Stressiä pukkaa

Viimeistä stressaavaa ja ahdistavaa viikkoa viedään ennen TOEFL-kielitestiä, joka siintää edessä ensi lauantaina. En ole ehtinyt keskittyä juuri ollenkaan oikeisiin kouluhommiin, kun ajatukset pyörivät lähes kokoajan reading ja speaking sectioneissa, personal statementissa ja school transcriptissä.. Englanti on tullut jopa uniin, sillä olen nähnyt jo useammankin unen, jossa olen joutunut selittämään asioita englanniksi sillä kukaan muu kuin minä ei ymmärrä suomea. Tämän lisäksi olen kertaalleen alkanut kirjoittamaan ihan muihin aiheisiin liittyvää sähköpostia tyytyväisesti englanniksi kunnes olen tajunnut, ettei Jyväskylän voimistelijoiden toimistoon tarvitse lähettää englanninkielistä sähköpostia mikäli haluaa vaihta harjoitusaikaansa :D

Eilen sain lopullisen vaihtarihakemuksen valmiiksi ja tänään yliopiston vaihtokoordinaattori lähetti jo hakemuksen eteenpäin ISEP-toimistolle, jossa viralliset valinnat ja sijoitukset tehdään. Lopulliseksi hakujärjestykseksi muotoutui sitten lopulta Arabiemiraatit, Hong Kong, Taiwan, Etelä-Afrikka, Malesia, Etelä-Korea 1, Marokko, Thaimaa, Etelä-Korea 2 ja Kanada. Nyt ei muuta kuin tuo viimeinen kielitesti alta pois ja sitten voikin vain jännätä mihin päin maailmaa ISEP-toimisto saa minut sijoitettua. Oikeastaan kaikki paikat ovat mieluisia ja tällaisen super kylmän ja pimeän suomalaisen syksyn ja talven jälkeen voin sanoa, että tärkeintä olisi vain päästä johonkin! :)

Ensi lauantaina siis kaikkien peukut pystyyn, jotta selviän hengissä tuosta TOEFL-testistä ja pääsen kuin pääsenkin jonnekin päin maailmaa seikkailemaan ensi syksynä!

Stressi ja ahdistus ovat näkyneet viime viikkoina myös koulu ja vaihtojuttujen ulkopuolella yleisenä huono tuulisuuten, ärtyneisyytenä, unohteluna ja minulle tyypillisinä masentelukohtauksina. Milloin en osaa mitään kun en heti ensi silmäyksellä ymmärrä enkun akateemisen artikkelin kaikkia sanoja, milloin päivä on pilalla kun proteiinijauhetta tipahtaa vasta imuroidulle lattialle ja milloin äitin ääni puhelimessa saa ärtymiskynnyksen kohoamaan vaikka keskustelemme tulevan viikonlopun säätilasta.. 

Ylimääräisiä paniikin ja ahdistuksen hetkiä koettiin myös toissa viikolla kun unohdin läppärini yliopistolle ja tajusin asian vasta illalla noin kymmenen aikaan. Siitä seurasikin sitten pitkä paniikki, itku puhelu äitille ja isille sekä hyvin vähä uninen ja odottava yö ennenkuin pääsin seuraavana aamuna katsomaan onko läppäri ja kaikki sen sisältämät kuvat ja tiedostot vielä tallella vai onko joku muu nyt uutta läppäriä rikkaampi. Onneksi kone kuitenkin lopulta löytyi ja kantapään kautta viisastuneena painelin suorinta tietä ulkoisen kovalevyn ostoksille ja asensin koneeseen salasanan, jota siinä ei myöskään ole koskaan ollut.. Hups!  Loppu hyvin kaikki hyvin. Kone löytyi ja nyt on kaikki koneen sisältämä elintärkeä tieto tallessa erillisellä kovalevyllä, jos vaikka joskus tapahtuu uusi unohdus eikä lopputulos ole yhtä mukava.

Tänään olen saanut nauttia ihanasta vapaapäivästä kun vasta huomenna täytyy suunnata taas koulunpenkille. Olen ehtinyt siivota vähän kotia, joka oli kuin räjähdyksen jäljiltä, pestä koneellisen pyykkiä, kun vaatekaapista ei löytynyt enää yhtään paria puhtaita sukkia tai treenikamoja, käydä tahtojen taistelun jälkeen puntilla rääkkäämässä olkapäitä ja selkää sekä harjoitella TOEFL-testin puhe ja essee osuutta. Illalla olisi vielä odotettu viikon kohokohta eli telinevoimistelu treenit ja pari jakso Pretty little liarsia, johon olen niin koukussa ettei mitään rajaa. 

Pikkuvelikin täytti viime viikolla jo hurjat 19 vuotta!!! Kyllä sitä alkaa tuntemaan itsensä vanhaksi kun pikkuveikkakin lähestyy jo parinkympin rajapyykkiä...