- Ihmiset tuijottavat häpeämättä länsimaalaisia.
- Kun kävelemme vaihtarikavereiden kanssa ihan missä vain, olipa paikka sitten yliopiston kampus tai paikallinen night market, meitä tuijotetaan kuin yleistä nähtävyyttä. Taiwanilaiset eivät myöskään häpeä tuijottelua, osoittelua tai nauramista millään tavalla. Siinä sitten pitäisi kävellä muina miehinä pienten aasialaisten sokkelossa jokaisen vastaantulijan tuijotellessa. Alkaa väkisinkin miettimään onko jäänyt ruokaa suupieleen tai hammastahnaa puseron kaulukseen.
- Kaikki maksaa oikeasti todella vähän.
- Lounaan voi helposti syödä 2e ja 0,75 litran kuplateen saa 50 sentillä. Kahdelle hengelle riittävän annoksen nuudelia, kanaa ja kasviksia saa night marketilta eurolla ja kalleimat aidot (ainakin luulen niin) koriskengät Niken kaupassa maksoivat huimat 45 euroa. Peusaine maksoi koulun marketissa huimat 80 senttiä vaikka huonekaverimme kehottikin meitä menemään ostoksille kampuksen ulkopuolelle, sillä koulun marketissa kaikki on niin kallista.
- Kuplatee on maailman parasta.
- Jos viikon jälkeen voi sanoa olevansa niin pahasti koukussa johonkin juomaan, että saattaa juoda sitä 3 litraa päivässä voi varmasti sanoa että se on silloin myös parasta tavaraa jota maailma päällään kantaa. Kuplatee on nimensä mukaisesti jonkin näköistä teetä jossa on "kuplia". Tee voi olla hedelmäteetä, normaaliateetä maidolla tai ilman tai jopa pirtelöä muistuttavaa maitojuomaa. Parasta on kuitenkin ehdottomasti passionhedelmän makuinen vihreätee, jonka pohjalla lilluu mustia, limaisia tapiokasta valmistettuja palleroita. Se joka ei ole vielä koskaan maistanut kuplateetä on menettänyt paljon.
- Selfiet ja valokuvat tuntemattomien länsimaalaisten kanssa ovat cooleinta ikinä.
- Kadulla kävellessä saattaa pieni Taiwanilainen tulla koputtelemaan olkapäälle "Picture?". Ennen kuin edes tajuat olet jo ainakin parin kolmen taiwanilaisen kainalossa sormet pystyssä kun yksi napsii kuvia minkä kerkeää. Tämän jälkeen otetaan vielä ainakin pari selfietä yhdessä tai yksin, jonka jälkeen paikalliset katoavat paikalta yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin.
- Noora nimi on mahdotonta lausua.
- Noola, Laura, Roora, Noura, Nooha, Nouha, Nuula… Olen tottunut reagoimaan kaikkiin, edes jollain tavalla nimeäni muistuttaviin huudahduksiin ja 80% kerroista olen reagoinut oikein. Ilmeisesti suomalainen R tuottaa suurimmalle osalle ihmisille eniten ongelmia ja Japanilaisilta taas ei taivu mikään muu muoto kuin Roora. Onneksi toinen suomalainen vaihtari kutsuu minua joskus oikealla nimelläni niin tunnistan todennäköisesti itseni oikealla nimelläni vielä viiden kuukauden päästäkin.
- Hyvin harva taiwanilainen puhuu englantia.
- Olin ymmärtänyt enne tänne tuloa, että englannilla pärjää melko pitkälle mutta mitä vielä. Jos et osaa yhtään sanaa tai merkkiä kiinaa, etkä uskalla tilata esimerkiksi ruokia sokkona tietämättä yhtään onko annoksessasi parsakaali vai sian verta ja sisäelimiä, kuolet hyvin nopeasti nälkään. Ainakin Taichungin alueella tai edes yliopiston kampuksella ei ole yhtään ruokalistaa tai kylttiä muutoin kuin kiinaksi kirjoitettuna ja kauppojen ja ruokakojujen mammat inttävät sinulle hyvin päättäväisesti vain kiinaa vaikka koitat kuinka puhua hyvin yksinkertaista englantia ja näytellä käsimerkkejä. Toisaalta tämä on aivan mahtavaa sillä on pakko kokeilla kaikkea uutta ja halu oppia kiinaa kasvaa kasvamistaan.
- Sini-harmaat hiukset ovat ihanimmat koskaan.
