Hiljaiseloa

Taas mennyt kyllä ihan turhan kauan viime kirjoituksesta. Omatuntokin on lähes päivittäin kolkutellut ja muistutellut minua siitä että jotain "täytyisi" kirjoittaa, mutta silti en ole saanut itseäni niskasta kiinni, koneen äärelle ja kirjoittamaan. Pahoittelut siitä!
Täytyy myöntää että kamalaa kirjoitusintoakaan ei tässä kuluuneen hiljaisen kuukauden aikana ole minulla ollut. Ei voi sanoa että elämäni olisi ollut tylsää, päinvastoin, vaikka mitä uutta ja mukavaa on kerennyt tapahtua, mutta en ole jaksanut tulla jakamaan näitä asioita kaikille vaan olen nauttinut niistä ihan vain itsekseni. Myöskään kuvailemaan en ole kuluvan kuukauden aikana ehtinyt, joten myös se on jarrutellut kirjoitusintoa. Kun ei ole yhtään kivaa kuvaa julkaistavana kirjoituksen kera, ei ainakaan itseäni tee edes mieli kirjoitella mitään…

Nyt päätin kuitenkin vihdoin viimein herättää blogin talviunilta, yleisön pyynnöstä ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella vähän kuulumisia kuluneen kuukauden ajalta. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua ja osan kaikesta jakamisen arvoisesta olen varmasti jo unohtanutkin, mutta avataampa silti niitä juttuja jotka vielä mielessä ovat.

Myös pieni flunssa kävi kiusottelemassa minua pari viikkoa sitten

• Sain tuomion tammikuun lopussa loukkaantuneesta polvesta ja nilkastani… Sekä polvesta että nilkasta yksi ligamentti revennyt, ei kokonaan mutta osittain, polvesta hiukan pahemmin kuin nilkasta ja molemmissa myös muita pienempiä ruhjeita. Taukoa 6-8vko ja paluu kilpakoriksen pariin vasta kesällä… Olin jo lähes heittänyt kirveen kaivoon ja asennoitunut koko kevään kestävään ylävartalopunttiin ja vesijuoksuun, mutta kerrankin hyvänonnenkeiju oli minun puolellani ja jalka alkoi kuin alkoikin kovan jumppaamisen ansiosta kuntoutua paljon ennustettua paremmin. Polvituella ja jämäkillä kengillä pääsin lopulta takaisin mukaan treeneihin ja viime lauantaina pelasin jo ensimmäisen pelin loukkaantumisen jälkeen. En pysty edes kuvailemaan sitä tunnetta mikä minut valtasi lauantaina alkuverryttelyssä! En olisi uskonut että pääsen vielä tänä keväänä kentille lainkaan, ja sielä minä olin, naisten korisliigan viimeisen runkosarjapelin alkulämmittelyssä yhdessä joukkueeni kanssa! :) Tästä on hyvä jatkaa kohti torstaina alkavia pleijareita!
• Olin viimeiset kaksi viikkoa opiskeluihin liittyvässä työharjoittelussa ala-asteen alkuluokalla. Ja jo näin ensimmäisen harjoittelun jälkeen voin hyvillä mielin ja hymy huulilla todeta, että tunnen todellakin opiskelevani täysin oikeaan ammattiin. Yksikään päivä ei ollut samanlainen, lapset kun ovat lapsia ja iloinen ja tottelevainen asenne voi yhdessä silmänräpäytyksessä vaihtua järkyttävään raivokohtaukseen. Milloin ruoka oli pahaa, milloin matikan tehtävät tylsiä ja milloin olisi paljon kivempi lähteä pihalle pelaamaan jalkapalloa parhaan kaverin kanssa kuin kuunnella opettajan jorinoita karhujen talviunesta. Toisaalta kaikki nämä haastavat hetket unohtuivat kun kesken tunnin oppilas koputtaa sinua reiteen ja kysyy vienosti "saanko mä halata sua, koska nyt mä tarvisin halata jotain!" Tai kun pieni seitsemän vuotias tulee luoksesi maailman levein hymy naamalla ja kertoo ylpeänä kuinka on ihan itse osannut tehdä todella vaikeat kotitehtävät, joissa on pitänyt kirjoittaa 5 V-kirjaimella alkavaa sanaa. Tai kun puolentunnin raivokohtauksesta vihdoin rauhoittumassa oleva oppilas pyytää päästä välitunniksi syliisi istumaan ja lukemaan yhdessä Tatu ja Patu museossa -kirjaa.. En kyllä malttaisi millään palata takaisin koulunpenkille ja opiskelemaan, vaan olisin voinut jäädä samalta istumalta suoraan tuonne töihin! 
• Shawnkin on käväissyt parilla vierailulla täällä Jyväskylässä, kerran jopa ihan yllättäen! Olin masennellut ikävää Shawnille pari iltaa ja kun sitten eräänä tiistaina saavuin treeneistä kotiin ja olin juuri ehtinyt laittaa treenikamat kuivumaan sain Shawnilta tekstiviestin, jossa hän käski minun katsoa onko taivaalla tähtiä. Vilkaisin nopeasti vain verhojen välistä taivaalle ja totesin, että koko taivas on pilvessä. Tämän jälkeen Shawn käski minun katsoa onko pihalla paljon lunta ja vaikka ikkunassa ramppaaminen jo lähes ärsytti minua, päätin vielä vilkaista nopeasti pihalle.. Ja sielähän herra sitten seisoskeli tiistai-iltana kello 23 ikkunani alla ja huuteli päästämään hänet alaovesta sisään! :)
• Pääsin myös käymään kotona pääkaupunkiseudulla ensimmäistä kertaa sitten joulun jälkeen! Meillä oli viime lauantaina Helsingissä Torpan Poikia vastaan peli, joten lähdimme jo perjantai-iltana treenien jälkeen, joukkuekaverin kyydillä kohti sivistystä ja kun kotiin Jyväskylään piti palata vasta tänään maanataina sai "kotikoti"lomaa viettää ruhtinaaliset kolme yötä. Lauantai päivällä käytiin siis pelailemassa yksi peli, mutta muuten viikonloppu oli täynnä NBA-pelien katselua telkkarista, Alma koiran kanssa lenkkeilyä, äitin ruokien syöntiä, parhaiden kavereiden näkemistä, pikkuveljen jääkiekkopelejä sekä yleistä perheen kanssa hengailua. Ihan hyvä totutella taas elämään muidenkin kuin pelkän itsensä kanssa kun tulen kuitenkin koko kesän asustelemaan isin ja äitin helmoissa, sillä kesätyöpaikkani on pääkaupunkiseudulla. Vielä viikonlopun aikana ei oman tilan puuten, joku muu valitsemassa televisiosta mitä katsotaan tai yleinen sählinki ja hälinä alkaneet ärsyttämään, mutta katsotaan sitten kesällä monestikko tulen omaa asuntoani kaipaamaan ;)