 50m uima-altaan, isoimman koripallokentän jonka olen koskaan nähnyt, sillä sen saa jopa jaettua kolmeen täysi mittaiseen ja väljään vierekkäiseen kenttään. Toisessa kerroksessa koriskentää kiertää 300m juoksurataja kentän päädyissä on reilusti tilaa kuntopyörille ja venyttely/keskivartaloalueille. Tämän kokonaisuuden lisäksi urheiluhalliin mahtuu vielä kaksi, suhteellisen isoa ja hyvin varusteltua kuntosalia, 10 sulkapallo kenttää, 10 pöytätenniskenttää, isot seinäkiipeilyseinät joissa voi samaa aikaa kiipeillä 6 ihmistä, kaksi jooga- ja tanssisalia sekä hirveän määrän luokkia, konferenssisaleja, toimistoja yms. Odotan vain jokapäivä, että koulupäivä on ohi ja pääsen kirmaamaan euforisessa tilassa hallille viettämään vähintää pariksi tunniksi täydellistä "Noora-aikaa".

Edellisen viikonlopun Taipein reissu oli vienyt lopulta voimia niin paljon, että kuluinut viikonloppu vietettiin vain kampuksella nukkuen pitkään, käyden salilla ja etsien koulun läheltä kivoja ruokapaikkoja. Rentouttava viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen, sillä nyt ollaan taas täynnä energiaa katsomaan mitä tämä tuleva viikko ja viikonloppu tuovatkaan tullessaa.

Ainiin… Tuleehan meitä taas parin päivän päästä ilahduttamaan uusi ihana Taifuuni. Edellisellä kerralla missasimme koko vuosisadan taifuunin, joten katsotaan josko tällä kertaa muutama sadepisara ja tuulepuuska osuisi tännekin vuorten taakse. Opettaja jopa hiukan varoitteli, että keskiviikon tunnin saattavat olla peruttu ja saadaan nukkua pitkään… :) No, sen näkee sitten!

