Miksi tähän aikaan vuodesta tuntuu olevan aina näin hirveä kiire? Viimeistellään viimeisiä kouluhommia, sumplitaan kesätyö kuvioita, muutetaan kesäpaikkakunnalle yms. Itselläni on huhtikuu mennyt ohi kuin hujauksessa. On lopetettu koriskausi pronssisiin mitaleihin, aloitettu kesätyöt, pakattu tavaroita muuttoa varten, reissattu Helsingin ja Jyväskylän väliä enemmän kuin lääkäri määrää, hoidettu vaihtojuttuja, kirjoitettu kandi valmiiksi, tentitty maturiteetti sekä päätetty sittenkin extempore muuttaa kesäksi omaan kämppään Helsingin keskustaan.
Huhtikuun puolessa välissä siis juhlittiin koriskauden päätöstä pronssisin mitalein. Tahmean ja vaiherikkaan kauden päätteeksi sijoittuminen naisten korisliigassa kolmanneksi oli enemmän kuin huippusuoritus. Kauden aikana ehdittiin vaihtaa jenkkivahvistuksia neljään kertaan ja rämpiä sarjan jumbosijalla lähes koko syyskausi, mutta onneksi kevät toi pirteyttä meidän peliimme ja lopputulos olikin sitten paljon enemmän kuin kukaan osasi odottaa. Itselleni kausi oli erinäisten syiden takia varmasti raskin koriskausi koskaan, mutta kun hyllyssä komeilee nyt se kiiltävä pronssinen mitali voi sanoa, että ehkä tämä oli lopulta kuitenkin kaiken tuskan arvoista.
Nyt pitää kuitenkin todeta hymyssä suin, että tämä oli minun osaltani, ainakin nyt tältä erää tässä. Ensi syksynä en jännitä runkosarjan alkua ja yritä opetellauusia kuvioita, vaan opettelen syömään puikoilla, tankkaan kiinan alkeita ja joogaan aamu kuudelta Taiwanilaisessa puistossa. Onneksi Suomeen palataan kuitenkin aina takaisin ja koristossutkin saa napattua naulasta jalkaan, vaikka maailman toisella puolen jos siltä alkaa tuntumaan. Tällä hetkellä keskitytään kuitenkin nautimaan vapaudesta tehdä mitä ikinä haluaa ja kaikesta ihanasta, mitä kesä ja tuleva syksy tuovat tullessaan. Kiitos ja näkemisiin koripallo!
Koriksen lisäksi myös koulu ja Jyväskylä on nyt jätetty melkein kokonaan, tältä vuodelta taakse. Tällä viikolla olen käynyt tenttimässä kandin maturiteetin ja muutoinkin kandi on palautusta ja loppuseminaaria vaille paketissa. Nyt kun Jyväskylään ei juurikaan ole enää asiaa alkaa seuraavaksi mieltä stressata muutto, toukokuun puolessa välissä. Olen saanut kevään aikana pakattua huimat kaksi muuttolaatikollista tavaraa, joten ihan liikaa pakkaamista ja liian vähän aikaa olisi vielä jäljellä. Alun perin minun oli siis tarkoitus muuttaa tavarani varastoon ja asustella äidin ja isin nurkissa vaihtooni asti, mutta kuin sattuman kaupalla tarjoitui minulle mahdollisuus muuttaa uudestaan, kesäkuun alussa, omaan asuntoon Helsingin keskustaan. Päivän mietintäajalla päädyttiin nyt siis siihen, että toukokuun puolessa välissä muutetaan tavarat pois Jyväskylästä ja kesäkuun alussa muutetaan taas uudestaan tavarat keskustan asuntoon... Aikamoista säätämistä ja sumplimista, mutta onhan tämä nyt ihan huippua päästä vihdoin sanomaan itseään helsinkiläiseksi ja kokeilemaan elämää yksin pääkaupunkiseudun vilinässä!
Muuttojen välissä pääsee onneksi rentoutumaan ihan toiselle mantereelle, kun suuntaamme äitin ja iskän kanssa ensiksi pikkuveljen valmistujaisiin Coloradoon ja sieltä vielä viikoksi käristämään itseämme Miami beachille. En malttaisi millään odottaa tuota reissua, sillä en ole vielä koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, muuten kuin kerran Egyptissä. Odotan tuossa reissussa oikeastaan kaikkea. Toistakymmentä tuntista lentomatkaa, useine vaihtoineen. Isoja lentokenttiä ja lentokoneita. Amerikan englannin aksenttia ja enkun puhumista. Erilaisia taloja. Korkeita vuoria ja pitkiä hiekkarantoja. Brändi ravintoloita ja kauppoja. Auringon paistetta. Pikkuveljen valmistujaisjuhlia amerikkalaiseen tapaan. Aikaeroa. Ihan kaikkea! Nyt kun kesän aluksi pääsee hetikeräämään matkustus repertuaariin uuden Pohjois-Amerikan mantereen on syksyllä hyvä laajentaa sitä sitten vielä lisää Aasian ihmeellisellä mantereella. Jospa tästä puraisisi oikein kunnon matkustuskärpänen, tiedä häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti