Eilen poikaystävä vietti 18-vuotis syntymäpäiviänsä minkäs muunkaan kuin koripallon parissa, ikävä kyllä itämeren toisella puolen, nuorten PM-kisojen merkeissä. Olin kyllä tunkenut lahjat mukaan hänen matkalaukkuunsa, joten sain sentään "annettua" lahjan oikeana päivänä. Onnitelulaulutkin tuli puhelimen kautta laulettua, mutta loput onnittelut on sitten säästetty vasta ensi maanantaihin jolloin herra palaa Suomeen!
Nyt kun on poikaystävän synttäreistä juuri selvitty onkin aika kääntää katseet huomiseen ja minun 20v synttäreihini! :) Parhaat kaverini matkustavat jo tänään luokseni Nokialle juhlistamaa synttäreitäni ja huomen illalla olisikin sitten tarkoitus suunnata, ensimmäistä kertaa täällä asuessani, nokka kohti Tampereen yöelämää. Yli vuosi siitä taitaa jo olla kun olen viimeksi ulkona käynyt, joten eiköhän nyt ole jo aikakin! :)
Maalis ja huhtikuun stressin jälkeen, viime tiistaina kello 15.03 olivat myös pääsykokeet vihdoin viimein ohi! Kirjoittelin tiistaina jo fiilistely tekstin asiaan liittyen, mutta kyseinen teksti sai odottaa vuoroaan, sillä viime tiistaina oli muutakin kirjoitettavaa..;) Pääsykokeet ovat nyt jokatapauksessa olleet ohi jo parin päivän ajan, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, joten alla tiistai fiilistelyjä heti kokeen jälkeen!
Ihan ensimmäisenä on pakko hehkuttaa, PÄÄSYKOKEET ON OHI!!
Elämä voi taas alkaa, vai miten sitä nyt sanotaan? Toisaalta enpä ehtinyt edes stressata koetta oikeastaan yhen yhtä päivää, joten tuskimpa tämä elo ja olo tästä tulee mitenkään muuttumaan. Edes tänä aamuna ei pienintäkään jännitystä ollut ilmassa, ei vaikka kuinka kaikki olivat yrittäneet stressata ja pelotella minua! :D
Koe itsessään ei ollut mielestäni edes "vaikea". Tottakai kokeessa oli miljoona soveltavaa tai muuten vaikeaa kysymystä, mutta koska sain kuitenkin vastauspaperille ruksittua edes suht koht itseäni tyydyttävät vastaukset en tuntenut koetta liian vaikeaksi!
Mutta jos jotain positiivista niin myös negatiivista.. Tampereen yliopiston "juhlasalissa" tehtiin koe ilman pöytiä, sylissä pidettävän pahviläpyskän korvatessa pöydän virkaa... Istuttiin nahkaisella auditorion pitkällä penkillä (josta joutui joka kerta nousemaan kun joku halusi lähteä pois), jossa oli huippu mukavuutena juuri ja juuri selkänojaksi kutsuttava ala selkää tukeva koroke.. Puolessa välissä koetta totesin ettei missään asennossa ollut hyvä olla, jalat puutuivat kun yritti tasapainotella niiden päällä olevaa pahvi-kirjoitusalustaa ja päätä alkoi särkeä kun kirjoitus asento oli lähempänä Notredamen kellonsoittaja Quasimodoa kuin oikeaa ryhdikästä opiskelijaa..
Kaikesta kuitenkin selvittiin lopulta hengissä ja hyvillä mielin! Ja fiilisarvosanakin jäi reippaasti plussan puolelle! :) Kokeen tuloksien olisi määrä tulla 23 päivä ja sillon siis selviää onko tämä tyttö raivannut tiensä soveltuvuus vaiheeseen. Toivottavast olen yllättänyt itseni ja päässyt kirkkain pistein läpi, mutta mikäli onni ei ole tänä vuonna suosinut täytyy katseet sitten suunnata vain ensi kevääseen! Luottavaisin, mutta ei liian luottavaisin mielin odotukset nyt siis kohti 23 päivää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti