Ensinnäkään, emmehän me missään Äänekoskella olleet lauantaina pelailemassa, vaan aina yhtä ihanaisessa Vimpelissä. Äänekoskea vastaan peli kyllä pelattiin, mutta pelipaikaksi oli seurojen yhteistyön vuoksi tällä kertaa valittu Vimpeli. Pelimatka siis piteni reilulla tunnilla, mutta kieltämättä, ehkä oman kaukaisen pohjanmaalais vereni vetämänä, oli Vimpelissäkin kiva vierailla pitkästä aikaa. Hauskinta on, nii nyt kuin jokakerta Vimpelissä pelaillessa, ollut huomata katsomossa muutamien ihmisten ilmeet siinä kohti kun otan lämppäpaidan pois päältä ja selässäni komeilee sukunimi Lakaniemi. Jokaikisen pelin jälkeen olen joutunut jollekkin katsojalle selventämään kenen Lakaniemen sukulaisia ja lapsia tässä ollaan. Lakaniemen suku kun kuitenkin tulee Lakaniemen kylästä, aivan vimpelin kupeesta :D Paha sanoa montako kaukaista, tuntematonta sukulaista on siis peliäni ollut tietämättäni katsomassa! Pelistä itsestään en halua, enkä aijokkaa kirjoittaa tänne mitään, turha sitä on puukkoa haavassa kääntää enää näin jälkikäteen... Tappio kuitenkin tuli noin 10p erolla ja paluu matkan ruokatarjoilu Ähtärin ABC:lläkään ei makunystyröitä hivellyt, mutta hengissä, entistä vahvempia ja yhtä kokemusta rikkampina selvittiin tälläkin kertaa kotiin asti.
Yhden yön aikana täytyi pyyhkiä pois ajatuksista lauantain pelin hölmöilyt, sillä jo sunnuntaina saimme sarjan kärkipaikalla majailevan Lappeenrannan Catzin vieraaksemme, jälleen yllättävän kylmään kotihalliimme. Kylmyys ei onneksi tälläkertaa näkynyt kuitenkaan muualla kuin vaihtopenkillä. Kentällä peli kulki ajoittain todella hyvin ja hallitseva suomenmestari oli helisemässä meidän kokokentän agressiivista prässiämme vastaan. Ikävä kyllä taas se jokin jäi hyvästä yrityksestä huolimatta puuttumaan ja pisteet matkasivat Itä-Suomeen noin 20p erolla. Itse käväisin kentällä kahden minuutin verran, keräten kuitenkin ehkä oman ennätykseni tilastomerkinnöistä siinä ajassa.. Kaksi pistettä, kolme virhettä ja pari menetystä. Kuitenkin kun valmentaja ennen peliä pukuhuoneessa muistutti meitä pelaajia käyttämään omaa päätämme ja 10-20 vuoden pelikokemustamme hyväksi loistavan henkilökohtaisen suorituksen tueksi, voidaan nämä minun alkuhapuiluni ehkä antaa jotenkuten anteeksi vain 6,5 vuoden pelikokemuksella...:) Jokatapauksessa, muuta ei oikein tämän viikonlopun jälkeen voi sanoa, kuin että tästä on suunta vain ylöspäin! Entistä kovempaa treeniä ja itsensä likoon laittamista, niin toivottavasti se vielä kevätkauden aikana palkitaan ja pääsen itsekkin samalle tasolle kuin olin ennen joulutauon alkua!
Koripallon lisäksi on ehditty myös tiskata astioita (enkä edes tiennyt että omistan niin suuren määrän astioita kun tiskialtaassani tuntuu aina olevan), tekemään ruokaa niin itselleni kuin itseänikin suuremman ruokahalun omaavalle poikaystävälleni, häätämään villakoiria, pesemään pyykkiä (jota tuntuu löytyvän aina lisää kun luulen jo kaiken olevan pesty), sekä tietysti myös opiskelemaan... Pientä iloa arjen harmauteen tuovat kolmesti viikossa tanssittavat wanhojen harjoitukset. Mielestäni parempaa aloitusta viikolle ei voisi löytää, kuin yhteinen puolentoistatunnin tanssi tunti heti maanantai aamuna, oman rakkaan kanssa. Jokainen tunti tuntuu olevan entistä hauskempi, suuremmilta riidoilta ollaan vältytty, tanssit tuntuvat olevan enemmän kuin hallussa ja johtoparin paikkakin on jo plakkarissa, joten ei voi muuta kuin innolla odottaa helmikuun 15 päivän jo pian koittavan ;)
Eilen, viime viikon päätteeksi vietimme poikaystävän kanssa ihanan, romanttisen söpöilyillan ja kun tämän illan ohjelmaan tulee vielä kuulumaan saunomista, hyvää ruokaa (uusia perunoita, kalkkunarullaa ja jälkiruuaksi pannukakkua), sekä sohvalla löhöilyä lentopalloa ja korisliigaa Urhotv:ltä katsellen voisikin kysyä, voiko viikon tätä paremmin aloittaa? Jos tämä ei lupaa hyvää tulevaa viikkoa ajatellen niin ei sitten kyllä mikään! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti