Kesä oli ja meni. Kaiken näköistä ehdittiin tehdä ja kokea, vaikka suurin osa kesästä menikin töissä. Onneksi työpaikka oli mukava, työkaverit mahtavia ja asiakkaat vielä mahtavampia. Oikeastaan koko kesään mahtui vain yhden käden sormilla laskettava määrä aamuja joina en olisi jaksanut raahautua töihin, mikä varmasti kertoo itsessään miten mahtavan työpaikan olin itselleni löytänyt. Työpaikkanani siis toimi golfkentän caddiemastertiski, jonka takaa sain palvella asiakkaita parhaani mukaan. Golfin kannalta kesä oli täysin uniikki. Alkukesästä päästiin juuri ja juuri 15 asteen lämpötiloihin ja saatiinhan juhannusaattona jopa lunta vieraaksemme. Loppukesästä elohopea taas ei tuntunut laskevan koskaan pois hellelukemista, mikä oli melkoinen muutos alkukesän lämpötiloihin. Onneksi tosigolffarit eivät tällaisista sääilmiöistä välittäneet vaan ilmestyivät tiskin taakse päivästä toiseen piittaamatta siitä tuliko taivaalta räntää vai paloivatko poskipäät karrelle kierroksen aikana.
Töiden ohella kesällä ehdittiin puuhailla onneksi muutakin. Shawn veti valkolakin päähänsä heti kesän aluksi. Suomen rajojen ulkopuolella käväistiin Tallinnassa ja Barcelonassa. Treenattiin paljon. Vähemmän koripalloa, mutta paljon kaikkea muuta, kun kerrankin oli aikaa myös jollekin muulle kuin nahkakuulan pomputtelulle. Käytiin puntilla, zumbattiin, lenkkeiltii, vedettiin mäkivetoja ja ihan tavallisia vetoja, loikittiin, uitiin ja nautittiin uusien lajien kokeilusta. Totuteltiin taas väliaikaisesti asumaan kotonakotona perheen keskellä, jossa omaa aikaa ja tilaa ei ihan aina löytynytkään ja opittiin lopulta jopa nauttimaan siitä. Nähtiin kavereita sekä tutustuttiin kesäisen Helsingin ihanuuksiin ja huomattiin kuinka paljon kaikkea uutta pääkaupungissamme voi nähdä ja tehdä, vaikka sielä onkin lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt. Ja tottakai Shawninkin kanssa ehdittiin toisinaan nauttia toistemme seurasta ilman alituista koulustressiä. Toki hän oli tapansa mukaan lähes koko kesän maajoukkueen pyörityksissä mikä tarkoitti, että tätä meidän yhteistä aikaa riitti koko kesän aikana yhteensä noin parin viikon verran. Mutta toisaalta liiallinen yhdessäolo aikahan olisi voinut sekoittaa molempien pakan ihan kokonaan kun emme sellaiseen ole koskaan tottunueet, joten onneksi rutiineissa pysyttiin. ;)
Nyt on kuitenkin kesä jo jätetty taakse ja palattu oikein urakalla takaisin arkeen. Syyskuun alussa alkoivat taas yliopisto-opinnot, nyt jo kuitenkin toisen vuoden sisällöllä ja kaikki ei ollut läheskään niin uutta ja ihmeellistä kuin edellisenä syksynä.
Nyt on jo ensimmäinen tenttikin selvitetty ja yksi oppimistehtävä palautettu, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Edessä siintää vielä kuusi tenttiä, kaksi seminaarityötä, neljä oppimistehtävää, muutama opetustuokio ja miljoona muuta pientä ja vähän isompaakin hoidettavaa asiaa (kuten teknisentyön puisen lehtitelineen viimeistely, lukitestaus alkuluokkalaisille…) ennen kuin edes joululomasta päästäisiin haaveilemaan.
Koripallossa on taas vaihteeksi lähetelty seurasiirtopapereita seurasta toiseen ja tällä kaudella kirmailenkin kentällä kelta-sinisissä peliasuissa, joiden rinnassa komeilee amppari. Tunnin treenimatkat suuntaansa Jkl-Äänekoski-Jkl ovat tulleet tänä syksynä tutuiksi, mutta onneksi aina on ollut matkaseuraa kahdesta samassa veneessä (yliopisto opinnot Jyväskylässä ja koripallo Äänekoskella) olevasta joukkuekaverista, joten ainakaan tähän asti yhtään tylsää tai hiljaista matkaa ei ole vielä tarvinnut kokea. Viimeksi tänään kotimatka tattui rattoisasti sateenkaariperheistä ja nykymaailmasta keskustellen :) Sarjapelitkin ovat jo alkaneet kahden pelin voimin, joista meillä on tilillämme yksi voitto ja yksi tappio. Ylihuomenna, torstaina pääsemme taas mittaamaan taitojamme ja tällä kertaa viime vuoden mestaria Lappeenrannan Catzia vastaan. Ampparit vs. kissat ;)
Ainiin, saatiinhan kesän päätteeksi lähetettyä myös yksi miehenalku merten taakse, Amerikkaan, kokeilemaan siipiään. Tämä miehen alku ei tällä kertaa ollutkaan oma ihana poikaystäväni vaan toinen minulle läheinen ja tärkeä herra, eli oma pikkuveljeni joka lähti elokuun alussa viettämään omaa seikkailuaan USA:ssa, vaihto-oppilasvuoden merkeissä. Alunperinhän olin valmistautunut siihen, että lähtijä olisikin Shawn, mutta onneksi mikään elämässä ei ole etukäteen kirjoitettua ja suunnitelmia voi aina muuttaa. Näin ollen Shawn jäikin nyt ainakin vielä vuodeksi Suomen rajojen sisään ja pikkuveli otti paikan lentokoneessa. Elokuun jälkeen en ole veljestä mitään kuullutkaan, mutta instagram kuvista ja äidin ja isin tarinoista päätellen herralla menee oikein hyvin Atlantin tuolla puolen.
Lopuksi on vielä pakko saada jakaa pari syksyistä kuvaa, jotka saimme Shawnin kanssa ikuistetua kävelylenkillä viime viikonloppuna. Vaikka paras ruska-aika onkin jo takanapäin täytyy myöntää, että kyllä Suomen luonto on vain niin kaunis vaikka en erityisemmin syksyihmisiä itse olekkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti