Hong Kong

Hong Kong korkattu pikaisen viikonloppu viisitin merkeissä ja pe-su reissu ei todellakaan ollut rittävä. Haluan takaisin niin pian kuin mahdollista! Toisaalta reissumme kesti vain perjantai iltapäivästä sunnuntai iltaan ja kun tästä ajasta vietin ainoan kokonaisen päivän haahuillen ympäri Disneyland resorttia niin koko reissu hurahti ohi kuin alta yksikön.

Perjantaina siis pakattiin laukut, hurautettiin ihan vieressä sijaitsevalle Taichungin lentokentälle ja lenneltiin vain reilun tunnin matka mantereen puolelle Hong Kongiin. Perille päästiin noin kello neljän aikaan ja heitettyämme tavarat hotellille suuntasimme suoraan yhdelle kaupungin kuuluisimmista turistipaikoista Victoria Peak näköalapaikalle. Emme aivan osanneet valmistautua, että muutama muukin ihminen saattaisi haluta ihailemaan maisemia samaiselle näköalapaikalle, joten vajaan kolmen tunnin jonotus näköalapaikalle vievään junaan oli aluksi aikamoinen shokki. Onneksi onnistuimme käyttämään ajan hyödyksi harjoitellen kiinan lausumista ja nauttien ensimmäisistä Hong Kongin jäätelöistä. Tutustuttiinhan siinä odotellessa myös pariin muuhun reissaajaan ja päästiin jakamaan vähän kokemuksia Aasiasta.

Kun vihdoin ja viimein pääsimme junalla näköalapaikalle oli pakko todeta näköalan olleen kaiken jonotuksen arvoista. Minä tietenkin tajusin tässä vaiheessa unohtaneeni kamerani kotiin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi "surkeiden" maisema kuvien ottaminen kännykällä tai ylihintaisen turistikuvan ostaminen suoraan näköalapaikan omalta kuvaajalta. Päädyin sitten lopulta toteuttamaan molemmat vaihtoehdot sillä pitihän maisemakuvien lisäksi saada ainakin yksi hyvä kuva itsestäni. Niimpä maksoin itseni kipeäksi yhdestä, ei edes niin hyvästä kuvasta, kehyksissä ja jäädytin sormeni jäätävässä tuulessa yrittäessäni ikuistaa upeaa maisemaa iphone 6s kameralla..

Kun maisemaa oli ihailtu tarpeeksi kauan ja valokuvaaja kaveri oli saanut napsaistua maisemasta, hiukan paremmalla kamerallaan tarpeeksi hienoja kuvia, pääsimme aloittamaan jonotuksen takaisin alas. Tämäkin jonotus otti oman aikansa ja lopulta pääsimme vielä pilvenpiirtäjien ihailun jälkeen raahautumaan hotellille vasta puolenyön aikaan täysin valmiina unille.

Toinen Hong Kong päivä aloitettiin kaverin kanssa jakautumalla erillemme sillä suunnitelmamme ainoalle kokonaiselle päivälle olivat hyvin erilaiset. Kaveri halusi kiertää kaikki Hong Kongin nähtävyydet kameransa kanssa ikuistaen kaupungin kauneutta toinen toistaan hienompiin kuviin (, jotka näin päivän päätteeksi, ja olivat kyllä aivan sairaan hienoja). Itse taas olin päättänyt ehdottomasti viettää ainoan kokonaisen päivän Disneyland resortissa. Jokainen jolle kerroin aikeistani suunnata koko päiväksi Disneylandiin nauroi minulle päin naamaa, mutta onneksi se ei kuitenkaan estänyt minua toteuttamasta suunnitelmiani. Kun kello lähestyi kymmentä hyppäsin Disneylandiin viemään metroon ja pääsin heti puiston auettua nauttimaan toinen toistaan upeimmista kokemuksista.

