New year, new me tai jotain sinne päin. Uusi vuosi on siis nyt pyörähtänyt käyntiin ja kliseisesti pitäisi nyt varmasti kertoa tipattomasta tammikuusta tai uudesta salikortista. Ikävä kyllä itselläni ei kuitenkaan ole kovinkaan ihmeellisiä projekteja meneillään näin vuoden 2016 kunniaksi vaan samalla vanhalla kaavalla taidetaan jatkaa myös tän vuonna.
Vuoden vaihtumista juhlistettiin yhdessä kavereiden kanssa Helsingin vilskeessä. Uudenvuoden aattona käytiin maistelemassa elämän ensimmäiset
ja viimeiset sushit, jännättiin pikkuleijonien peliä, pelattiin aliasta, ihasteltiin ilotulituksia ja toteutimme jo lähes yhden 2016 bucket listan tavoitteen ja tanssimme tyttöjen kanssa lähestulkoon aamuun asti Helsingin yössä. En kuitenkaan laske tuota kohtaa vielä täytetyksi, sillä haluan toteuttaa saman vielä monien muidenkin ystävien kanssa ;) Pakko sanoa, että uuden vuoden aloitus ei olisi oikeastaan voinut olla paljon parempi, joten saapa nähdä mitä kaikkea ihanaa vuosi tuokaan tullessaan!
Vuosi onkin pyörähtänyt vauhdilla käyntiin ja vaikka sitä on ehtinyt kulua vasta seitsemän päivää on siinä ajassa ehditty jo saatella pikkuveikka "kotimatkalle" merten taakse, jännätä pikkuleijonien pelejä ja juhlia maailmanmestaruutta, pakata koko joululoman kamppeet kasseihin ja hurauttaa takaisin Jyväskylään, palata takaisin Äänekoskelle pistämään palloa pussiin, katsella Siltaa, sekä yritetty selvitä hengissä ulkoilusta tuolla Siperian kaltaisessa -30 asteen pakkasessa. Koriksessa vuoden ensimmäinen peli siintää jo ensi lauantaina Pohjanmaan lakeuksissa Vimpelissä, jossa kohtaamme uusien amerikkalais vahvistusten saattelemana sarja kakkosen Vimpelin. Syksyn ensimmäinen peli välillämme päättyi meidän voitoksemme, joten katsotaan saammeko tappioputken kääntymään tälläkin kertaa ja palaamme kotimatkalle voitto taskussa.
Onneksi koulu alkaa vasta ensi viikolla, joten ulkona ei juuri ole tarvinnut roskien vientiä ja treenimatkoja enemmän aikaa viettää. Ensi maanantaihin mennessä pakkasen pitäisikin olla laskenut jo sen verran, että täältä neljän seinän sisästä uskaltautuu jo toivottavasti englannin tunneille.. Ihan käsittämätöntä, että minulla alkaa englannin opiskelu vajaab neljän vuoden tauon jälkeen. Mitenhän sitä vielä kielioppi ja esseen kirjoitus sujuvat kun niitä taitoja ei todellakaan ole liikaa tullut tässä tauon aikana käytettyä. Koristreeneissä tulee puhuttua ja kuunneltua englantia päivittäin, joten niiden ei pitäisi juurikaan tuottaa ongelmia, mutta kirjallinen tuottaminen voi olla melko ruosteessa. Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa rapsutella ruosteet pois ennen TOEFL-kielitestiä, johon olen menossa helmikuun alussa ja tottakai englanninkurssin lopputenttejä jne. Katsotaan miten tytön käy :D
Ai niin, meinasin ihan unohtaa kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita siitä että käytte täällä lueskelemassa kuulumisiani. Tänään nimittäin meni 100 000 lukukerran raja rikki! Ihan käsittämätöntä, että näitä minun höpötyksiäni on luettu niiiin monta kertaa. Nyt on pakko varmaan myös uskoa, että lukijoina on muitakin kuin äitini ja mummini, sillä edes heidän uteliaisuudellaan ei noin montaa lukukertaa saataisi kasaan! ;) Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti