LUNTA

Olen koko aamun vain tuijottanut ulos ikkunasta ja ihaillut lumista pihamaisemaa. Miten voikin olla mahdollista että noinkin pieni asia, kuin 5mm lumikerros, voi saada ihmisen koko aamun kirkastumaan? Oli pakko avata kaikki verhot sepposen selälleen ja käydä parvekkeella haistelemassa kirpakkaa pakkasilmaa. Se on siis totta, talvi tekee jo nyt tuloaan tänne pohjoiseen. Toisaalta, tuskimpa tämä puhtaan valkoinen lumikerros kauan maassa pysyy, sillä säätiedoitusta katseltaessa voi huomata että jo viikonloppuna Nokiallekkin on luvattu sadetta ja +5 asteen lämpötiloja.. No, täytynee nauttia tästä luonnonilmiöstä niin kauan kuin sitä kestää (eli ehkä tämän päivän)! :D

Lumesta huolimatta olen jo tänäkin aamuna ollut ahkeralla tuulella kotiaskareiden suhteen. Heti herättyäni otin imurin ulos vaatekaapin perältä ja sanoin hyvästit kaikille sohvani ja sänkyni alla majailleille villakoirille. Sen jälkeen avasin matikan kirjani ja laskeskelin noin 10 itsenäisen kurssi kotitehtävää, jonka jälkeen olin nii ylpeä itsestäni että pystyin hyvällä omallatunnolla sulkemaan kirjan ja vain istahtamaan sohvalle. Tämän aamuisen lisäksi olen tällä viikolla toiminut jollakin itselleni entuudestaan täysin tuntemattomalla "turbo kotiäiti" vaihteella. Olen tehnyt itse, perunoiden kuorimisesta lähtien, maukkaan jauhelihakeiton. Tiskannut jokainen päivä kaikki päivän aikana kertyneet tiskit pois altaasta seisoskelemasta. Pessyt vähintään viisi koneellista pyykkiä näiden neljän päivän aikana (enkä edes tiennyt että omistan niin paljon vaatteita). Tuulettanut ja tampannut kaikki petivaatteet ja vaihanut uudet lakanat. Tehnyt läksyjä vähintään 2-3 tuntia jokapäivä. Sekä siivonnut koko asunnon tip top ja välttänyt turhaa sotkemista. Kaiken tämän takia minua onkin alkanut pelottamaan kuinka paljon alankaan muistuttamaan omaa äitiäni, joka ei kotona voi hetkeksikään istua alas vaan kokoajan on pakko touhuta jonkun kotiaskareen parissa. Milloin on ruoka tekemättä ja millon pyykit pesemättä! Poikaystävänikin jopa yhtenä päivänä totesi "Voisitko sä hetkes vaa rauhottua ja tulla istuu mun vieree tähä sohvalle? Ei kokoajan tarvi tehä jotain!" :D

Kotona hääräilyn lisäksi olen toki ehtinyt myös käymään koulussa niillä harvoilla tunneilla joita minulla on. Tänäänkin koulu alkaa vasta 13.15 ja päättyy 14.30, joten oikeastaan voin henkisesti aloittaa viikonlopun vieton jo torstaina! :) Koulusta minulla ei siis ole juurikaan mitään kerrottavaa. Koulunkäyntini pyörii muutenkin nyt vain matikan ja äidinkielen ympärillä, sillä kaikki muut aineet on joko jo kirjoitettu alta pois, tai niiden kaikki pakolliset kurssit on jo käyty. Näin ollen päässäni on siis paljon tilaa pelkille derivaatoille, integraaleille, polynomeille, argumenteille ja lauseenjäsenille!

Koulunkäynnin, läksyjen teon ja kodinhoidon lisäksi olen tietenkin myös pelannut koripalloa. Viime viikonlopun lomailun jälkeen palattiinkin tällä viikolla takaisin arkeen oikein ryminällä. Tiistaina ehdimme harjoitella yhden kerran ja heti keskiviikkona olikin jo peli Forssan Alkua vastaan. Peli sinällään toisti tuttua teemaamme: ensimmäisessä erässä 20 pisteen johto vastustajille ja loppu peli pelataankin sitten lähes tasan.. No tulipahan sekin peli pelattua ja olemme taas yhtä sm-pelikokemusta rikkaampia. Itse en juurikaan halua muistella kyseistä peliä, sillä oikeastaan mitään muistelemisen arvoista ei pelissä ollut. :D Toisaalta olen hyvin ylpeä itsestäni, sillä aiemmin olisin tämän kaltaisen pelin jälkeen menettänyt koko itseluottamukseni useiksi päiviksi ja vaatinut useat motivaatio puheet niin äidiltä kuin isältänikin päästäkseni takaisin jaloilleni, mutta nyt onnistuin itse nostamaan itseni ylös henkisestä kuopasta jonne hetkeksi olin epäonnistumisten jälkeen pudonnut. Toisaalta olisin enemmän kuin iloinen jos pystyisin hallitsemaan oman mentaali puoleni kokonaan ja olemaan ollenkaan putoamatta tällaisiin masennuksen kuoppiin, mutta koska ihmiset eivät voi olla täydellisiä, on minunkin vain hyväksyttävä oma heikko kohtani, en pidä epäonnistumisista. Ehkä vielä joku päivä pystyn pelaamaan koko pelin muistelematta erityisemmin yhtään heikkoa suoritusta, sillä onnistumiset ovat vieneet kaiken muisti tilani. Mutta siihen asti aijon olla tyytyväinen siihe kuinka paljon olen henkisesti kasvanut jo näinkin lyhyessä ajassa ja kuinka paljon tulenkaan kauden aikana vielä kasvamaan! :)

Tämän kaiken takia, onneksi jo huomenna on uuden yrityksen paikka, kun lähdemme tavoittelemaan kauden avaus voittoa, tällä kertaa Keravan suuntaan. Josko oma ja koko joukkueen peli kulkisi nyt odotetummalla tavalla ja voittotili viimein aukeaisi! Sunnuntaina olisikin sitten hyvä mahdollisuus ottaa vielä toinen voitto heti perään, kotiottelusta Turun Rientoa vastaan. Myös TuRi on yksi tämän vuoden nousia joukkueista, joten tiukkaa kamppailua olisi toivottavasti luvassa!