Oma koti kullan kallis

Olen asunut tässä samassa asunnossa, Jyväskylässä jo vajaa parin vuoden ajan. Asunto on muotoutunut omakseni pikku hiljaa ja nyt alkaa vihdoin tuntumaan, että tämä on minun kotini enkä kaipaa tänne enää kauheasti mitään uutta. Viimeisimpänä silaukseni keittiööni ilmestyi uusi ruokailuryhmä, joka kruunasi kokonaisuuden.

Asuntoni on kaksio. Se koostuu eteisestä, avoimesta keittiöstä ja olohuoneesta, erillisestä makuuhuoneesta, isosta kylppäristä, saunasta ja isosta parvekkeesta. Ikkunat ovat isot ja juuri siihen suuntaan, että aurinko paistaa silloin kun sattuu näillä leveysasteilla paistamaan sisään koko päivän ajan. Rakastuin asuntoon ensisilmäyksellä kun pari vuotta sitten kesällä ajoimme äidin kanssa talon pihaan. Sisään astuessani olin aivan varma, että tämä on täydellinen koti minulle ja edelleen kahden vuoden jälkeenkin olen täysin, jos en jopa enemmän samaa mieltä. Opiskelujen loppuessa tulee varmasti vaikeuksia luopua tästä asunnosta.

Ovesta sisään astuttaessa saavutaan eteiseen, joka ei ole koolla pilattu, mutta ihan sopiva yksin asuvalle opiskleijalle. Yksi kaappi riittää mainiosti minun takeilleni ja kenkäteline mahtuu juuri sopivatsi pitkulaisen mallisen käytävän reunustalle.

Eteisen jälkeen aukeaa edessä olohuone, joka jatkuu avoimena keittiöön. Ehdottomasti oma lempi huoneeni! Kaksi isoa ikkunaa jakautuvat tasasesti koko pitkälle seinälle ja lamppuja ei muutoin kuin iltaisin ja talviaikaan juurikaan tarvita. En ole mikään ammattisisustaja, mutta olen silti hyvin tyytyväinen siihen minkä näköiseksi olen onnistunut olohuone-keittiö yhdistelmän sisustamaan. Yhteisenä värityksenä toimii musta, valkoinen ja harmaa, punaisten yksityiskohtien tuodessa vähän piristystä. Sohva jakaa pitkän ja avoimen tilan kahtia, niin että molemmille puolille jää sopivasti tilaa eikä tila tunnu liian hallimaiselta. 

Tässä vaiheessa olisi varmaan myös aiheellista varoittaa sellaisia ihmisiä lukemasta eteenpäin, jotka vihaavat sisustuksessa tai muutenkin tekstiileissä erilaisia quoteja ja kirjoituksia. Minun kodistani niitä nimittäin löytyy enemmän kuin lääkäri määrää. Löytyy niin kliseiset perussanonnat, kuin hiukan persoonallisemmatkin sanoitukset. Itse nimittäin rakastan tällaisia yksityiskohtia sisustuksessa, olivat ne sitten kuinka noloja tai mainstreameja tahansa. :)

Keittiö on kokenut isoimmat muutoksen viime aikoina, kun vanha ja hutera ruokailuryhmä vaihtui kertaheitolla uuteen. Keittön pääväritys on hillityn valkoinen, mutta uusi tumma pöytä tuoleineen tuo mielestäni kivan kontrastin muuten ehkä turhankin siistien ja sairaalamaisten vaaleiden keittiötekstiilien rinnalle. Keittiö ei ole mikään super iso, mutta kätevän muotinen mikä mahdollistaakin tilaa sekä työskentelylle, että neljän hengen ruokapöydälle. Astianpesukonekin löytyy, mikä on iso iso iso plussa laiskalle tiskaajalle.

Jääkaapinovi on minun oma muistitauluni, jonne voi tylsyyden iskiessä runoilla ja kiireen iskiessä kiinnitellä tärkeimpiä muistilappuja.

Viimeisenä huoneena kodistani löytyy, mikäs muukaan kuin makuuhuone. Seinät ovat valkoiset ja huonekorkeus aika korkea, minkä vuoksi ikuiseksi ongelmaksi on muotoutunut kaikuminen. Huone on suhteellisen iso, eli sängyn ympäri mahtuu leveästikin kävelemään, mutta ei kuitenkaan niin iso että sinne muita huonekaluja sängyn, yöpöydän ja naulakon lisäksi mahtuisi. Kivoja verhoja en ole makkariin vielä löytänyt, joten pienellä kapalla ja "hyttysverhoilla" mennään edelleen mikä ei toki auta millään tapaa kaikumisongelmaan. Onneksi makuuhuoneessa ei tule vietettyä aikaa nukkumista enempää, joten sinällään mitään kiirettä verhoille sun muille ei ole. Minun lisäkseni makuuhuoneessa asuvat kaikki ihanat ja pehmoiset unikaverini Vikke, Kaapo, Elvis, Osmo, Kuutti, Nyymi ja Agnes, jotka täyttävät hyvin Shawnin paikkaa aina kun emme pääse nukkumaan yhdessä.

Siinä olisikin sitten pieni kurkkaus minun kotiini. Esittelystä jäivät puuttumaan kylpyhuone ja parveke, sillä niissä ei mielestäni ole juurikaan esiteltävää. Kylpyhuone on ihan perinteinen kylppäri, harmaine lattialaattoineen ja valkoisine kaakeleineen. Parveke taas ei ole oikein esittely kunnossa, sillä näin talviaikaan se toimii enimmäkseen varastona.. :D
Toivottavasti tykkäsitte asunnosta yhtä paljon kuin minä, tai vaikka ette olisi tykänneetkään niin sekin on ihan sallittua. Maku asioista ei voi kiistellä ja onhan tämä asunto minun eikä kenenkään muun koti! :)