It's just a bad day, not a bad life

Miksi aina työpaikkahaastattelussa ne järkevät vatsaukset tulevat mieleen vasta juuri sen jälkeen kun haastattelu on ohi? Haastatelijan kysyessä, mitä odotat mahdolliselta tulevalta työltä, vastaat omasta mielestäsi todella asiallisesti: nooo ainaki kivoja työkavereita... Kivoja työkavereita? Eikö mieleen tullut vastata mitään hiukan fiksumpaa kuin pelkkiä kivoja työkavereita?

No ehkä sponttaani vastaukseni on lumonnut haastattelijan aivan täysin ja hän valitsee juuri minut töihin, kaikkien muiden hakijoiden sijasta! Kukapa nyt ei haluaisi kesätyöläiseksi tyttöä, jonka odotukset kyseisestä työpaikasta panottuvat kivoihin työkavereihin.. :D

Olen siis tällä viikolla ollut elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa kesätyöpaikkaa varten ja voitte varmasti edellisestä tekstistä päätellä kuinka hyvin haastattelu oikein meni. Olen kuitenkin antanut anteeksi itselleni näitä pieniä kömmähdyksiä, sillä olihan haastattelu elämäni ensimmäinen. Kukapa edes voi rehellisesti sanoa, että enimmäinen työhaastattelu olisi mennyt täydellisesti? Nyt ei siis voi kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa ihmettä, että ensi viikolla sähköpostiini kolahtaa viesti jossa minun kerrotaan saaneen haluamani kesätyöpaikan kaikesta huolimatta.

Ja mitäpä olisikaan elämä ilman pieniä vastoinkäymisiä. Myös tänään hyvin alkanut päiväni sai ikävän päätöksen, kun pyykkejä kuivumaan ripustaessani lipsahti oma iki-ihanainen iphone4 pöydältä etulasi edellä kivikovalle kylppärin kaakelilattialle ja voitte nyt jo varmasti kuvitella millainen pikku yllätys minua odotti kännykkää nostaessani.. Etulasi oli nätisti pirtoutunut 235 pieneen palaseen ja ainoa joka piti suurinta osaa palasista paikallaan oli ohut suojakalvo.

Lyhyen alkupaniikin jälkeen sain kuin sainkin kerättyä itseni ja suunnattua netistä ensimmäisenä löytyneeseen iphone korjaamoon kyselemään josko saisin oma pikku kullannuppuni korjattua jo tämä päivän puolella. Onni oli sentään tässä asiassa puolellani ja jo tunnin päästä sain hakea lähes tulkoon uuden kännykän takaisin kotiin. Vielä ensi viikolla pitää käydä paremmalla ajalla korjauttamassa pari osaa, jota he eivät nyt ehtineet korjata, mutta onneksi tällekkin ikävälle tapahtumalle saatiin edes jonkunmoinen onnellinen loppu. Mitä minä olisinkaan tehny, jos olisin oikeasti joutunut elelemään edes pari päivää ilman kännykkää… Kammottaa jo edes pelkkä ajatus, onkohan tämä se niin kutsuttu kännykkäriippuvuus? :O

Epäonnen vastapainoksi on päiviini mahtunut myös paljon kivojakin juttuja. Tänä aamuna otin itseäni niskasta kiinni, hain varastosta toppahousut ja luistimet ja suuntasin Jyväsjärvelle luistelemaan. Olen viimeksi luistellut lähes vuosi sitten ja oletin olevani aivan älyttömän onneton, mutta onneksi todistin omat luuloni täysin vääriksi ja hurautin reilussa tunnissa kevyen 15km luistelulenkin. Ulkona oli rapsakka 26 astetta pakkasta, mutta siitä huolimatta minulla ei ollut edes kylmä. Ripset toki jäätyivät yhteen vähän väliä ja nenä vuosi minkä ehti, mutta kaiken korvasi se ihana fiilis kun ainoana luistelijana liu'ut auringon noustessa pitkin järvenjäätä ja ihailet lumista maisemaa. Aaaaahh.. Suosittelen ihan kaikille!

Iloa elämään on tuonut myös äidin viime viikonloppuinen vierailu luonani. Äiti oli katsomassa ensimmäistä kotipeliäni, laitoimme hyvää ruokaa, juttelimme yömyöhään, katselimme telkkarista koripalloa ja kävimme tottakai vähän shoppailemassakin ;) Tällä kertaa shoppailureissulta mukaan tarttui esimerkiksi suihkuhylly ja blenderi, jolla olenkin nyt joka päivä sekoitellut vaikka minkälaisia smoothieita ja sheikkejä. Vielä en ole ehtinyt kovin monia eri "reseptejä" kokeilemaan, mutta eiköhän se lemppari löydy vielä erimakuja kokeillessa. Jos jollain on hyviä omia lemppari smoothiereseptejä niin minulle saa kertoa! :)

Äitin vierailun lisäksi saan myös tänä viikonloppuna vieraita, kun Shawn tulee kuin tuleekin huomenna yhden päivän ja yön pikavisiitille luokseni! <3 Emme ole nyt nähneet joululoman jälkee, reiluun kolmeen viikkoon ja itseasiassa alunperin meidän piti nähdäkkin vasta kahden viikon päästä, kun olen itse menossa Nokian suuntaan.. Taukoa toisen näkemisestä olisi silloin tullut jo reilu viisi viikkoa, joten huominen siis todellakin tulee tarpeeseen tässä välissä! :) Suunnitelmissa on ainakin aluksi minun koripallo otteluni Torpan poikia vastaan (ja siitä tietysti voitto), pelin jälkeen tortillojen tekoa, putouksen katselemista, saunomista ja vain yleistä söpöilyä koko menneiden kolmen viikon ja tulevan kahden viikon edestä. Pisteenä iin päälle tietysti ilta, jolloin saan piiiiitkästä aikaa käpertyä oman kullan kainaloon nukkumaan! 

Tuleva viikonloppuni menee kuitenkin Shawnin vierailusta huolimatta enemmän tai vähemmän koripallon parissa. Huomenna kun kohdataan ensin kotona Topo ja sitten sunnuntaina matkataan Lappeenrantaan ottamaan mittaa sarjakärjestä Catzista. Kiireinen, mutta ihana viikonloppu siis edessä, joten eiköhän nyt ole aika suunnata peiton alle ja unten maille keräämään voimia tuleviin päiviin. Ihanaa viikonloppua myös kaikille teille! :)