Heti aamusta kun puisto ei vielä kuhissut ihmisistä pääsin kävelemään lähes suoraan kaikkiin hurjimpiin vuoristoratoihin, joten koko loppupäivää ei sitten enää tarvinnut käyttää jonottamiseen. Kun hurjimmat laitteet oli käyty läpi suuntasin ensimmäiseen kahdesta musikaalista, jotka olin päättänyt käydä katsomassa. Festival of Lion King musikaali oli HUIKEA! Vaikka 80% katsojista oli pieniä lapsia vanhempineen on minun pakko sanoa, että kyllä tuo show löi ällikällä myös ainakin tämän parikymppisen katsojan. Jos josku menette käymään puistossa niin varatkaa ehdottomasti aikaa tuon 30minuuttisen musikaalin katsomiseen. Toinen musikaali jonka käväisin katsomassa heti ensimmäisen jälkeen oli Mickey and the Wonderous book, eikä sekään pettänyt odotuksiani. Show itsessään oli ehkä suunniteltu enemmän pienemmille lapsille, mutta kymmenien eri Disney kappaleiden mukana laulelu ja heiluminen ei tehnyt pahaa vanhemmillekkaan katsojille. Katsomisen arvoinen siis tämäkin show.

Musikaalien jälkeen minulla ei enää ollut loppupäivälle sen tarkempia suunnitelmia kuin että klo 19.15 halusin nähdä Disney paint the light -valoshown ja klo 21.00 Disney in the stars -ilotulituksen. Niimpä kiertelinkin sitten iltapäivän puistoa ja laitteita läpi vähän sen mukaan missä näytti olevan vähiten ihmisiä ja jonoa. Päätin myös ostaa itselleni aivan liian kalliin PhotoPassin, joka mahdollisti minun ladata itselleni kaikkia kuvat jotka kävin otattamassa puiston ammattivalokuvaajilla. Valokuvaajat parveilivat puistossa tietyissä paikoissa kuten Prinsessa Ruususen linnan edessä, sisääntulo portilla ja hahmotapaamisten yhteydessä ja kun heille antoi oman PhotoPassinsa latasivat he ottamansa kuvat samantien aplikaatioon, josta kuvat sai sitten ladata itselleen. Koska minulla ei ketään kaveri ollut mukana ottamassa valokuvia, oli tämä keino oikeastaan ainoa jolla sain ikuistettua itsestäni muitakin kuvia kuin selfieitä.

Illan pimentyessä koko puisto kerääntyi ensiksi pääkasun varteen ihailemaan valoshowta ja tämän jälkeen linnan eteen odottamaan ilotulitusta alkavaksi. Valoshow itsessään olisi ollut jo upea päätös päivälle, mutta ilotulitus….ehkä upein ilotulitus jonka olen koskaan nähnyt! Pakko todeta tähän väliin, että minähän en ole koskaan käynyt Pariisin, Tokio, Singaporen tai Yhdysvaltojenkaan Disneypuistoissa, joten voi olla että konkari Disneylandien tai -worldien kävijöitä nämä showt eivät olisi sytyttäneet, mutta minulle nuo olivat jotain niin upeaa etteivät sanat riitä edes kuvailemaan. Kun viimeinen raketti oli poksahtanut ja koko puisto poistunut samaan aikaan metrolla kohti keskustaa saatoin vain hymyillä iloisena ja rättiväsyneenä, ahtautuneena samaan metroon kolmen miljoonan muun ihmisen kanssa.

Viimeinen puolikas päivä Honkkarissa vietettiin kierrellen läpi pari turistipaikkaa, matkaten lautalla saarelta toiselle ja lennellen takaisin kotiin Taiwaniin. Aamulla haukkasimme aamupalan nassuun ja suuntasimme satamaan, josta nappasimme lautan Hong Kong islandilta "mantereen" puolelle. Tripadvisorin mukaan tämä oli yksi must to do -things joka tulisi kokea Hong Kongissa. Itse lautalla matkailu ei minua kovin sytyttänyt, vaikka maisemat pilvenpiirtäjineen ja korkeina vuorineen olivatkin näkemisen arvoisia. Satamassa pääsimme kuitenkin keskelle jonkin näköistä super isoa juoksutapahtumaa, mikä itselleni tuntui jopa hienommalta kokemukselta kuin itse lauttamatka.

