H-hetki lähestyy

Viimeiset viikot ovat lukeutuneet raskaimpiin viikkoihin elämäni aikana syystä tai toisesta, mutta onneksi vihdoin aurinko pilkahtelee pilvien takaa ja pitkään odottamani h-hetki eli ensimmäinen triathlon startti on huomenna. Huomenna! Eilen alkoi ensimmäisen kerran oikeasti jännittämään selaillessa lähtölistaa ja viimeisiä ohjeita kisaa varten. Tänään olisi vielä tarkoitus käydä illalla noutamassa kilpailunumero ja muut tarvikkeet kisakansliasta, jottei huomenna tarvitse mennä yhtään aikaisemmin kuin 8.00 jonottelemaan.

Pyörä on huolletu ja muutama pidempi lenkkikin on sillä poljettu. Muun muassa viime maanantainen 25km työmatka, joka lopulta venähti reilusti pidemmäksi kun suuntavaistoni sanoi itsensä irti ja eksyin matkalla jopa kolme kertaa.. Perille kuitenkin päästiin ja voin ainakin nyt luottaa siihen, että kisan parinkymmenen kilometrin pyöräily ei tunnu tuon rinnalla enää miltään. Eilen isi ja pikkuveli rasvasivat vielä ketjut ja kiristivät jarrut ja tänään asennettiin pulloteline kiinni, joten eiköhän sillä pyörällä nyt 20km poljeta vaikka väkisin. Uuden karhea, tottakai pinkki, kypäräkin saa neitsytkasteensa huomenna kisassa. Turvallisuus ennen kaikkea :)

Uinnissa pääsen käyttämään pari viikkoa sitten hankittua märkäpukua, joka on jo aiemmin sisäänajettukin Kuusijärven maisemissa. Vaikka vesi ei ole kovin lämmintä vielä ollutkaan on märkäpuvun kanssa pulahtaminen ollut mukavaa sillä veden kylmyyttä ei ole tuntenut juurikaan muualla kuin varpaissa. Hassua kuinka tuollainen puku voi pitää kylmyyden niin hyvin poissa. Viimeksikin viihdyin järvessä yhtä mittaa varmaan melkein tunnin ajan välillä uiden ja välillä kelluen :D eikä minulle tullut yhtään kylmä. Pinnallakin pysyn jo suhteellisen hyvin.. Välillä meinaa iskeä paniikki tumman veden ja kaukaisen rannan takia, mutta onneksi tällöin voi vaikka uida selkää hetken aikaa puvun kelluttaessa ja jatkaa polskuttelua hetken päästä. Siksi uskonkin, että selviän maaliin väenpaljoudesta ja minulle pitkästä uintimatkasta huolimatta. Peukut pystyyn, pinkki uimalakki päähän ja lasit silmille!

Juoksua en ole sen enempää stressannut, sillä muissa osuuksissa on jo ihan tarpeeksi jännättävää. Onhan juokseminen minulle luonnollisin ja omin osuus noista kolmesta, joten uskon että rämmin sen läpi vaikka kontaten jos tarvitsee.

Yleensä olen hyvin kilpailuhenkinen ja haluan olla paras kaikessa, mutta tällä kertaa olen yrittänyt olla realistinen ja saada itseni uskomaan ettei minulla ole kisoihin mitään muuta tavoitetta kuin voittaa itseni ja päästä maaliin. Katselin viime vuoden tuloksia ja voivottelin äidille kuinka viime vuoden viimeinenkin on mielestäni ollut niin nopea ja etten ikinä tule pystymään edes siihen aikaa. Äiti totesi tähän, ettei usko minun jäävän viimeiseksi mutta pitäähän jonkun aina olla se viimeinenkin. Ja tottahan se on :) Jos en huku tai panikoi uintiosuudella, saa edellä uivan kantapäästä nenääni, kaadu pyörällä pöpelikköön, puhkaise rengasta tai muljauta nilkkaani juoksussa olen jo tyytyväinen sillä uskon sen tarkoittavan että pääsin maaliin. Aiempaa kokemusta tästä hommasta ei ole, joten kamalia aikatavoitteita ei ole oikein voinut asettaa. Itse mietin, että alle kahden tunnin pitäisi tällä matkalla (uinti 500m-pyöräily 20km-juoksu 5km) päästä, mutta tänään työkaveri sanoi että 1h 45min olisi parempi tavoite, joten jos alku näyttää huomenna hyvältä voisin yrittää tavoitella tuota nopeampaakin aikaa…. Toisaalta jos koko homma tuntuu kamalalta ja saavun maaliin ajassa 3h 13min niin mitä sitten, olen silti tullut maaliin! ;)

Apua, nyt alkoi ihan oikeasti jännittämään kun kirjoitin tavoitteita ja ajtuksia "paperille"! Joku varmasti ajattelee, ettei tälläinen sunnuntai pyöräily tai muutaman kilometrin hölkkä nyt ole mitään, mutta voin myöntää että jo 500m uinti on minulle kuin maraton, joten jännityksellä onkin syytä odotella huomista… ;)

Kisa alkaa jo 9.35, joten tänään pitää koittaa päästä aikaisin nukkumaan jotta jaksaa raahautua kahdeksan aikaan kisapaikalle laittamaan kamat kuntoon, lämmittelemään ja kuuntelemaan viimehetken kisainfot. Tsemppiä minä ja muut kilpakumppanit, huomenna on aika ylittää itsensä! JEE :)

Jottei koko postaus menisi ihan triathloniksi niin pakko mainita viimeviikojen muitakin kivoja juttuja, kuten joukkueen kanssa tehty kauden päättäjäismatka Tukholmaan. Hyvää seuraa, maukasta ruokaa ja ihanan paljon shoppailtavaa. Laivalle lähdettiin kassit tyhjänä ja kotiin palattiin kaksien uusien kenkien, parin paidan, bikinien ja tulias-suklaiden kanssa. Reissun lisäksi ehdittiin viime viikonloppuna juhlia yhden ylppäritkin, kun Ada lakitettiin ylioppilaaksi! Oli ihana päästä onnittelemaan juhlakalua ja näkemään monia vanhoja joukkuekavereita joiden kanssa juttu luisti nopeasti kuin vanhoina hyvinä aikoina <3