Mitä odottaa Taiwanista kun ei odota mitään

1. Ihmiset tuijottavat häpeämättä länsimaalaisia. 
• Kun kävelemme vaihtarikavereiden kanssa ihan missä vain, olipa paikka sitten yliopiston kampus tai paikallinen night market, meitä tuijotetaan kuin yleistä nähtävyyttä. Taiwanilaiset eivät myöskään häpeä tuijottelua, osoittelua tai nauramista millään tavalla. Siinä sitten pitäisi kävellä muina miehinä pienten aasialaisten sokkelossa jokaisen vastaantulijan tuijotellessa. Alkaa väkisinkin miettimään onko jäänyt ruokaa suupieleen tai hammastahnaa puseron kaulukseen.
2. Kaikki maksaa oikeasti todella vähän.
• Lounaan voi helposti syödä 2e ja 0,75 litran kuplateen saa 50 sentillä. Kahdelle hengelle riittävän annoksen nuudelia, kanaa ja kasviksia saa night marketilta eurolla ja kalleimat aidot (ainakin luulen niin) koriskengät Niken kaupassa maksoivat huimat 45 euroa. Peusaine maksoi koulun marketissa huimat 80 senttiä vaikka huonekaverimme kehottikin meitä menemään ostoksille kampuksen ulkopuolelle, sillä koulun marketissa kaikki on niin kallista.
3. Kuplatee on maailman parasta.
• Jos viikon jälkeen voi sanoa olevansa niin pahasti koukussa johonkin juomaan, että saattaa juoda sitä 3 litraa päivässä voi varmasti sanoa että se on silloin myös parasta tavaraa jota maailma päällään kantaa. Kuplatee on nimensä mukaisesti jonkin näköistä teetä jossa on "kuplia". Tee voi olla hedelmäteetä, normaaliateetä maidolla tai ilman tai jopa pirtelöä muistuttavaa maitojuomaa. Parasta on kuitenkin ehdottomasti passionhedelmän makuinen vihreätee, jonka pohjalla lilluu mustia, limaisia tapiokasta valmistettuja palleroita. Se joka ei ole vielä koskaan maistanut kuplateetä on menettänyt paljon.
4. Selfiet ja valokuvat tuntemattomien länsimaalaisten kanssa ovat cooleinta ikinä.
• Kadulla kävellessä saattaa pieni Taiwanilainen tulla koputtelemaan olkapäälle "Picture?". Ennen kuin edes tajuat olet jo ainakin parin kolmen taiwanilaisen kainalossa sormet pystyssä kun yksi napsii kuvia minkä kerkeää. Tämän jälkeen otetaan vielä ainakin pari selfietä yhdessä tai yksin, jonka jälkeen paikalliset katoavat paikalta yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. 
5. Noora nimi on mahdotonta lausua.
• Noola, Laura, Roora, Noura, Nooha, Nouha, Nuula… Olen tottunut reagoimaan kaikkiin, edes jollain tavalla nimeäni muistuttaviin huudahduksiin ja 80% kerroista olen reagoinut oikein. Ilmeisesti suomalainen R tuottaa suurimmalle osalle ihmisille eniten ongelmia ja Japanilaisilta taas ei taivu mikään muu muoto kuin Roora. Onneksi toinen suomalainen vaihtari kutsuu minua joskus oikealla nimelläni niin tunnistan todennäköisesti itseni oikealla nimelläni vielä viiden kuukauden päästäkin.
6. Hyvin harva taiwanilainen puhuu englantia.
• Olin ymmärtänyt enne tänne tuloa, että englannilla pärjää melko pitkälle mutta mitä vielä. Jos et osaa yhtään sanaa tai merkkiä kiinaa, etkä uskalla tilata esimerkiksi ruokia sokkona tietämättä yhtään onko annoksessasi parsakaali vai sian verta ja sisäelimiä, kuolet hyvin nopeasti nälkään. Ainakin Taichungin alueella tai edes yliopiston kampuksella ei ole yhtään ruokalistaa tai kylttiä muutoin kuin kiinaksi kirjoitettuna ja kauppojen ja ruokakojujen mammat inttävät sinulle hyvin päättäväisesti vain kiinaa vaikka koitat kuinka puhua hyvin yksinkertaista englantia ja näytellä käsimerkkejä. Toisaalta tämä on aivan mahtavaa sillä on pakko kokeilla kaikkea uutta ja halu oppia kiinaa kasvaa kasvamistaan.
7. Sini-harmaat hiukset ovat ihanimmat koskaan.
• Suomesta lähdin matkaan juuri harmaaksi värjätyillä hiuksilla, mutta tällä hetkellä hiusteni väri häilyy jossain sinisen, violetin, harmaan ja vaalean välimaastossa ja mikään ei ole paikallisten ja myös muiden vaihtareiden mielestä upeampaa kuin nämä hiukset. Itse olen vähän shokissa mitä taiwanilainen vesi on tehnyt hiuksilleni, mutta kun päivittäin vähintää kymmenen ujoa ja hiljaista taiwanilasta pysähtyy hipelöimään hiuksiani ja nostelemaan peukkua niin alkaa jopa itsekin tykkäämään tästä väriensekamelskasta.
8. Aasialaiset ovat todellisuudessa ainakin kaksi vuotta vanhempia kuin miltä näyttävät ja vaikuttavat.
• Huonekaverimme Hong Kongista näyttää 15-vuotiaalle söpölle pikkutytölle, joten yllätys oli melkoinen kun hän kertoi toissapäivänä juhlivansa ensi viikolla 22-vuotis syntymäpäiviään. Myös hänen ystävänsä ryntäsivät eräänä päivänä huoneeseemme pienet engalnniksi kirjoitetut lappuset mukanaan joissa kertoivat haluavansa olla kavereita kanssamme. Lappuset herättivät meissä hiukan hilpeyttä koska muistelen itse lähetäneeni ko. lappusia ala-asteella, mutta kaipa se on ihan ok väsäillä tällaisia vielä parikymppisinäkin.
9. Jokaisella paikallisella pitää olla skootteri (ja sateenvarjo).
• Ja näitä paikallisia asuu jo pelkästään tässä Taichungin kaupungissa yli puolet Suomen väkiluvusta. Sateenvarjo pitää olla mukana ja auki säällä kuin säällä. Sateella suojaudutaan pisaroilta ja kuumalla ilmalla auringolta. Jokainen kadunkulma on täynnä parkeerattuja skoottereita, vierekkäin, peräkkäin, lomittain ja jopa melkein päällekäin. Super kapealla kadulla huristaa neljä skootteria rinnan, eikä jalkakäytäviä tietenkään ole mihinkään rakennettu. Siinä sitten yrität pysyä hengissä kun skoottereita vilahtelee oikealta ja vasemmalta ja päätä lyhyempien taiwanilaisten sateenvarjon piikit viistävät juuri silmiesi korkeudelta. Tässä samalla voi yrittää etsiskellä hyvännäköistä ruokapaikkaa tai halpoja kenkiä. Itse en ole tähän kuitenkaan vielä pystynyt, sillä olen pitänyt tärkeämpänä itseni pitämisen elossa.
10. Taiwanilainen ruoka ei ole nähnytkään kiinalaista tai aasialaista ruokaa jota syömme Suomessa.
• Taiwanilainen ruoka ostetaan kojuista, likaisten, pienien katujen raunoilta ja näitä kojuja on erityisesti night marketeille aivan rintarinnan. Okei, tottakai täällä on myös ravintoloita mutta oikeastaan kukaan ei käy niissä, sillä ruoka on samaa kuin kojuissa ja se maksaa silti vähintään tuplasti enemmän. Kojuissa paistellaan niin sian kieltä kuin parsakaalejakin samassa astiassa, kulkukoirat nukkuvat ruokatarvikkeiden seassa ja hygieniapassista ei ole kukaan kuullutkaan. Itse ruoka on mielestäni ihan hyvää, mutta ei todellakaan samanlaista kuin aasialainen ruoka suomessa. En ole löytänyt vielä yhtään paikkaa jossa myytäisiin perinteistä riisiä, kanaa ja kasviksia, mutta nuudeli keittoa simpukoilla ja sian verellä sekä aivojen näköisiä palleroita yllätys sisälmyksellä löytyy melkein joka kadunkulmasta. Onneksi on kuplatee, niin en minä nälkään kuole.

