Antibiootti resepti iskettiin kouraan ja käskettiin myös hengitellä höyryä ja napsia buranaa kipujen mukaan. Toivottavasti näillä ohjeilla pöpö lopulta luovuttaa ja kuulenkin jopa jotain ensi maanantaina englannin yo-kuunteluissa :o peukut pystyyn!!
Kaiken maailman pöpöistä huolimatta elämä täällä maaseudulla on sujunut varsin positiivisesti ja leppoisasti. Saattaa toki jotua siitä että olen kipeänä ollessani saanut nukkua koulun aamutreenien yli ja näin ollen en ole ollut läheskään niin väsynyt kuin aiempina viikkoina. No, johtui nyt mistä tahansa on yleinen fiilikseni ollut tällä viikolla iloisempi ja rennompi kuin ehkä kertaakaan aiemmi yksin asumisen aikana. Koulussa on kivaa, läksyt olen tehnyt joka päivä heti kotiin tultuani, olen itse tehnyt super hyvää ruokaa joka päivä, olen siivonnut koko asunnon ja pitänyt sen siistinä, olen lukenut ahkerasti kirjoituksiin ja olen jopa ehtinyt ottamaan ihan rennostikkin. Lösähtämään sohvalle katsomaan salkkareita tai menemään sänkyyn hiukan aijemmin lukemaan lehtiä. Kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän kuin hyvin, elämä on ihanaa! :) Olen tämän syksyn aikana oppinut ottamaan ilon irti pienistä onnellisista hetkistä ja unohtamaan kaikki stressaavat asiat hetkeksi, jolloin niidenkään ääreen palaaminen ei pienen tauon jälkeen tunnu niin pahalta!
Eilisen päivän elin kuin sumussa, sumussa joka sai minut paiskimaan koulutöiden parissa ahkerammin kuin koskaan ennen! Kirjoitin englannin aineen ja terveystiedon esseen, joista molemmista tuli todella hyviä ja olen erittäin tyytyväinen itseeni. Tein myös kaksi aukeamaa englannin tehtäviä, selvitin 5 terveystiedon terminmääritys tehtävää ja kaiken huipuksi pakersin kaksi tuntia äidinkielen kirjailija esitelmän ja Zacharias Topeliuksen Maamme-kirjan parissa.. Ja vielä jäi jopa aikaa käydä katsomassa puolentoista tunnin koristreenejä, joihin en sairastelun vuoksi, ikävä kyllä, itse päässyt osallistumaan. Oikein teho keskiviikko!
Muuten viikko on ollut kaikkea muuta kuin mielenkiintoista kirjoitettavaa. Ei koristreenejä, pelkkää koulua! Toisaalta olen kerrankin saanut vain olla ja kerätä energioita tulevia koitoksia varten.
Lauantaina toki kävin ensimmäisen kerran valmentamassa 1-6 vuotiaita pikkuihmisiä, mutta ei siitäkään sen enempää vielä ole kerrottavaa. Söpöjä, ihania ja täynnä yllätyksiähän ne kaikki pikkuset ovat, mutta muuta en osaa lauantaista kertoa. :)
Viikon kohokohta kuitenkin oli maanantai, jolloin ylitin itseni ja tein tuttavuutta ihan uuteen ihmiseen. Eräs myös Tampereen suunnalle muualta muuttanut tyttö, otti minuun viime viikolla yhteyttä ja lyhyiden facebook jutteluiden jälkeen sovimme lähtevämme maanantaina yhdessä kävelemään ympäri Nokiaa ja vaihtamaan kuulumisia. Oli ihanaa päästä keskustelemaan ihmisen kanssa, joka tietää tasan tarkkaan mitä tunteita itse on käynyt läpi ja osaa samaistua kaikkiin muuton mukanaan tuomiin uusiin ja ihmeellisiin tilanteisiin. Aika kului kuin siivillä ja lopulta kävelylenkki venähtikin yli kahden tunnin mittaiseksi, eikä eksymisiltäkään vältytty! Juttua olisiki kuitenkin vielä varmasti riittänyt toisen pari tuntisen verran, joten sovimme treffaavamme huomenna uudestaan ja jatkavamme juttelua vohvelien merkeissä.
Perjantaina olisi vuorossa myös ensimmäinen oikea korispeli reiluun kolmeen kuukauteen ja vielä uudessa joukkueessa! Toivotaan nyt että minua kiusaava pöpö päättää siihen mennessä häipyä ja päästää tämän tytön pelaamaan, sillä tätä peliä on kyllä odotettu!
Ensi viikolla sitten pyörähtävätkin käyntiin jo yo-kirjoituksetkin, englannin kuuntelun merkeissä! Toisaalta jännittää, mutta toisaalta olen yllättynyt myös omasta rauhallisuudestani ja stressittömästä mielentilastani näinkin lähellä kirjoituksia. Ehkä se sieltä vielä iskee, mutta nyt aijon nauttia tästä tunteesta niin pitkään kuin sitä kestää ja kertailla ilman stressiä viimeisiä sivuja terveystietoa ja enkun kielioppia.
Tänään oli muuten myös minun vuoroni esittää aijemmin mainitsemani äidinkielen esitelmä koko luokan edessä. Voitte varmasti itse kuvitella tilanteen, jossa yksinäinen, koulun uusi tyttö yrittää sepittää ajatuksiaan suomen kirjallisuuden historiasta, koko 35-päisen luokan edessä, saamatta suustaan ulos muuta kuin äänen murrokselta kuulostavaa ehkä ensimmäiseen riviin kantavaa pihinää.. Eipä siitä sitten sen enempää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti