Opettajasta malliksi

Kun sitä vajaa pari viikkoa sitten päästiin kirjoituksen makuun, niin jatketaan nyt sitten samaa rataa. Viimeksi kirjoittelin lyhyen muistelon siitä mitä on blogihiljaisuuden aikana tapahtunut, joten toivotaan että kuulumiset ovat nyt ajantasalla ja voin teksteissäni keskittyä nykyhetkeen ja siihen mitä mielessäni liikkuu juuri nyt.

Joululomaan on aikaa enää pari hassua viikkoa ja viimeinen virallinen koulupäiväkin on itseasiassa jo 11.12… Sitten ollaan jo puolessa välissä tätäkin opiskeluvuotta ja askeleen lähempänä keväällä siintävää kandidaatin tutkintoa. Vaikka lomaan onkin enää noin vähän aikaa on tälle kahdelle viimeiselle viikolle kerääntynyt tehtäviä varmaan saman verran kuin mitä olen väsännyt tähän mennessä koko syksynä. Kuvaamataidon opetuskokeilu, raportti siitä ja itsereflektio, äidinkielen ryhmätyö ja tentti, musiikin ryhmätöitä x3 ja itsereflektio, historian itsenäiset opetuskokonaisuudet keski-aikaisen roolipelin ja yhteiskuntaopin pakollaisuudesta kertovan nettipelin ympärille, harjotteluraportti ja interventio esitys… Viime viikolla saatiin onneksi päätökseen kässän ja teknisen yhteinen kurssi ja eilen kävin pitämässä omalla alakoulullani konkreettisesti 75 minuutin kuvaamataidon opetuskokeilun. Kyllä nämä tehtävät tästä varmaan pikkuhiljaa siis vähenee.

Todellakin kävin eilen vanhassa alakoulussani, vanhan opettajani luokassa, jossa minäkin olen 10 vuotta sitten opiskellut (KAMALAN KAUAN SIITÄKIN ON) pitämässä kuvaamaiton kurssiin liittyvän opetuskokeilun arkkitehtuurikasvatuksesta. 75 minuutissa ehdittiin keskustella oppilaiden kanssa siitä kuinka kauan aikaa sitten minä olen ollut heidän ikäisensä ja opiskellut samassa luokassa kuin he nyt, vertailla mielipiteitä siitä millainen rakennus on kaunis ja millainen ruma, kaataa lattialle kolmea eri väristä pulloväriä ja astua värisotkuun kahdesti, miettiä millainen on Stockmannin logo ja kasata vessapaperirullista, pahvilaatikosta ja kartongista tulevaisuuden urheilukauppa. Aika hurahti kuin siivillä. Paljon opittiin ja paljon jäi vielä opittavaa, mutta se on aivan varma että en malta odottaa milloin pääsen oikeasti töihin, opettamaan!

Entinen opettajani vinkkasi myös, että alakoululuokkamme olisi kuulunut pitää luokkakokous tänä vuonna. On siis ehtinyt kulua tasan 10 vuotta siitä kun hankimme viidennellä luokalla yhteiset luokkasormukset joihin oli kaiverrettu vuosiluku, muistuttamaan luokkakokouksesta, 10 vuoden päähän eli tähän vuoteen.. Herran jestas kun tällaisissa tilanteissa tajuaa miten nopeasti aika menee ja kuinka vanhaksi sitä onkaan jo kasvanut :D

Eilen, maanantaina kävin tutustumassa myös itselleni täysin uuteen maailmaan nimittäin pääsin valokuvattavaksi maaliskuun Fit-lehteä varten! Viime viikolla monnarin kuntosalilla eräs personal trainer tuli kyselemään olisinko kiinnostunut tulemaan seuraavana maanantaina malliksi erästä treenikuvausta varten ja tottakai minä olin. Kuvausaikataulu sopi kuin sopikin omaan aikatauluuni, joten pääsin kokemaan miltä tuntuu seistä super kirkkaassa valkeilassa, valkoisella alustalla ja heilutella kahvakuulaa ympäri ämpäri ohjaajien ja valokuvaajien heitellessä ilmoille mitä ihmeellisempiä ideoita siitä mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi. Kokemus oli todella hauska vaikka eutkäteen jännitinkin tuleekohan kuvista mitään kun en ole ennen tuon tyyppistä juttua tehnyt. Kuvat olivat valokuvaajan mukaan kuitenkin todella hyviä ja päätyvät jollekin sivulle 3/2016 Fit-lehteen. Jos joku vielä silloin muistaa, niin kannattaa bongailla minun pärstääni ja värikkäitä kukkapoksyjäni jostain lehden sivulta! ;)

Kuavukset järjestettiin tällä kertaa vähän hienommassa paikkaa kun vanhempieni olohuoneessa, mutta koska omien kuvien räpsimiseen ei ollut aikaa saatte maistiaisen aiemmista, ei niin virallisista kuvauksista

Tällä viikolla on edessä vain pari hassua koulutuntia, mutta onpahan aikaa keksittyä niihin muihin koulujuttuihin, joita on kirjoittevana vielä vino pino. Tämän lisäksi pitäisi kipaista pari kertaa Äänekoskella treenamassa sekä käydä salilla ja uimassa jonakin aamuna. Sitten onkin taas aika ottaa ensi viikonlopuksi nokka kohti kotiakotia, jotta pääsen lauantaina kokemaan vaihteeksi jotain ihan uutta.
Viime kirjoituksessa vihjailinkin jo, että olen innostunut uudesta lajista jota olen nyt ensi lauantaina menossa kokeilemaan yhden päivän leirin verran. Tämä laji on nimeltään fitness. Leiri toimii tutustumispakettina ko. lajiin ja olenkin todella innoissani tulevasta päivästä, johon sisältyy muutaman tunnin edestä ravinto- ja treeniluentoja, konkreettista treenaamista, sekä poseeraus ja kävelytreeniä. Vaikka olen kasvanut fitneksen parissa pikkutytöstä asti ja olen aina haaveillut itsestäni kisalavoilla en ole koskaan ennen innostunut lajista niin paljon kuin viime vuosina ja erityisesti tänä syksynä. Olen jotenkin pelännyt ettei minusta kuitenkaan olisi siihen, mutta nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä katsomassa saako lisäinfo minut perääntymään vai innostumaan entistä enemmän. Katsotaan leirin jälkeen mitä mieltä olen, jatkuuko fitness intoilu vai hautaanko innostukseni yhtä nopeasti kuin sen kaivoinkin esiin.. :)