Täällä on jokatapauksessa aika kivaa kaikesta erilaisuudesta huolimatta. Vaikka välillä meinaa itku tulla silmään kun skootteeri vilahtaa sentin päästä ohi ja samaan aikaan nälkä kalvaa sisälmyksiä koska et ole kuumuuden takia pystynyt syömään mitään koko päivänä, niin en vaihtaisi kulunutta viikkoa mihinkään. Tämä paikka opettaa niin paljo joka päivä, ettei tällaista pysty kokemaan missään muualla. Aika huippua, että juuri minä olen täällä :)

Huomenna suuntaamme italiaisen huonekaverini kanssa nokan kohti Taipeita, sillä Mid-Autumn festivaalin takia meillä on vapaata torstaista sunnuntaihin. Mikäpä siis olisikaan parempi tapa lopettaa ensimmäinen taiwanilainen kouluviikko kuin buukata Airbnb:n kautta majoitus pariksi yöksi ja haahuilla huomen aamuna täysin sokkona Taichungin bussiasemalle yrittämään saada olemattomalla kiinankielen taidolla bussilippuja Taipeihin. Sanoimme jo kavereille, että mikäli meitä ei kuulu maanantaina tunneille niin saa lähteä etsiskelemään jostain Taichungin ja Taipein välimaastosta! :D

Ensimmäiset päiväni Taiwanissa

Tällä hetkellä kirjoitan tätä postausta omassa kivikovassa parvisängyssäni ilmaistoinnin ja oman pöytätuulettimeni (jonka ostin eilen ja raahasin suoraan sänkyyn) puhaltaessa täysillä. Soitan musiikkia Spotifystä ja italialainen kämppikseni kuivaa hiuksiaan työpöytäni ääressä. Toinen Hong Kongilainen kämppikseni lähti koulun markettiin ostamaan viiriäisen munia ja neljäs ei ole vielä saapunut koululle. Ulkona on 34 astetta lämmintä ja yksikään koulun kyltti, teksti tai viesti ei ole kirjoitettu muuten kuin kiinaksi.

Kolme päivää Taiwanissa, Taichungissa takana ja pakko heti alkuun kertoa että viimeiset kolme päivää ovat olleet koko elämäni mielenkiintoisimmat. Ensimmäisenä päivänä meinasin hypätä suoraan koneeseen ja paeta takaisin Suomeen. Eilinen oli jo paljon helpompi. Sain paljon uusia kavereita, matkustin bussilla ympäri Taichungia ja join ensimmäisen kuplateen. Tänään olen suunnitellut lukujärjestykseni, valinnut maailman parhaita kursseja koko syksyksi ja saannut kutsun pelaamaan koripalloa Taiwanilaisten oppilaiden kanssa. Kohta suuntaamme vaihtareiden kanssa isolle Night Marketille ja huomenna suuntana on jonkinnäköinen huvipuisto.

