Täällä kirjoittelee yksi erittäin onnellinen, tätä nykyä voisi sanoa lähes Taiwanin-Suomalainen tyttö. Lähes kaksi kuukautta maapallon toisella puolella on sujahtanut ohi kuin vilauksessa. Vastahan me halailimme heippoja Helsinki-Vantaan lentoasemalla, lupasin lähetellä paljon kuvia ja ehkä skypetelläkin joskus. Viimeinen muistikuvani kentältä on turvatarkastuksesta kun yritin vilkutella teille viimeisiä heippoja, mutta iskä oli niin syventynyt jonkin harvinaisen pokemonin pyydystämiseen, että sain huiskutukset takaisin vain äitiltä! :)
Iskälle muuten tiedoksi; kannattaisia suunnata pokemon jahtiin tänne päin maapalloa, meidän campuksella kun vilahti juuri toissa päivänä muun muassa Snorlax ja Charizard!
Koulussa menee tosi hyvin! Olen ihan rakastunut uuteen aluevaltaukseeni kielitieteeseen, jota opiskelen siis pari tuntia viikossa. Vaikka tunti on keskiviikkoisin 15-17 olen aina enemmän kuin super innoissani korvat höröllään, kirjoittelemassa kynä sauhuten montako vokaalia on maailman kielissä keskimäärin ja kuinka Austraalia pitää sisällää enemmän kieliä kuin yksikään muu maanosa. Kulttuurikursseilla katsellaan pääosin taiwanilaisia elokuvia ja enkun kurssilla on oma esitelmä jo pidetty, joten loppuaika kuluu muiden esitelmiä kuunnellessa. On tää koulun käynti helppoa, tai ainakin vielä tuntuu siltä kun mid-term kokeisiin on ruhtinaaliset 2vko aikaa ;)
Ainiin ja se pääsyy miksi tänne tultiin, Kiina, sujuu jo lähes yhtä hyvin kun paikallisilta! Merkkien opettelu on vielä vähän vaiheessa, mutta sanavarasto on karttunut jo ihan mukavasti ja kysymyksiäkin osaan jo esittää. Voidaan sitten lähteä mun reissun jälkeen Aasian valloitukselle yhdessä koko perhe, eikä teidän tarvitse pelätä kuolevanne nälkään tai joutuvanne nukkumaan taivasalla! Kyllä mä hoidan ;)
Taisin unohtaa mainita teille, että tällä viikolla sain seurakseni myös ensimmäisen taiwanilaisen flunssan. Vaihtareilla on kiertänyt jo pariviikkoa ikävä, muutaman päivän kestävä flunssa, joka päätti sitten lopulta tarttua myös minuun. Pari päivää vietettiin vain sängyn pohjalla, netflixiä katsellen, kavereiden lapatessa ruokaa kotiinkuljetuksella suoraan huoneeseen. Kävin myös ihan huvin vuoksi tutustumassa campuksen ilmaiseen lääkäriasemaan, josta sainkin ilmaiseksi pussillisen lääkkeitä mukaan, ilman ohjeita ja vain kiinalaisilla nimillä varustettuna tietenkin! Mutta äiti älä huoli, nyt olen jo lähes takaisin elämäni kunnossa, sillä lähetin omat bakteerini näköjään jatkamaan matkaansa kiinalaisen kämppikseni suuntaan. Hän kun tänä aamuna heräsi kuumeessa ja nenä tukossa.. Hups!
Koulun ja flunssan lisäksi täällä menee muutenkin tosi hyvin! Olen saanut ihan hurjasti kavereita, osaan puhua parempaa englantia kuin koskaan ajattelin osaavani (näen unetkin nykyään enkuksi), minusta on paljastununut paljon sosiaalisempi ihminen kuin Suomessa, olen uskaltanut maistella enemmän uusia ruokia kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä, eivätkä torakat tai sisiliskotkaan vessan peilissä enää hätkäytä minua. Koti-ikäväkään ei ole vaivannut oikeastaan kertaakaan, mutta toisinaan pelkät ajatukset äitin tonnikalasalaatista tai Rajiksen pizza & kebabin pizzoista nostavat veden kielelle. Jos vaikka yhden tonnikalasalaatin saisi paketissa tänne päin, niin sitten selvittäisiin varmasti taas taiwanruuilla ensi helmikuuhun asti ;)
Vaikka kuvia ja videoita voi aina lähettää olen silti pikkusen surullinen teidän puolesta, että ette ole minun saappaissani kokemassa tätä kaikkea. Kiitos kun ette vuosi sitten torpanneet hullua päähänpistoani lähteä vaihtoon "jonnekkin tosi kauas". Joskus kun aika on oikea raahaan teidät kaikki kanssani tänne takaisin ja näytän teille, miksi tämä paikka on varastanut sydämmeni!
Kertokaa mummille, ukille, mummolle ja papalle super paljon taiwanilaisia terveisiä! Ja tietysti Almalle myös :)
Best regards, vai miten se nyt suomeksi sanotaankaan,
Kē Péi lín
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti