Nyt se on virallista. Ensi syksynä kutsuu mandariinikiinan alkeet, Aasian kulttuuri, nuudelit ja Providence University Taiwanissa, Taichungin kaupungissa. Viime perjantaina vanhempien ollessa pääsiäisvieraillulla luonani tipahti sähköpostiini hartaasti odotettu viesti..
Pientä fiilistelyä on siis ollut pääsiäislomalla aistittavissa. Google on koluttu läpi hakusanoilla Taiwan, Taichung, Providence University, studying in Taiwan, Taiwan experiences, Weather Taiwan jne. Ja edelleen olen yhtä fiiliksissä vaikka hiukan harmittaakin ettei Taiwanista tai tulevasta yliopistostani löydy netin syövereistä hirveän paljon tietoa, joten kaikkea uutta ja ihmeellistä saakin sitten odotella sinne ensi syyskuulle asti :D Toki jos jollain sattuu olemaan oma kohtaista tietoa tai kokemusta maasta tai yliopistosta niin saa oikein mielellään vinkata tänne päin.
Nyt alkaakin sitten ehkä se sekavin, mutta antoisin vaihe koko hakuprosessista kun vihdoin vaihtopaikan varmistuttua pitäisi: irtisanoa, hyvin surullisin ja haikein mielin, maailman ihanin kämppä Jyväskylästä, pakata kaikki miljoona tavaraa muuttolaatikoihin ja muuttaa kesäksi vanhempien luo vaihtoa odottelemaan ja rahaa säästämään, selvitellä vakuutusasioita ja lueskella enkun kielisiä sopimuspapereita vaihtoon ja tulevaan yliopistoon liittyen, täytellä kymmeniä lomakkeita mm. kurssivalintoja, dormi asumista ja yliopiston tarjoamaa vaihtarin tukirahan hakemista varten sekä hoitaa kaikki sata asiaa kuntoon, mitä en edes vielä ole tajunnut joutuvani hoitamaan.. Mutta mitäpä siitä, onhan minulla ensi syksynä jotain mahtavaa odotettavaa, minkä vuoksi kannattaa kaikki nämä alkuhördellit kahlata läpi!
Muistan kun viime syksynä masentelin kuinka kaikki muut lähtevät kukin minnekkin uusiin, ihaniin paikkoihin opiskelemaan, reppureissaamaan tai töihin. Kokevat kaikkea uutta elämässään ja ovat ihan sairaan onnellisia, mutta minä palasin vain takaisin tuttuun ja turvalliseen, mutta tylsään Jyväskylään tekemään aivan samoja asioita kuin jokainen vuosi aiemminkin.. Onneksi otin silloin itseäni niskasta kiinni ja uskalsin tehdä jotain sellaista mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni ja tässä sitä nyt ollaan, yhtä erittäin raskasta hakuprosessia ja sen tuomia kokemuksia rikkaampana odottelemassa elämäni suurinta seikkailua alkavaksi ensi syksynä. Hyvä minä :)
Vaihtarijuttujen lisäksi mahtavaan maaliskuuhun on mahtunut paljon muitakin kivoja tapahtumia. Pääsiäislomaa edeltävät kaksi viikkoa olin Äänekoskella leikkimässä luokanopettajaa, eräässä ihanassa alakoulussa. 18 kolmosluokkalaista oli minun vastuullani siis kaksi viikoa ja tavoitteenani oli, että kaikki oppivat jotain, jokaisessa aineessa edetään edes hiukan eteenpäin, kukaan ei loukkaannu pahemmin vierailuni aikana ja että kaikille jää näistä viikoista hyvä mieli. Ja pakko näin itseäni kehumatta todeta, että onnistuin mielestäni paremmin kuin hyvin! Vietimme oppilaiden kanssa aivan mahtavat pari viikkoa yhdessä. Tutustuimme murtolukujen ihmeelliseen maailmaan, matkustimme ajatuksissamme ympäri Suomea tutustuen ryhmätöiden merkeissä Suomen eri maisema-alueisiin, askartelimme pääsiäisjuttuja ja keskustelimme pääsiäisen tarkoituksesta ja historiasta, heitimme voltteja ja pyörimme kieppejä saliin kasatulla temppuradalla saldona vain yksi musta silmä, pelasimme viivotin lätkää ja Unoa koulun käytävillä koko luokka yhdessä, tutustuimme maailman kulttuureihin ja lasten elämään muissa maissa ja samalla kuin huomaamatta kertasimme lauseenjäseniä ja kirjoittelimme adjektiivi satuja, herkuttelimme myyjäisten munkeilla ja popcorneissa pariinkin otteeseen, taiteilimme kortteja ja sorruimme myös domino-keksien ja aakkos-karkkien herkutteluun ennen ruokailua Antti Tuiskun soidessa taustalla. Ei voisi paljon parempaa sijaistusluokkaa pyytää kuin mikä minulle napsahti, sillä tämän kokemuksen jälkeen en voi muuta sanoa kuin, että en millään malta odottaa että valmistun ja pääsen tekemään tuota hommaan ammatikseni joka päivä niin että minulle maksetaan siitä vielä palkkaan. Tiedän todellakin opiskelevani oikeaa alaa! :)
Tämän kaiken härdellin lisäki kandikin on saatu etenemään ihan kohtuullisesti ja seuraavaksi olisikin vuorossa tulosten analysointi ja koonti. Siitä ei sitten ole enää pitkä matka valmiiseen kandiin, tai niin ainkin toivon!
