Marraskuu

Miettikää, kuukauden päästä joulut on jo juhlittu ja vuosi on melkein vaihtumassa! Aloin itse ajatella asiaa toissapäivänä kun kaivoin jouluvaloja kaapista. Joulu on tuntunut tähän asti jotenkin niin kaukaiselta, vastahan koulu ja koriskausikin saatiin käyntiin.. Ei tunnu siis todelliselta, että kohta sitä kouluakin on jäljellä enää vaivaiset 4,5 kuukautta ;)

Koulun parissa on vedetty vähän rennommalla otteella viimeisen kuukauden ajan, joka on ehkä kuitenkin ollut vähän liian pitkään sillä olen aiheuttanut itselleni pienimuotoisen tenttipaniikin! 10 ja 12 päivä joulukuuta olisi tarkoitus siis tenttiä kaksi kurssia. Ensiksi tutkimus kurssi, johon kuuluu vain 300 sivua luettavaa ja sitten kasvatus psykologian kurssi, johon on luettavana 300 sivua englannin kielellä ja 200 sivua suomeksi.. Tällä viikolla olen kuitenkin ottanut itseäni niskasat kiinni ja lukenut yhteensä jo varmasti yli 200 sivua erilaisia kirjoja. Tilanne ei siis onneksi ole aivan toivoton ja onneksi lokakuinen ensimmäinen tentti meni kirkkaasti läpi, joten tammikuulla ei ainakaan vielä ole edes mitään uusittavaa!

Koriskausikin on kohta jo puolivälissä. Ensimmäinen sarjakierros on jo pelattu ja tällä hetkellä komeilemme sarjatulukon puolessa välissä, viidennellä sijalla neljällä voitolla ja viidellä tappiolla. Omasta mielestäni kautemme on tähän mennessä ollut ihan positiivinen, voittoja on tullut ja joukkuhenki on pysynyt todella hyvänä. On kiva olla osa tällaista joukkuetta! Vielä viimekaudestakin pidenneet pelimatkat ovat toki kiristäneet välillä hermoja, mutta onneksi joukkuekaverit ovat piristäneet matkoja opettamalla minulle "päivän sivistys-sanoja", esimerkiksi mitä tarkoittaa lisukesalaatti tai kairata ja olen myös oppinut miltä luumu ja silta näyttävät.. ;)

Marraskuun alussa jenkkivahvistuksemme loukkasi treeneissä hiukan olkapäätään ja joutui olemaan pois kentiltä pari viikkoa. Tämä tarkoitti minulle huomattavasti isompaa vastuuta, kahdessa hänen taukonsa aikana pelattavassa pelissä, kuin kauden aiemmissa peleissä. Paineet näissä kahdessa pelissä Forssaa ja Honkaa vastaan olivat todella isot, sillä ensiksikin olin ensimmäistä kertaa kaudella avausviisikossa ja suuressa vastuussa joukkueemme menestymisetä ja toiseksi meille oli lähes elintärkeää juuri näissä peleissä hankkia tarvittavia voittoja joukkueemme sarakkeeseen.
Ennen Forssa peliä minua jännitti niin paljon että meinasin oksentaa ja vielä pelin aikanakin jännitin niin paljon etten edes muista koska viimeksi olen ollut niin paniikissa. Mutta voiton ottelusta saimme kuitenkin revittyä mikä tärkeintä, vaikka kaunista se ei ollutkaan! Sunnuntaina oli jo huomattavasti helpompi lähteä pelaamaan, kun alkujännitykset oli karistettu edellisenä päivänä ja oma pelinikin oli sen mukaista! Voitto saatiin taisteltua joukkueena myös tästä pelistä ja upean 4 sarjapisteen viikonlopun kruunasi vielä kauden paras oma peli ja parhaan pelaajan palkinto! :) Itseluottamus nousi ainakin kohisten tämän viikonlopun aikana, joten tästä on ollut enemmän kuin hyvä lähteä puskemaan kautta eteenpäin!

Olen päässyt myös käymään kotona kahtena viimeisenä viikonloppuna, ensimmäisen kerran sitten elokuun alun. Nyt on siis taas pitkästä aikaa morjestettu niin äiti, isi, pikkuveli, mummi ja ukki, kuin   Alma-koirakin. On päässyt syömään kotiruokia ja näkemään vähän jopa pääkaupunkiseudun kavereita. Seuraavan kerran kotiin matkaankin sitten taas vasta jouluksi, mutta sepä ei mitään haittaa koska tekemistä ja kokemista ennen joululomaa on vielä niin paljon että aika tuskin tulee kertaakaan pitkäksi. Huomenna äiti tuleekin jo itseasiassa tänne käymään ja lähdemme yhdessä lauantaina roudtripille kohti Iisalmea ja serkkupojan ylioppilasjuhlia. Joten vaikka ensi viikonloppu onkin vapaa viikonloppu koriksen puolesta, on minulla onneksi taas koko viikonloppu suunniteltu jo täyteen toiminntaa! :)

Myös erkan pikkujouluja ehdittiin viettää viime torstaina parhaiden ihmisten seurassa!

Ainoa pieni harmaan pilven näihin minun super positiivisiin päiviini on tuonut kunnon ikävä, ekaa kertaa koko syksynä. Emme ole Shawnin kanssa päässeet näkemään toisiamme kunnolla nyt varmaan viimeiseen 5 viikkoon! Viime viikonloppu toi pientä helpotusta ikävään kun olimme yhden yön yhdessä vanhemmillani, mutta sitä ennen emme olleet nähneet kunnolla kolmeen viikkoon ja nyt taas seuraavaan näkemiseen on se pari viikkoa.. Toki tämä on hyvää harjoitusta mahdollisesti ensi vuoden Yhdysvallat-Suomi välimatkaa varten, mutta kyllä se silti tuntuu ihan yhtä pahalta! Onneksi meillä on mahtava palkinto odottamassa kunhan ensin selviämme näistä muutamasta raskaasta viikosta, sillä Shawn tulee ensimmäistä kertaa viettämään joulua vanhemmille yhdessä meidän perheen kanssa. Saamme viettää lähes kokonaisen viikon yhdessä ja nauttia muutenkin siitä ihanasta joulutunnelmasta yhdessä kaikkien rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Tällä hetkellä en keksi parempaa mahdollista palkintoa siitä että olemme selvinneet taas yhdestä sateisesta ja harmaasta syksystä, ja vielä taas kerran erossa toisistamme! True love never fade! <3