Lauttailun jälkeen suuntasimme metrolla kukka- ja lintumarkkinoille. Päätimme valita nämä markkinat viimeisen päivän aktiviteeteiksi koska emme kumpikaan jenkkikaverini kanssa uskoneet ihan heti uudestaan päätyvämme kyseisille markkinoille. Erityisesti lintumarkkinat kuulostivat kiinnostavilta ja sitä ne todellakin olivat.

Merkkinoiden löytäminen ei todellakaan ollut kovin vaikeaa sillä lintujen sirkutuksen saattoi kuulla satojen metrien päähän. Lintuja oli myynnissä aina pienistä undulaateista ja peipoista isoihin papukaijoihin. Siinä keskellä markkinoita seisoskellessa tuntui itsestäni samaan aikaan niin siistiltä katsella sateenkaaren värisiä lintusia, mutta samaan aikaan myös niin väärältä ottaa kuvia häkkeihin istutetuista undulaateista ja nilkoistaan kiinni sidotuista papukaijoista. En oikein tiennyt mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt ajatella. En pystynyt auttamaan noita lintuja millään tapaa, en voinut ostaa niitä kaikkia ja tarjota niille parempia elinoloja, joten tyydyin vain ottamaan hienoja kuvia. Pahaltahan se tuntui, mutta muuta en siinä tilanteessa tuntenut voivani tehdä. Sielä ne linnut ovat taas ensi viikonloppuna myynnissä, josko joku haluaisi ne olohuoneeseensa sirkuttamaan.
Lintumarkkinoiden jälkeen ihailimme vielä kukkamarkkinoiden väriloistoa ennenkuin suuntasimme lentokentälle ja takaisin Taichungiin.

Reissu Hong Kongiin oli aivan mahtava, vaikka kestikin aivan liian lyhyen aikaa. Mielelläni olisin viettänyt kaupungissa vielä ainakin toiset kolme päivää, mutta onneksi nyt ainakin tietää mihin paikkoihin täällä Aasiassa haluaa tulla käymään uudestaan. Honkkarit yllätti länsimaalaisuudellaan, siisteydellään ja ainutlaatuisella rauhallisuudellaan (mitä nyt rauhallisuutta voi miljoonakaupungissa sanoa olevan). Olisin voinut viettää useammankin päivän vain vaellellen ympäri kaupunkia ihaillen toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä, joten ensi kerralla ainakin viikon reissu olisi paikallaan.

Nyt kun ollaan taas palattu takaisin normaaliin arkirytmiin kaiken reissaamisen ja lomailun jälkeen on alkanut itselleni myös hahmottua kuinka vähän aikaa täällä enää vietetäänkään ja kuinka täynnä toimintaa tuo lyhyt aika onkaan. Ensi lauantaina olisi vuorossa hyväntekeväisyystapahtuma, johon lupasin leipoa joulutorttuja. Seuraavana viikonloppuna olisi normaalisti vuorossa tietysti joulu, mutta Taiwanissa joulun tilalle on vuorossa koko viikonlopun mittainen koristurnaus, jossa kaikka Taiwanin yliopistojen English literature tiedekunnat ottavat yhteen. Sitten onkin jo uusivuosi ja sen jälkeen enää final exam viikko ja kotiinlähtö… Onneksi toissapäivänä nappasin itselleni halvat lentoliput Thaimaahan viettämään viikon rantalomaa ennen paluuta sinne kylmään ja pimeään Suomeen. Jos kotiinpaluu ei muuten kauheasti innosta niin ehkä se ei tunnu niin pahalta viimeisen auringon alla vietetyn viikon ja rusketuksen kanssa.