I´m growing up but I will never be an adult

Edellisestä kirjoituksesta melkeen kuukausi.. Voi ei! Mutta elämä vain tuntuu olevan niin super kiireistä ettei aikaa koneen ääressä istumiseen löydy sitten millään. Onneksi nyt kiire helpottaa edes vähän, kun ensimmäiset koulutehtävät ja ensimmäinen tenttikin on saatu pois alta.

Lyhyt ja ytimekäs listaus siitä mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua tämän blogitauon aikana:

• Viisi ensimmäistä sarjapeliä takana päin, saldona kaksi voittoa Hongasta ja Keravasta sekä kolme tappiota Huimasta, TuRista ja Catzista.
• Yksi todella hyvä ja neljä vähän vaihtelevampaa omaa peliä. Kerava pelissä tein siis 11 pistettä ja pelasin muutenkin hyvin, olin todella tyytyväinen itseeni!

• Shawn on onnistunut yllättämään minut kahteen kertaan tulemalla ylläri visiitille luokseni. Ensimmäisellä kerralla hän yllätti minut istuskelemalla yliopiston aulassa luentoni loputtua ja toisella kertaa hän ilmestyi monitoimitalolle juuri kun olimme aloittamassa lämmittelyt Kerava kotipeliin :)

• Olen käynyt Detox puhdistuksessa ekaa kertaa elämässäni. Jalat tungettiin vesiämpäriin ja sähkö virtasi lävitseni ranteessa olevasta renkaasta jalkoihin. Tämän jälkeen alkoi vesiämpärin väri muuttua ja värihän kertoi sitten vaikka minkänäköisiä asioita. Minun ämpärissäni oli esimerkiksi väriä limasta, metallista, sappikivistä ja vaikka mistä muusta moskasta... Ihan kiva kokemus, mutta en ainakaan itse ihan palavasti syttynyt Detoxille tällä esimmäisellä kerralla!
• On käyty vierailemassa Pandan tehtaanmyymälässä ostamassa herkkukaappi täyteen mansikkalakuja ja "jokamaunrakeita" :D

• Olen käynyt parilla viikonloppu lomalla Nokialla haistelemassa palloiluhallin tunnelmaa ja katselemassa tutta ympäristöä.
• Käytiinhän me yhdessä Shawnin kanssa katsomassa myös Pyrinnön miesten kotipeli KTP:tä vastaa ja saatiin kuin saatiinkin vastinetta rahoillemme, Pyrinnön voittaessa super tiukan pelin lopulta muutamalla pisteellä.
• Pyrinnön peli reissulla tuli myös "saatua elämän ekat parkkisakot".. Tai no enhän minä ajanut autoa, mutta huonona kartturina täytyi osa syistä ottaa myös omille niskoilleni :D
• Ekat koulutehtävät on loppujen lopuksi saatu kunnialla tehtyä ja palautettuakin ajoissa. 
• Ekasta tentistäkin selvittiin juuri tänään! Erityispedagogiikan peruskurssin tentissä kysyttiin tuen kolmiportaisuudesta, erityisopetuksen historiasta sekä sosiokonstruktiivisesta näkökulmasta vammaisuuteen.. Onneksi olin fiksu ja sain kaikkiin kysymyksiin raapustettua ainakin pari sivua omasta mielestäni oikeanlaista tekstiä. Peukut pystyyn että tietämykseni on ollut riittävää, eikä tamikuussa tarvitse istuskella uusinnoissa!
• Olen käynyt ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä paikkauttamassa loppujen lopuksi kolmea treeneissä lohjennutta hammasta.. Nyt on hymy taas onneksi pepsodent-kunnossa ja tänään palattiin jo parketille vaikkakin sen verran varovasti ettei kukaan vain uudestaan kolauttanut hampaita kurkkuun..! :)

Olen myös alkanut miettimään olenko nyt oikeasti kasvanut aikuiseksi? En ole päässyt käymään kotona  Helsingissä melkein kolmeen kuukauteen ja silti elämä rullailee täällä Jyväskylässäkin varsin mainiosti. Tai no olisihan sinne kotiin varmasti joku viikonloppu ehtinytkin, mutta kun se Nokia vain vetää puoleensa vielä kotiakin enemmän näinä harvinaisina vapaina viikonloppuina. Miksihän? :D Viime vuonna yksin asuessani vihasin myös varsinaista yksinoloa todella paljon. Aina kun Shawnilla on jokin pidempi pelimatka ja minä olin koko päivän ja ehkä jopa yönkin yksin kotona iski päälle niin iso ahdistus etten pystynyt tehdä mitään muuta kuin vain istumaan sohvalla telkkaria tuijotellen ja alskemaan tunteja milloin Shawn olisi taas takaisin. Nyt yksinolo tuntuu jo ihan normaalilta, se on nykyään jopa ihan hauskaa! Tietysti asusteleminen oman rakkaan kansa voittaisi yksinolon mennen tullen, mutta tässä tilanteessa se ei ole mahdollista joten tyydytään tähän mitä on ja nautitaan siitä. Minä myös kammoan kuollakseni vieraille ihmisille soittamista. Jos minun täytyy esimerkiksi varata aika lääkäriin tai kysyä apua digiboksini asennuksessa olen aina aiemmin joutunut keräämään rohkeutta monta päivää, tai sitten äiti tai isä on soittanut puolestani. Tänä syksynä olen itse hoitanut autolleni korjaus ja renkaidenvaihtoaja, soittanut kolmesti elisan asiakaspalveluun valittaakseni digiboksini toimimttomuudesta, sekä jopa kinannut tänä aamuna puhelimessa hammaslääkäri aikojen perässä.. Aika kova suoritus minulta ja sen tietävät ainakin äiti ja isi joiden ei enää tarvitse soitella puolestani ainakaan ihan jokapaikkaan! ;)

Alan siis oikeasti olla kohta aikuinen, vai ei kai nyt sentään? Vaikka olenkin oppinut olemaan yksin, tekemään itse ruokaa, pesemään pyykkiä, asentamaan lamppuja, "vaihtamaan sulakkeita", korjaamaan astianpesukoneita, vaihtamaan lakanoita, imuroimaan, tiskaamaan, soittelemaan vieraille ihmisille, hoitamaan itse omia asioitani ja maksamaan jopa laskuja en silti voi sanoa etteikö oman äitin pesemät vaateet tuntuisi sata kertaa puhtaammalle kuin omani, isän asentama lamppu valaisisi sata kertaa paremmin kuin omani tai pikkuveljen kanssa tappeleminen purkaisi paineita sata kertaa paremmin kuin tyhjille seinille huutaminen! :)