Koriksessakin ollaan edetty takkuisesta kaudesta huolimatta semifinaaleihin asti. Viime lauantaina kaatui Vimpeli kolmannen ja ratkaisevan kerran pudotuspelien ensimmäisessä vaiheessa ja näin ollen me, runkosarjan jälkeen kuudetta sijaa hallussamme pitänyt joukkue olemme nyt varmistaneet paikan mitalipeleissä myös tänä vuonna. Ensi perjantaina strattaavat seuraavan kierroksen pelit Lappeenrannassa, hallitsevaa mestaria Catzia vastaan. Myös tämä ottelupari pelataa paras viidestä systeemillä, josta voittaja raivaa tiensä finaaleihin ja häviäjä taistelee sitten pronssista mitaleista. Yhtään voittoa emme ole kaksi vuotisella Huima urallani onnistuneet Catzista ottamaan, mutta katsotaan josko nyt hyvä vireemme (8 ottelun voittoputki) siivittäisi meidät vielä tämänkin haasteen voittajaksi. Ensi perjantaina se sitten alkaa!
Viimeiseksi, mutta ei tietenkään vähäisimmäksi mahtavan maaliskuun kruunajaksi sain niin äitin, isin kuin Alma koirankin vieraakseni pääsiäisloman kunniaksi. Tämä kolmen kopla ahtoi itsensä autoon ja huristi viime torstaina Keski-Suomeen pääsiäisen viettoon ja kannustamaan meidän joukkuettamme noissa Vimpeliä vastaan pelattavissa korispeleissä. Saivatpahan porukat kokea kunnon maaseutu matkailua kun torstaina ajoivat Helsingistä Äänekoskelle ja sieltä takaisin Jyväskylään ja lähes heti perään sunnuntaina kaartoivat auton nokan kohti vieraspelipaikkaamme Vimpeliä, jossa kerittiin pyörähtämään myös sukujuurilla Lakaniemen kylässä ihailemassa muun muassa Lakaniemen koulua ja Lakaniementietä :D Kaikesta parasta oli silti yleisesti se, että porukat jaksoivat tulla ja pääsivät työ kiireiltään kyläilemään hiukan pidemmäksi aikaa luokseni, mahdollisesti viimeisen kerran tuohon asuntoon.. Oli ihan huippua miettiä yhdessä mitä ruokaa syötäisiin, mitä ohjelmaa katseltaisiin ja kuka lähtisi käyttämään Almaa lenkillä. Samanlaistahan se elämä on silloin kun olen käymässä kotonakotona, mutta silti tuolla omassa kodissa muita kestittäessä fiilis on aivan erilainen, paljon spesiaalimpi. Noita samoja juttuja kun yleensä joutuu tekemään ihan vain yksin kaikki viikot.
Nyt istuskelen junassa kohti Jyväskylään ja fiilistelen ja samalla panikoin kaikkea mitä edessä siintää. Toisaalta eihän tässä ole vielä mitään hätää.. Muutta siintää reilun kuukauden päässä, kandin pitäisi olla valmis muutaman viikon päästä, vaihtopaikka pitäisi ottaa vastaan ja vakuutusasiat selvitellä viikon sisällä ja ja ja… No mutta onneksi huomiseksi sovittu kandin tekeminen korvautui juuri äsken uudella sairaus sijaisuudella, samassa luokassa jossa olen jo pari viikkoa viettänytkin. Kyllä sitä kandia ehtii myöhemminkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti