Tiedättekö sen tunteen kun johonkin paikkaan mennessä tuntuu samantien tulleensa "kotiin"? Tällainen tunne valtasi minut samantien kun astuin ulos Colorado Springsin lentokentältä. 24 tunnin matkustaminen Lontoon ja Dallasin kautta oli takanapäin ja lentokentältä ulos astuttaessa naamalle puhalsi sopivan viileä tulli ja hengittäminen tuntui raskaalta, Colorado Springsin korkean ilmanalan takia. Olo oli väsynyt, mutta samalla jotenkin oudolla tavalla niin onnellinen.
Tästä alkoi lähes täydellinen reissuni Amerikan mantereella, seikkaillen niin Coloradossa kuin Floridassakin. Vajaan kahden viikon loma hurahti ohi aivan liian nopeasti ja vielä edelleenkin, viikko kotiin paluun jälkeen haluaisin vain ottaa ensimmäisen lennon takaisin merten taakse.
Amerikka oli ihana paikka! Coloradossa vietimme suurimman osan ajasta Colorado Springsin pienessä kaupungissa, lumihuippuisten vuorten keskellä. Pikkuveljeni on opiskellut kaksi vuotta kaupungissa, joten reissun päätarkoitus oli osallistua hänen valmistujaisiinsa, mutta onneksi neljässä päivässä kerkesi nähdä myös paljon muuta kuin Fountain Walleyn high schoolin maita. Ihailimme Garden of the Gods'n kivijärkäleitä, kaahailimme Denverin ruuhkissa, kannustimme veljeä Coloradon osavaltion yleisurheilun mestaruuskisoissa, äimistelimme tuttavaperheen flyygelihuonetta ja omaa leffateatteria sekä illallistimme astetta hienommalla country clubilla. Ainiin ja tulihan jossain välissä juhlittua myös niitä veljen valmistujaisia, perinteisin amerikkalaisin juhlamenoin.
Coloradon jälkeen käänsimme äidin kanssa nokan kohti Floridaa ja Miami beachiä. Paikkana Miami beach ei vallanut paikkaa sydämmestäni samantien, toisin kuin Colorado Springs, mutta muutaman päivän jälkeen olin myyty myös Miamille. Viikossa ehdimme käydä katselemassa aitoa, amerikkalaista baseballia, nauttia paahtavasta auringosta, tutustua amerikkalaiseen sairaanhoitoon, makoilla klassisella South beachilla, ihailla hotellin uima-altaalta keskustan korkeita pilvenpiirtäjiä, vuokrata auton ja hurauttaa jenkkien eteläisimpään paikkaan Key Westiin (joka oli muuten ehkä maailman söpöin paikka missä olen koskan käynyt), juoda aitoa kookosmaitoa, kokea Memorial day hulinat ja tuhlata kaikki rahat jättimäisen kokoisella mall'lla.
Olen aina aiemmin ajatellut, että Amerikka ei ole minun juttuni. Syksyllä kun pohdin vaihtopaikkoja niin skippasin jenkit ihan kokonaan listasta. Olen kyllä edelleen, enemmän kuin tyytyväinen tulevaan vaihtokohteeseeni, mutta Aasian vallotuksen jälkeen palaan ehdottomasti takaisin Amerikan mantereelle. Olen jo pohtinut josko yhden harkan voisi suorittaa jenkeissä tai jospa valmistumisen jälkeen löytyisi työpaikkaa tuolta suunnalta. Rakastin jenkeissä kaikkea: sateita, aurinkoa ja ukkosta, liian puheliaita ihmisiä, small talkia, hintoihin lisättäviä veroja, turhan isoja ruokapakkauksia, jättimäisiä coktail-laseja, amerikan englannin aksenttia, yömyöhään auki olevia pikaruokaloita, hassua apteekki systeemiä, erilaisia ihmisiä ja sosiaalista ilmapiiriä.
Olenkohan ollut edellisessä elämässäni amerikkalainen, koska tuolla ollessa tuntui täysin siltä kuin oisin palannut oikein pitkän reissun jälkeen takaisin kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti