Hyvä, paha matkalaukku

Kävimme eilen äitin kanssa kotimatkalla Helsinkiin kurkkaamassa Ideaparkin ale tarjontaa. Oikeastaan tarkoituksena oli katsastaa matkalaukku tarjontaa, sillä vanha matkalaukkuni sanoi sopimuksensa irti viime kesänä ja kolmen viikon päässä siintää Kreetan matka.. Olisi siis kiva hankkia sitä ennen uusi matkalaukku, jotta saisin kaikki tavarani matkalle mukaan! ;)

Kiertelimme erästä matkalukkukauppaa ympäri varmaan puolen tunnin ajan, kunnes olin vihdoin valinnut itselleni kaksi suosikki laukkua! Laukut olivat saman valmistajan laukkuja, toinen vähän isompi ihana pinkkin värinen ja toinen taas vähän pienempi väriltään sini-vihrä. Ihastuin pikkuhiljaa kokoajan enemmän ja enemmän tähän isompaan, pinkkiin laukkuun ja olinkin jo lähes kärräämässä laukkua kassalle kunnes minuun iski aivan järkyttävä ahdistus.. 

Mitä jos en sittenkään tykkää tästä laukusta? Jos löydän jostain paljon kivemman, jonka olisin sittenkin halunnu? Mitä jos laukku menee heti rikki tai onkin jotenkin viallinen? Entä jos kyllästynkin laukkuun tosi nopeasti ja sitten kaudnkin päätöstäni? Olisiko se sini-vihreä laukku sittenkin kivempi? Keikkuuko tämä laukku jotenkin ihmeelliseti? Jos otankin tuon toisen niin kadunko lopulta, että olisin sittenkin halunnut tämän pinkin?

Lopulta päätöksen teko osoittautu ihan liian vaikeksi. En yksinkertaisesti pystynyt valitsemaan ja niimpä poistuimme kaupasta lähes tunnin pohdinnan jälkeen tyhjin käsin... 

Tapahtuman jälkeen mietinkin miten jostain niinkin helposta asiasta kuin matkalaukun valinnasta voin saada noin kamalan ahdistuksen aikaiseksi! Ennen päätökset ovat syntyneet minulta helposti tai ainakin olen osannut ne tehdyksi, katumatta päätöshetkellä tai jälkikäteen tehneeni väärän valinnan. Nyt edes matkalaukun valinnasta ei tullut mitään!! :D

Mietittyäni tapahtunutta, tulin siihen tulokseen että elämässäni on tällä hetkellä ehkä hiukan liikaa päätöksiä ja stressattavaa. Koko elämäni kun saattaa muuttua taas jälleen syksyllä..

Aloitanko opiskelut Jyväskylässä vai Tampereella? 

Haluanko tulevaisuudessa työskennellä erityislasten opettajana vai tavallisena luokanopettajana? 

Olenko valmis muuttamaan täysin uuteen kaupunkii, niinkuin viime kesänäkin, mutta nyt tietäen ettei sielä ole ketään tuttua tukena ja turvana? 

Miltä tuntuu taas nukkua jokainen yö yksin, ilman että vieressä on ketään kenen kainaloon käpertyä?

Mitä, jos ja kun minuun iskee ihan hirveä ikävä, kenen olkaapäätä vasten voin itkeä jos ketään tällaista henkilöä ei ole lähimaillakaan?

Olenko valmis taas uudestaan aloittamaan täysin alusta elämäni ja kaveripiirini rakentamisen? 

Olenko jälleen valmis jättämään kaiken tutun ja turvallisen taakseni? 

Miten tulisin pärjäämään kaukosuhteessa vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen? 

Jos lähtisin Jyväskylään, miten ehtisin näkemään sekä perhettä Helsingissä että poikaytävää nokialla, tyhjää aikaa lomailuun koulun ja koriksen takia tuskin tulee ihan liikaa olemaan? 

Mitä jos loppujen lopuksi valitsenkin väärin? 

Tulenko katumaan päätöstäni? 

Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Näin sanoo sanontakin, mutta juuri tällä hetkellä toivoisi että elämä olisi edes vähän helmpompaa. Miksi juuri minun pitää tehdä näin isoja päätöksiä?

Uskon kyllä itseni, siitä ei ole ongelmaa sillä minut on onneksi siunattu melko hyvällä itseluottamuksella! ;) Tiedän että teen minkälaisen päätöksen tahansa se tulee varmasti olemaan oikea juuri minulle! :) Silti tällaisina hetkinä sitä varmasti kuka tahansa toivoo että joku muu voisi tehdä nämä tärkeät päätökset puoletasi.. Niin toivon minäkin!