Pääsiäisloma lähenee loppuaan ja ensi viikolla täytyy palata takaisin kouluun, juuri kun on ehtinyt tottumaan näihin ihanan vapaisiin ja kiireettömiin päiviin. Aamuisin on syöty aamupala, jonka jälkeen käyty heittelemässä tai temppuilemassa liikunnan telinesalissa. Tämän jälkeen vuorossa on ollut lounas jossain yliopistoruokalassa, lyhyet päiväunet tai kouluhommien tekoa ja illaksi on suunnattu Äänekoskelle treenaamaan. Illalla on uni tullut silmään kellojen siirtämisestä huolimatta ja seuraavana päivänä on noudatettu taas samaa kaavaa. Tällaistako elämä olisi jos ei opiskelisi tai tekisi töitä? :) No toisaalta, aika aikaansa kutakin ja oikeastaan on ihan kivakin palata normaaliin arkirytmiin etteivät päivät ala tuntua puulta ja tekeminen loppua kesken.
Viikon kohokohtia ovat ehdottomasti olleet temppuilu telinesalissa ja vanhojen voimistelutaitojen testaileminen sekä eilinen, ensimmäinen semifinaali ToPoa vastaan.
Olin koko alkuviikon kinunnut pelikavereilta, että menisimme joku aamupäivä heittelyn jälkeen telinesalin kautta syömään ja loppuviikosta kinuaminen tuotti tulosta kun torstai aamuna suuntasimme kevyen heittelyn jälkeen volttiradalle ja trampalle pomppimaan. Tuli kokeiltua niin siltakaadot, flikkisarjat kuin tuplavoltitkin. Eli lähestulkoon kaikki mihin tämä nykyinen koripalloilijan keho vielä taipuu ;) Aluksi tyydyin vain hyppimään volttirataa päästäpäähän, mutta alku kankeuden jälkeen uskalsin kokeilla jopa tuplavoltteja trampalta. Hiki nousi otsalle ja hymy huulille, enkä olisi halunnut lähteä pois ollenkaan. Kyllä se voimistelijan sydän sykkii vielä jossain ja vaikka kaipuuta telinevoimistelun pariin ei ole koskaan tullutkaan täytyy myöntää, että ihan yhtä kivaa puuhaa tuo oli kuin silloin kymmenen vuotta sitten.
Telinetemppuilujen vastapainoksi pääsin eilen pelaamaan elämäni ensimmäisen naisten korisliigan semifinaali pelin, kun kotikentällemme marssi vieraaksi ToPo Helsingistä. Pelikavereista poiketen en jännittänyt peliä oikeastaan yhtään etukäteen ja niimpä se jännitys iskikin sitten päälle vasta pelaajaesittelyssä. Kurkkua kuivasin, vatsassa kipristeli, kämmenet hikosivat, selässä meni kylmiä väreitä, oksetti ja samalla hymyilytti niin paljon, että posket meinasivat revetä. Olen huomannut itsestäni, että kun minua jännittää jokin positiivinen asia, niin hymyilen aina kuin Naantalin aurinko ilman mitään syytä.. Kun jännitys sitten laukeaa alkaa järkyttävä puheripuli ja yleinen hepuli. Saatan tanssia, laulaa, hyppiä, pomppia ja höpöttää niin etteivät muut pysy mukana, mutta tämä on vain minun tapani purkaa aiempi jännitys.
Eilen se hymyily-jännitys iski sitten päälle siis pelaajaesittelyssä, mutta jäi onneksi sinne penkille eikä lähtenyt kanssani kentän puolelle. Oma pelini kulki yllättävän hyvin, niinkuin muunkin joukkueen peli. Osasin ajaa oikeaan aikaan, eikä minua blokattu kuin kerran (eikä sitäkään merkitty tilastoihin). Laitoin lähes kaikki varmat heitot sisään, vaikka kolmoset eivät vieläkään uponneet. Puolustin ihan kiitettävästi, enkä menettänyt palloa kertaakaan tai möhlinyt peliä vastustajalle edes pelin viimeisillä super jännittävillä sekunneilla.
Kun summeri soi pelin lopun merkiksi komeilivat taululla lukemat 77-75 meidän eduksemme! Ei puuttunut pelistä jännitystä, sillä Topohan johti ottelua kolmannelle jaksolle asti minkä jälkeen me keräsimme itsemme ja näytimme mistä meidän joukkueemme on tehty nousemalla vajaan 10 pisteen tappioasemasta tasoihin ja ohi. Pitkään aikaan ei ole yhtä hitaita ja jännittäviä viimeisiä sekuntteja pelattu, mutta tämä olikin enemmän kuin hyvää alkusoittoa todella tiukalle, kahden hyvän joukkueen väliselle semifinaalisarjalle.
Eilisen voiton jälkeiset fiilikset on kuitenkin jo nollattu, sillä jo maanantaina jatkuvat pelit Topon kotiluolassa Kisahallissa klo 15.00. Peli alkaa taas puhtaalta pöydältä ja vastaan marssii tällä kertaa varmasti vielä entistäkin sisuuntuneempi ToPo, joka ei tule antamaan meillä mitään ilmaiseksi. Uskon kuitenkin, että mikäli pidämme päämme kylmänä ja pelin hallussa, sekä pistämme palloa pussiin pystymme hoitamaan toisenkin voiton kotiin! Let's go Huima :)
Toisen pelin voittaja ratkeaa siis maanantaina Helsingissä ja kolmas ja toivottavasti myös viimeinen peli pelataan sitten ensi viikon torstaina 9.4. kotona Äänekoskella. Nyt onkin siis oiva tilaisuus kaikilla lukijoilla sielä Helsingin suunnassa päästä katsomaan hyvää ja viihdyttävää naiskoripalloa pääsiäisloman lopun kunniaksi. Ota siis kaverisikin mukaan ja suuntaan maanantaina 6.4 klo 15.00 Kisahallille kannustamaan meidät toiseen voittoon! Tai jos olet ToPon kannattaja, saat tulla silti sillä aina on kivempi pelata täysille kuin tyhjille katsomoille kannustivat katsojat sitten ketä tahansa. See you there! ;)
Koriksen vastapainoksi on tänään nautittu useamman tunnin brunssit pelikavereiden kanssa herkutellen kroisantteja, karjalanpiirrakoita, tuoreita hedelmiä, Brunssin jälkeen laajennettiin urheilutietämystämme futsalin merkeissä, kun kävimme jännäämässä Jyväskylän paikalliskamppailua. Nyt tiedetään sitten sekin että peliaika futsalisssa on 2x20min, kentällä on molemmilla joukkueilla kerrallaan neljä kenttäpelaajaa sekä maalivahti ja että filmaaminen kannattaa aina :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti