Yellow and blue

Ihan ensimmäiseksi haluan muistuttaa, että huomenna kello 16.00 Töölön Kisahallissa starttaa huippuluokan naiskoripallo-ottelu Topo vs. Äänekosken Huima. Edellinen kamppailu tapahtui reilu kuukausi sitten pre-seasonilla ja päättyi meidä, Huiman kolmen pisteen upeaan voittoon! ;) Voin siis taata että tälläkin kertaa on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, paljon koreja ja hyvää taistelufiilistä. Eli kaikki kaverit, tutut ja tuntemattomat sielä päin maailmaa, olette enenmmän kuin tervetulleita (jopa pakotettuja) saapumaan huomenna neljältä kisiksen katsomoihin. Odotan näkeväni paljon tuttuja naamoja tsemppaamassa meidät taas voitoon ja tottakai myös siksi että pääsisin pelin jälkeen moikkaamaan mahdollisimman montaa vanhaa kaveria! :)

Koriksesta voisi mainita vielä sen verran, että viime viikon kahdesta pelistä Catzia ja Pekaa vastaan ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, eikä oikeastaan kellekkään muullekkaan. Onneksi pelit on jo pyyhitty pois mielestä ja ajatukset ovat jo huomisessa Topo pelissä, jolloin päästään yrittämään taas aivan puhtaalta pöydältä.

Mainostuksesta muihin asioihin. Parasta viime viikossa on ehdottomasti ollut maanataina saamani yllättävä puhelu, jossa minua pyydettiin pariksi tunniksi vetämään koriskerhoa yläastelaisille. Ehdin ajomatkalla paikalle väsätä pikaisen suunnitelman siitä mitä voisimme tunnilla tehdä ja alkupaniikin jälkeen uskoin, että saatan selvitä tunnista elossa. Mutta koulun saliin löytäessäni minua odottikin taas pienoinen yllätys. Salissa vilisti edestakaisin vaahtosammuttimen kokoisia tyttöjä ja poikia, jotka kertoivat minulle tomerasti että heillä alkaa kohta koriskerho… Sinne menivät ne suunnitelmat ultimatesta ja heittodrilleistä ja oltiinkin taas ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Onneksi tunnen oloni enemmän kotoisaksi juuri näiden nuorempien lasten kanssa, joten onnistuin vanhojen kokemusten pohjalta soveltamaan tekemistä myös tälle tunnille. Alettiin polisia ja rosvoa, X-hippaa ja kuka pelkää zombia, heiteltiin, syöteltiin, kuljeteltiin ja seurattiin johtajaa. Lapset olivat ihanan innostuneita ja tekivät kaiken käskemäni mukisematta. Tottakai välillä ei olisi millään jaksettu odotella paikallaan uusia ohjeita, vaan köysissä roikkuminen ja pallon pompottelu olisi ollut paljon kivempaa, mutta se kuuluu lasten kanssa toimimiseen. :)
Ensimmäisen tunnin jälkeen oli vuorossa lasten vaihto. Nämä äskön salia ympäri kirmanneet pienet ihmiset vaihtuivat vielä hiukan pienempiin, mutta edelleenkään tekemisen fiilis ei hävinnyt minnekään. Nyt painettiin vain vielä enemmän sata lasissa paikasta toiseen, heiteltiin vähän korkeammalla oleviin koreihin ja keskityttiin kieli ulkona kaikkiin temppuihin. Parin tunnin palloilun jälkeen olin itsekin täynnä energiaa ja yhtä hymyä koko illana. Muutaman vuoden päästä olen toivottavasti valmistunut opettajaksi ja pääsen päivittäin työskentelemään tällaisten innokaiden ja iloisten pienten miehen- ja naisenalkujen kanssa.

Ensimmäistä kertaa päätin yrittää banaanilettujen tekoa ja ihan hyvinhän ne onnistuivat! 

Nyt olisi pakko irroittaa näpit koneesta ja siirtyä kouluhommien pariin. Tällä viikolla minulla ei ole ollut kuin kaksi hassua tuntia koulua, yksi luento ja yksi liikunnandemo, mutta senkin edestä olisi itsenäisiä koulujuttuja rästissä. Eilen sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinnin ja etsittyä netistä 110 eri kasvi- ja eliölajin kuvat lajitenttiin opettelua varten. Nisäkkäät, matelijat ja kasvit ovat jo suhteellisen hyvin hallussa, mutta varsinkin kalat, linnut ja perhoset tuottavat vielä päänvaivaa. En vain voi ymmrtää miten siikan, muikun, kiisken ja särjen voi erottaa toisistaan… No onneksi olen menossa viikonlopun viettoon Shawnin luokse niin ehkä hän auttaa minua tenttaamisessa ja keksii vaikka hyviä muistisääntöjä, joilla nuo niljakkaat jäävät paremmin mieliin.