- Suomesta lähdin matkaan juuri harmaaksi värjätyillä hiuksilla, mutta tällä hetkellä hiusteni väri häilyy jossain sinisen, violetin, harmaan ja vaalean välimaastossa ja mikään ei ole paikallisten ja myös muiden vaihtareiden mielestä upeampaa kuin nämä hiukset. Itse olen vähän shokissa mitä taiwanilainen vesi on tehnyt hiuksilleni, mutta kun päivittäin vähintää kymmenen ujoa ja hiljaista taiwanilasta pysähtyy hipelöimään hiuksiani ja nostelemaan peukkua niin alkaa jopa itsekin tykkäämään tästä väriensekamelskasta.
- Aasialaiset ovat todellisuudessa ainakin kaksi vuotta vanhempia kuin miltä näyttävät ja vaikuttavat.
- Huonekaverimme Hong Kongista näyttää 15-vuotiaalle söpölle pikkutytölle, joten yllätys oli melkoinen kun hän kertoi toissapäivänä juhlivansa ensi viikolla 22-vuotis syntymäpäiviään. Myös hänen ystävänsä ryntäsivät eräänä päivänä huoneeseemme pienet engalnniksi kirjoitetut lappuset mukanaan joissa kertoivat haluavansa olla kavereita kanssamme. Lappuset herättivät meissä hiukan hilpeyttä koska muistelen itse lähetäneeni ko. lappusia ala-asteella, mutta kaipa se on ihan ok väsäillä tällaisia vielä parikymppisinäkin.
- Jokaisella paikallisella pitää olla skootteri (ja sateenvarjo).
- Ja näitä paikallisia asuu jo pelkästään tässä Taichungin kaupungissa yli puolet Suomen väkiluvusta. Sateenvarjo pitää olla mukana ja auki säällä kuin säällä. Sateella suojaudutaan pisaroilta ja kuumalla ilmalla auringolta. Jokainen kadunkulma on täynnä parkeerattuja skoottereita, vierekkäin, peräkkäin, lomittain ja jopa melkein päällekäin. Super kapealla kadulla huristaa neljä skootteria rinnan, eikä jalkakäytäviä tietenkään ole mihinkään rakennettu. Siinä sitten yrität pysyä hengissä kun skoottereita vilahtelee oikealta ja vasemmalta ja päätä lyhyempien taiwanilaisten sateenvarjon piikit viistävät juuri silmiesi korkeudelta. Tässä samalla voi yrittää etsiskellä hyvännäköistä ruokapaikkaa tai halpoja kenkiä. Itse en ole tähän kuitenkaan vielä pystynyt, sillä olen pitänyt tärkeämpänä itseni pitämisen elossa.
- Taiwanilainen ruoka ei ole nähnytkään kiinalaista tai aasialaista ruokaa jota syömme Suomessa.
- Taiwanilainen ruoka ostetaan kojuista, likaisten, pienien katujen raunoilta ja näitä kojuja on erityisesti night marketeille aivan rintarinnan. Okei, tottakai täällä on myös ravintoloita mutta oikeastaan kukaan ei käy niissä, sillä ruoka on samaa kuin kojuissa ja se maksaa silti vähintään tuplasti enemmän. Kojuissa paistellaan niin sian kieltä kuin parsakaalejakin samassa astiassa, kulkukoirat nukkuvat ruokatarvikkeiden seassa ja hygieniapassista ei ole kukaan kuullutkaan. Itse ruoka on mielestäni ihan hyvää, mutta ei todellakaan samanlaista kuin aasialainen ruoka suomessa. En ole löytänyt vielä yhtään paikkaa jossa myytäisiin perinteistä riisiä, kanaa ja kasviksia, mutta nuudeli keittoa simpukoilla ja sian verellä sekä aivojen näköisiä palleroita yllätys sisälmyksellä löytyy melkein joka kadunkulmasta. Onneksi on kuplatee, niin en minä nälkään kuole.
Huomenna suuntaamme italiaisen huonekaverini kanssa nokan kohti Taipeita, sillä Mid-Autumn festivaalin takia meillä on vapaata torstaista sunnuntaihin. Mikäpä siis olisikaan parempi tapa lopettaa ensimmäinen taiwanilainen kouluviikko kuin buukata Airbnb:n kautta majoitus pariksi yöksi ja haahuilla huomen aamuna täysin sokkona Taichungin bussiasemalle yrittämään saada olemattomalla kiinankielen taidolla bussilippuja Taipeihin. Sanoimme jo kavereille, että mikäli meitä ei kuulu maanantaina tunneille niin saa lähteä etsiskelemään jostain Taichungin ja Taipein välimaastosta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti