Stay strong, things can change in an instant

Torstaina Tampereen yliopiston nettisivuilta paljastui super iloinen yllätys. Nimeni komeili luokanopettajan koulutukseen valittujen listalla! Oi sitä ilon määrää! Koko päivä meni kuin sumussa, tätä mahtavaa asiaa fiilistellessä! :)

Perjantaina postista piti kolahtaa lopullinen vahvistus uudesta opiskelupaikasta, mustaa valkoisella. Mutta eteisen lattialla makasi yllättäen toinenkin kuori, jonka kannessa luki isolla Jyväskylän yliopisto.. Kuoresta paljastui paperi, jonka nähdessään varmasti kuka tahansa muu olisi hyppinyt innosta, mutta minä jähmetyin täysin paikoilleni. Paperin teksti alkoi lauseella "Sinulle on myönnetty opinto-oikeus Jyväskylän yliopistoon kasvatustieteiden tiedekuntaan erityispedagogiikan koulutukseen". Näin ollen minulla olikin yhtäkkiä kaksi opiskelu paikkaa.. Mitä ihmettä?

Hain siis alku keväästä ihka ensimmäistä kertaa Tampereelle lukemaan lastentarhanopeksi ja luokanopettajaksi, sekä Jyväskylään lukemaan erityispedagogiaa. Ja uskokaa tai älkää, pisteeni olisivat riittäneet jokaiseen näistä koulutuksista! :) En olisi IKINÄ uskonut mitään tällaista!!!

Olin niin varma ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia Jyväskylään, että olin jo lähes unohtanut koko vaihtoehdon.. Nyt en siis oikein enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa?! Jyväskylässä minulla olisi mahdollisuus opiskella sekä erityispedagogiikan opinnot että luokanopettajan pätevyys, kun taas Tampereella voisin saada vain luokanopettajan pätevyyden. Tai näin olen ainakin ymmärtänyt ;) Pelkästään näitä asioita vertailtaessa Jyväskylä kuulostaa siis itsestään selvältä valinnalta, mutta...

•Jyväskylä on yli sadan kilometrin päässä Nokiasta ja omasta ihanasta poikaystävästäni. Tämä tarkoittaisi siis palaamista taas parisuhteemme alkuajoiltakin tuttuun kaukosuhteeseen..

•Jyväskylästä on taas entistä kauempana Helsingistä ja perheestäni. 

•Nokialle ei ollut "kuin" parin tunnin ajomatka ja puolentoista tunnin junamatka Helsingistä, mutta Jyväskylään sen sijaan ajelee jo autollakin sen kolmisen tuntia...

•En tiedä Jyväskylästä yhtää mitään. Olen käynyt koko kaupungissa tasan kerran elämässäni ja sekin vierailu tapahtui pari viikkoa sitten soveltuvuuskokeiden merkeissä.

•Jyväskylä ei hurmannut minua kaupunkina lainkaan parin viikon takaisen soveltuvuuskoe vierailun aikana, joten en olisi mitenkään super innoissani muuttamassa sinne. 

•En tunne ketään läheltäkään Jyväskylää. Ei ole sukulaisia, kavereita tai edes puolituttuja.. Toisaalta, paras kaverini Helsingistä pääsi myös sisään Jyväskylään ja vielä samaan koulutukseen kuin minä, joten meistähän voisi tulla vaikka kämppiksiä ;)

Täällä elellään siis tällä hetkellä NÄÄÄÄÄÄÄÄIN ristiriitaisissa tunnelmissa. Torstain super iloinen fiilis ehti vaihtua jo perjantaina lähes puolentoista tunnin mittaiseen itkukohtaukseen. Yllättävä tilanne ja sen luoma äkkinäinen ahdistus purkautui hysteerisena itkuna poikaystävän olkapäätä vasten..

Tilanne ei todellakaan ole mitenkään surullinen vaan minun pitäisi olla ja olenkin super iloinen ja ylpeä itsestäni! :) Mutta koska pääni on tällä hetkellä niin sekaisin olen päättänyt olla ajattelematta asiaa ennenkuin pääsen ylihuomenna kotiin ja voin miettiä asiaa yhdessä äidin ja isin kanssa! :)

Tämän hetken suurin kysymys kuuluukin siis TAMPERE vs. JYVÄSKYLÄ???