You Are An Ironman

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä! Ihanaa, makaan terassilla, auringon paisteessa vain shortseissa ja topissa, eikä minulla ole yhtään kylmä. Voisi oikeastaan sanoa, että satunnaisesti ohi puhaltava tuuli tekee oikein hyvää, sillä ilman sitä voisi olo näin talvipakkasten jälkeen käydä liiankin tukalaksi. Tänään on mielestäni ehkä ensimmäinen, aikuisten oikeasti kesäinen päivä tämän vuoden puolella ja toivottavasti sama tahti jatkuisi ja täällä pohjolassakin päästäisiin nauttimaan kesän lämmöstä.

Sääsätä puheen ollen, olen ehtinyt aloittamaan jo kesötyötkin. Paikka on sama kuin viime keväänäkin, Keimolan Golf kenttä, joten homma on lähtenyt rullaamaan hyvin joutuisasti viime vuoden salasanojen ja niksien muistuessa mieleen. Sää ei golffin pelaamista viime viikolla täälläpäin pahemmin suosinut, joten asiakkaita ei ole paljo näkynyt ja hirveää alku paniikkia ei oe koettu. Aika leppoisa aloitus kesän uurastukselle.

Käväistiin myös verestämässä lapsuusmuistoja Korkeasaaressa. Suosittelen!

Ennen töiden aloittamista, äitienpäivä viikonloppuna kerittiin kipaista Nokian ja Tampereen suunnalla juhlimassa sekä minun, että Shawnin synttäreitä ja valmentamassa meidän innokkaat minityttömme hopealle Tampereen namikan koristurnauksessa. Tämä oli ensimmäinen turnaus, johon pääsin/ehdin mukaan valmenataamn ja oli ihana nähdä miten treeneissä ja peleissä kauden aikana harjoitellut layupin askeleet ja heittoasennot muistuivat mieleen myös tiiviissä turnaustahdissa. Tajusin myös että joskun on oikeasti ihan kivaa ja opettavaista pistää omat koriskengät kaapin perukoille ja siirtyä "katsomon" puolelle seuraamaan miten tulevat pikkukoripalloilijat kirmailevat kentällä. Nähdä millaista peli on kun tärkeintä eivät olekkaan tilastot vaan iloinen mieli. Kun hyvään suoritukseen ei tarvita koko katsomoa räjäyttävää kädenvaihtoa, blokkia, donkkia tai sukkana sisään uppoavaa kolmosta vaan kehuja satelee jo pelkästä koria kohti oikea-aikaisesti heitetystä koirpalloheitosta, joka ei vielä ihan yllä rautaan asti, mutta ehkä jo ensi syksynä. Olla osa sitä fiilistä kun ensimmäistä koripallopeliään pelaava tyttö heittää korin alta pallon pussiin ja väläyttää katsomossa istuville vanhemmille maailman isoimman hymyn ja koko katsomo repeää suosionosoituksiin. Tällaista se koris oikeasti on. Ei hamaat irvessä painamista, tuskastuneita itkuja hävityn pelin jälkeen, itsensä mollaamista helan heitettyään tai joukkuetovereiden sättimistä. Olipa peli päättynyt sitten 100 pisteen voittoon tai kirvelevään yhden pisteen tappioon keräännytään keskikentälle hymyissä suin ja kiljaistaan ilmoille mitä persoonallisempia kannustulauluja aina "hyvä minä, hyvä me" loruista jopa minuutteja pitkiin itse keksittyihin lauluihin. Näistä pienistä kymmen vuotiaista koripalloilijoiden aluista tulisi meidän jokaisen vähän vanhemman palloilijan ottaa mielestäni esimerkkiä! :)

Kun nyt päästin urheilu aiheeseen on varmaan oikea hetki paljastaa, että minä olen iloittautunut 6.6. järjestettävään Vantaan triathloniin. Kyllä, minä ehkä maailman huonoin uimari päätin revitellä ja kokeilla jotain uutta ja päädyin sitten tähän. Olen puhunut triathlonille osallistumisesta jo pitkään. Kun olemme keskustelleet maratoneista ja niihin tähtäävistä urheilijoista, olen aina sanonut etten ikinä voisi kuvitella itseäni maratonilla sillä asia ei kiinnosta minua itseäni yhtään, mutta vastapainoksi maratonille voisin kyllä kuvitella itseni uimassa, pyöräilemässä ja juoksemassa triathlonissa. Nyt se on sitten edessä. 

Vaikka otsikossa vähän huijaankin niin en ole siis osallistumassa mihinkään Ironman kisaa :D vaan ihan vain Naisten kuntosarjaan, jossa uidaan 500m, pyöräillään 20km ja juostaan vielä loppuun 5km. Matkat eivät kuulosta paperilla mielestäni kamalan pahoilta, mutta kun ymmärtää että nuo kaikki suoritetaan putkeen alkavat kädet jo hiukan tärisemään. Mitenhän tuosta selvitään?

Juoksemista on treenattu jo ihan muutenkin lenkkien muodossa, mutta uinti ja pyöräily ovat itselleni ns. uusia tuttavuuksia jos nyt niin voi sanoa. Onneksi tässä on vielä ruhtinaaliset 2,5 viikkoa aikaa saada nuokin osaset sen verran hyvään kuntoon etten huku ihan uinnin alkumetreillä tai vedä pöpelikköön pyöräni kanssa ennen kuin pääsen edes juoksemaan. ;) Jos joku kokenut osaa antaa hyviä vinkkejä ensikertalaiselle niin eikun viestiä tulemaan! 

Oman hasteensa kisaan tuo se, että uinti osuus uidaan Kuusijärvessä eli avovedessä, jossa uimisesta minulla ei todellakaan ole kokemusta juuri ollenkaan… Veden lämpötilakin tuskin tässä parissa viikossa ehtii kohota aivan huippu lukemiin, joten olen päättänyt investoida märkäpukuun jonka olen lukenut niin lämmittävän kylmässä vedessä kuin auttavan myös itse uinnissa. Nyt metsästyksessä olisikin siis kohtuu hintainen märkäpuku triathlon tarkoitukseen. Jos joltain siis hyväkuntoinen ja minulle sopiva sellainen löytyy kaapeista pölyttymästä niin saa huikata. Vinkkejä hyvistä märkäpukuja myyvistä nettikaupoista tai ihan konkreettisista liikkeistä täällä pääkaupunkiseudulla päin otetaan myös enemmän kuin mielellään vastaan! :)

Tässä kirjoitellessa ovat jo tyylikkäät sukka- ja shortsirajat pääseet hyvin hyvin hentoina yllätäämään. Toisaalta ei kovin tyylikästä, mutta toisaalta todella jees! :) Eiköhän me Alman kanssa jatketa löhöilyä vielä hetki ennen kuin aloitetaan valmistautumaan miesten viidenteen ja ratkaisevaan korisfinaaliin ja illalla siintävään, euroviisufanin vuoden kohokohtaan, kisojen ensimmäiseen semifinaaliin!