Remix, Ässä Mix, Marianne, Matador Mix, Vanhat autot..

Makeanhimo iskee. Pakko kipaista lähikaupassa ostamassa yksi missä äks -pussi, tai oikeastaan kaksi.. Pussi aukeaa heti kun pankkikorttin on sullottu kukkaroon. Kirpeää, makeaa, ihanaa! Pakko ottaa vielä toinen ja kolmas ja seitsemäs ja kolmastoista ja kahdeskymmennes... Toisaalta voisihan sen toisenkin pussin avata jo nyt, ei sitä ole mitään järkeä jättää kaappiin pölyttymään. Jossain kohti vatsa alkaa ilmoitella kylläisyydestän, mutta silmät syövät lisää ja lisää. Noin 15 minuuttia ja kaksi karkkipussia myöhemmin makaan sokeriähkyssä sohvalla ja vannon etten enää ikinä syö karkkia, tai ainakaan en syö yhdellä kerralla näin paljon karkkia, tai no en ainakaan näin nopeasti..

Seuraavana päivänä olen ruokakaupassa ostamassa välttämättömät maidot ja jauhelihat. Kävelen itsevarmasti karkkihyllyn ohi, en edes katso irtokarkkien tai tikkareiden suuntaan sillä olinhan juuri edellisenä päivänä syönyt itseni kipeäksi samasta tavarasta. Kassalla puran ostokseni hihnalle. Katseeni osuu vaistomaisesti kassan vieressä komeileviin suklaapatukoihin ja fazerin karkkipusseihin. Ennen kuin huomaankaan seison kassan toisessa päässä, ostokset pakattuna kotoa mukaan otettuun kangaskassiin, tuttifrutti karkkipussi oikeassa kädessäni. Pussi aukeaa jo autossa ja kotiovelle päästessä on pussin pohjalla enää pari hassua sitruuna-lime karkkia, sillä pitäähän parhaat jättää viimeiseksi! ;)

Tämä olisi voinut olla ote päiväkirjastani noin puoli vuotta sitten. Vaikka suklaa tai salmiakki eivät minuun ole koskaan uponneetkaan, olen tankannut suuhuni senkin edestä erinäisiä hedelmäkarammelleja ja tikkareita. Haribon viinukumi -karkit ovat ehdoton suosikkini, niitä voisi syödä vaikka joka päivä, monta kertaa päivässä. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki kirpeät karkit, etunenässä missä äksät ja remixin sitruunapalat. Myös vaahtokarkit uppoavat vatsaani vaivattomasti ja paremman puutteessa myös äidin ostamia "mummokarkkeja" voi hotkaista ainakin pussillisen.
Näitä makeita herkkuja olikin sitten saatava lähes joka päivä; koulun jälkeen, treenien jälkeen, kokeisiin lukiessa, läksyjä tehdessä, pelin jälkeen, kavereiden kanssa, telkkaria katsellessa, yksin ollessa, kipeänä, terveenä, palkinnoksi, surullisten hetkien piristykseksi ja oikeastaan ihan joka tilanteessa. Karkit ja Noora olivat erottamaton kaksikko <3

Nyt takana on kuitenkin jo kuusi karkitonta kuukautta. Äidin syntymäpäiviin kestävä herkkulakko venähtikin 30 päivästä hiukan pidemmäksi. Toki osa herkuista, kuten jäätelö on tullut takaisin ruokavalioon, mutta karkkeihin en ole koskenut.

Alku oli vaikeaa. Himoitsin karkkia lähes joka päivä ja esimerkiksi kaupassa käydessä vesi kohosi kielelle joka kerta kun haistoin tai näin jotakin karamelleihin liittyvää. En edes pystynyt olemaan ihmisten seurassa, jotka söivät karkkia sillä tiesin etten olisi pystynyt hillitsemään itseäni. Pikkuhiljaa tuska alkoi kuitenkin helpottaa. Minun ei enää tehnyt päivittäin mieli makeaa. Söin appelsiineja, nektariineja ja pähkinöitä, join paljon enemmän vettä kuin aiemmin ja olin töissä, joten en ehtinyt edes ajatteleman herkkuja. Reilun parin kuukauden herkkulakon jälkeen söin ensimmäisen jäätelöni, mutta karkkien perään en kaivannut. Päätin että karkkilakko pitää niin pitkään kuin itsestäni siltä tuntuu. Minulla ei ole mitään tavoitetta "lakkoilulleni". Jos joku päivä karkkihimo iskee ylitsepääsemättömästi suon itselleni karkin, jos taas pärjään hyvin ilmankin voi lakko jatkua varmaan vaikka lopun elämäni (mikä on kuitenkin hyyyvin epätodennäköistä) :D En ole asettanut itselleni paineita tämän lakon kanssa ja oikeastaan en enää edes ajattele karkkien syömättömyyttä karkkilakkona vaan ainostaan päätöksenä ettei karkkia ole pakko syödä, jos ei tee mieli.
Muiden herkkujen kanssa olen ottanut joustavamman linjan. Niitä saa syödä vapasti, mutta oikeastaan ainoa säännöllisempi herkku elämässäni on enää jäätelö (vanilja puffet), jonka saatan syödä kerran viikossa. Muuten herkkuja tulee syötyä vain jos joku niitä minulle tarjoaa esimerkiksi juhlissa tai muissa tapahtumissa. Kotiin en keksejä tai pullia osta.

Jos minulle olisi vuosi sitten sanottu, että samaan aikaan ensi vuonna olet ollut puoli vuotta karkkilakossa olisin nauranut silmät päästäni, sillä eihän se nyt vain voinut olla mahdollista. Karkkihiiri Noora, joka ei olisi aiemmin voinut elää lähes päivääkään ilman sokeria ei vain voisi olla kokonaista puoltavuotta ilman karkkia! Mutta totta se on, ihminen näköjään pystyy uskomattomiinkin asioihin, joihin ei olisi ikinä ikinä uskonut pystyvänsä. Jos minä pystyin tähän, pystyy tähän varmasti kuka vain!

Noin viikko sitten olin cittarissa joillain hintahulinoilla, jossa irtokarkit olivat huimassa alennuksessa. Kaupassa katselin irtokarkkihyllyjen ympärillä hyörivää ihmisjoukkoa ja kävelin vain hymyillen ohi. Ennen olisin rynninyt muiden karkin ottajien ylitse parhaille karkkilokeroille, mutta nyt minun ei edes tehnyt mieli colapulloja tai toffeepalloja vaan ohitin tyynesti karkkiosaston kaaoksen ja suuntasin valitsemaan parhaita satsumia puolet tyhjemmälle hedelmäosastolle ;) !