En edes tiedä mistä pitäisi aloittaa sillä haluaisin kertoa teille kaiken viimeisestä kolmesta päivästä.

• Bussissa kentältä koululle puhuttiin pelkkää kiinaa. Olin ainoa länsimaalainen koko bussissa. 
• Kahden hengen huone oli vaihtunut neljän hengen huoneeseen. 
• Asuntola on minun suomalaisella mittapuullani kammottava, mutta kaikkeen tottuu eikö vain.

• Sain italialaisen ja hong kongilaisen kämppiksen (yksi vielä puuttuu). 
• Hong kongilainen kämppikseni puhuu vain pari sanaa englantia, mutta on tähän mennessä ostanut omilla rahoillaan meille ilmastoinnin ja wifin! ;)
• Kampuksella ei lupauksista huolimatta ollutkaan wifiä.
• Taiwanilainen preapaid liittymäni ei meinannut toimia millään, mutta onneksi eräs paikallinen oppilas puhui omaan laskuunsa tunnin operaattorin asiakaspalvelun kanssa ja sai homman lopulta toimimaan.
• Lounastin kolmen kiinalaisen pikkupojan kanssa jotka ystävällisesti tilasivat minulle ensimmäisenä päivänä ruokaa, sillä kaikki kampuksen ruokalistat on kirjoitettu vain kiinaksi.
• Tutustuin ihan uudenlaisiin vessoihin sillä kampukselta ei löydy kuin "reikä lattiassa" vessoja.

• Join ensimmäisen kuplateeni, söin jonkinnäköisiä aivoilta näyttäviä nyyttejä ja vierailin Taiwanilaisella Night marketilla.

• 
  
• 
  
• 
  
• 
  
• 
  
• Vietin piknikkiä vaihtarikavereiden kanssa erään opiskelijan asuntolan katolla ihaillen pimeässä illassa Taichungin keskustan valoja.
• Valitsin täsyin kiinaksi kirjoitetulla ohjelmalla maailman parhaat kurssit puoleksi vuodeksi. On Kiinalaisen ja Taiwanilaisen kulttuurin kursseja, englannin puhekurssia, kiinaa, maailman kielet kurssi sekä Taiwanin uskontoa käsittelevä kurssi. 

• Sain paikalliselta opsikelijalta kutsun pelaamaan koripalloa heidän kanssaan. Eivät kuulemma ole hyviä, mutta lupasivat silti ottaa minut mukaan! 
• Olen tutustunut hirveään määrään vaihtareita niin Italiasta, Espanjasta, Jenkeistä, Saksasta, Hong kongista, Japanista kuin Suomestakin!!

•  Ja tottakai tein tuttavuutta myös jättimäisen torakan kanssa, joka vaelteli pitkin vaatekaappiani! 

Farewell party

Nyt on läksiäisetkin pidetty ja lähtö kaukaisuuteen on oikeasti konkretisoitunut. Tiistai aamuna 7.50 irtoavat lentokoneen pyörät Helsinki-Vantaan kiitoradalta ja se on sitten byebye. 

Viime perjantaina ehdimme kuitenkin muutaman ihanan ystävän kanssa viettää vielä viimeistä kertaa iltaa yhdessä. Olin kokkailut vähän aasialaisia herkkuja, ostanut kaikille onnenkeksit, leiponut ja koristellut pienen kakun sekä hankkinut mainstream lipun, jotta pystyimme ottamaan klassisia vaihtoonlähtökuvia kavereiden kanssa. 

Ilta oli täydellinen päätös huipulle kesälle ja nyt voin hyvällä fiiliksellä sanoa puoleksi vuodeksi heipat Suomelle sillä tiedän että minulla on täällä näääin ihania ystäviä jotka eivät varmasti unohda minua! Kun paha päivä Taiwanissa iskee palaan aivan varmasti selailemaan näitä kuvia, sillä näitä katsellessa ei voi muuta kuin hymyillä oikein leveästi ja muistella kuinka onnellinen sitä ihminen voikaan olla :)

From Helsinki to Taipei via Rome and Hong Kong