Jännitys kasvaa..

Tarvitsenko mukaan kolmia eri värisiä pinnejä? Entä kahta saman väristä ja mallista villapaitaa, ihan vaan varmuuden vuoksi? Mitenhän olisi fiksuinta pakata mekko ja kengät, jotta ne selviävät junamatkasta hengissä? Ainiin, järkkäri ja videokamerakin piti ottaa mukaan.. Ja tietysti kiharrin, eikä meikkejäkään sovi unohtaa. 

Näitä kaikkia edellisiä kysymyksiä mietiskellessä sujui minun tämä aamuni, pakaten kassia kotimatkaa ja lauantain ylioppilasjuhlia varten. Ehdin tietysti käydä päivällä myös treenaamassa portaita ja aitoja poikaystävä kanssa, läkähdyttävässä auringon paisteessa.. Pakkaus oli kuitenkin päivän pääosassa. Laukun koko kasvoi pakkauksen edetessä isommaksi ja isommaksi, mutta olihan nyt jokainen "tätä voi ehkä tarvita"-vaate ja tilpehööri pakko ottaa mukaan. Olisihan se ikävää jos lauantaina huomaisinkin unohtaneeni esim. oman kynsiviilani Nokialle (ihan kuin äitillä ei olisi yhden yhtä kynsiviilaa..). 

Loppujen lopuksi kaikki tavarat saatiin ahdattua isoimpaan laukkuun mitä kämpästä löytyi ja pari pikku pussukkaa tuli vielä kaveriksi. Niitä raahattiinki sitten nätisti Nokialta bussilla Tampereelle, käytiin kääntymässä viimeisellä valmennuskurssilla ja raahattiin laukut lopuksi vielä junaan. Nyt istuskelen, olkapää verenpurkaumilla, jo kuitenkin junassa kohti Tikkurilaa ja home sweet homea! ;)

Jännittävä viikonloppu siis tiedossa, mutta kyllä viime päivissäkin on ollut ihan tarpeeksi actionia minu makuuni. Viime viikonloppuna minun oli tarkoitus käydä kotona kääntymässä, mutta aikataulu osoittautuikin liian tiukaksi ja kotivierailun sijasta vietinkin sitten lauantai iltani Nokialla humalaisten keski-ikäisten miesten seurassa, eli talkoo hommissa miesten 3 -"juoku tapahtumassa"! :D 

Sunnuntaina kävinkin sitten ahkerana ja vastuullisena tyttönä lastenvahti hommissa. Pelailtiin vähän tytöt vastaan pojat koripalloa, syötiin nakkeja ja ranskalaisia, käytiin potkulautailemassa, katsottiin liikaa Uusi päivä sarjaa ja opiskeltiin tietysti kolmosluokan matikkaa ja äidinkieltä (sanooko sana diftongi jollekkin jotain? Minulle ei, mutta kolmos luokkalaiselle kyllä..)!

Tällä viikolla olen taasen ehtinyt opiskella viimeisiä ryhmä- ja yksilöhaastattelu vinkkejä valmennuskurssilla. Käynyt kaverin kanssa ensimmäistä kertaa tänä kesänä rannalla, ottamassa viimeiset yo-rusketukset pintaan. Vieraillut ensimmäistä kertaa Bc Nokian C-tyttöjen treeneissä, joissa toivottavasti tulen ensi kaudella pyörimään useamminkin apuvalmentajan roolissa. :) Sekä tietysti ehtinyt kestitä epäviralliset yo-kahvit viime kauden joukkuekaverille. Kämppä tuli siivottua lattiasta kattoon, kakku ostettua, sistusta muutettua ja nakkirulliakin leivottua, joten toivottavasti kahvittelut olivat vieraidenkin mielestä edes suurinpiirtein yhtä onnistuneet kuin minusta! :)

Seuraavan kerran tänne kirjoitteleekin sitten jo aito, oikea, valkolakin päähänsä saanut ylioppilas! :o

Perjantaina olisi vielä ennen h-hetkeä vuorossa kampaaja ja lakkiaisten kenraali harjoitukset minun omassa, ihanassa vahnassa lukiossani Pohjois-Haagassa (jossa siis saan lakin, jos en sitä ole muistanut kertoa) <3 Miten olenkaan sisäisenä phykkiläisenä tuota perjantaita odottanut. Pääsen vuoden tauon jälkeen kävelemään koulun käytäviä, fiilistelemään vanhan koulun tunnelmaa ja näkemään niin vanhoja kavereita, kuin opettajiakin! Vähän kyllä jänskättää jo tuo perjantaikin, olenhan kuitenkin opiskellut vuoden ihan toisessa kaupungissa ja lukiossa. Virallisestihan minä kun olen kaiken lisäksi Sammon keskuslukion ylioppilas Tampereelta, enkä minkään Pohjois-Haagan ylioppilas Helsingistä.. Mutta eiköhän kaikki mene silti ihan hyvin ja tämäkin jännitys on lopulta ollut ihan turhaa! :)

Vielä loppuun, onnea kaikille uusille ylioppilaille ja toivotaan, että lauantai menee nappiin niin juhlien kuin säidenkin osalta! :)