perjantai 21. syyskuuta 2012

Tummallakin pilvellä on aina kultareunus

Toissa päivänä, keskiviikkona, 19.9 klo 16.05 luovutin kuusi yllättävän siististi kirjoitettettua esseettä salin päävalvojalle. Käteni tärisi krampin partaalla ja olin aivan varma että olin saanut jonkun asteisen jännetupintulehduksen tai vähintään tenniskyynerpään liiallisesta, 7 tunnin kirjoittamisesta.. Mutta samalla kun kävelin salin ovista ulos tunsin kuinka kipu kädessä katosi, stressi hävisi sisältäni, paino hartioiltani keveni vähintään 5 kiloa ja olisin voinut liihotella pitkin koulun kattoja. Niin onnellinen ja helpottunut oloni oli!

Kyllä, syksy ylioppilas kirjoitukset ovat ohi. Yleinen fiilis niin englannin kuin terveystiedon kirjoitusten jälkeen on positiivinen. Olen tyytyväinen itseeni. Sain vastattua terveytiedossa kaikkiin kysymyksiin ja ymmärsin englannin kokeessa jopa kaikkien luetunymmärtämis tekstien juonen. Erittäin tyytyväinen olen englannin kokeessa kirjoittamaani esseeseen. Kirjoitin elämäni ensimmäistä kertaa puheen, mutta kirjoitelmasta tuli silti kaikkien aikojen paras! Mieleni syövereistä pulppusi jos jonkinlaisia hienoja fraaseja joiden osaamisesta ei minulla ollut aijemmin edes aavistusta. Miten hyvä tuuri täytyy olla että tälläinen flow sattui juuri yo-kirjoituksissa? :D Terveystiedon puolella yllätin itseni satuilemalla kaksi sivuisen esseen aiheesta "pohdi alkoholimainontaa eettisestä näkökulmasta!". Tietoni eettisestä pohdinnasta siis loppuvat siihen että etiikka on oppia hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Tästä olikin siis hyvä lähteä rakentamaan ja tavoittelemaan täyden pisteen vastausta ;) Yllätäen ylitin kuitenkin taas itseni ja jostain ihmeestä sain kaivettua pohdintoja ja toteamuksia kahden sivun edestä. Ihmeiden aika ei siis tämänkään kokeen kohdalla ollut ohi!

Nyt kuitenkin molemmat mieltä koko alku syksyn painaneet yo-kokeet ovat ohi. Voin aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä ja keskittyä muuhunkin kuin terveystiedon tai englannin kirjan selaamiseen! Kotihommat odottavat tekijäänsä, tiskipöydällä odottaa Himalajan kokoinen tiskivuori ja villakoirat ovat pesiytyneet miljoonien yksilöiden voimalla tasaisesti koko asuntooni. Näistä on siis hyvä varmasti aloittaa!

Ylioppilas kirjoitusten lisäksi muun koulun saralla olen päässyt yllättävän helpolla. Terveystiedossa jäljellä on enään 3 tuntia luokassa hengailua, sillä mitään tähdellistä tekemistä ei meillä enään yo-kokeen jälkeen ole, kun kurssikoekin pidettii valmistavien esseiden muodossa jo edellisillä viikoilla. Englannissa opettaja ei ollut ihan yhtä näppärä ja on päättänyt pitää kertaus kurssista virallisen kokeen vielä koeviikolla?!?! No katsotaan mitä siitä tulee, sillä motivaatio englannin opiskeluun on yo-kokeesta suoriutumisen jälkeen hävinnyt kuin tuhkatuuleen! Ainoa koeviikon pakollisen kurssin kokeeni tulee olemaan äidinkielestä ja siinäkin tehtävänä vain kirjallisuus esseen kirjoittaminen, joten saan koeviikolla huimat 4 ansaittua lomapäivää pe, ma, ti ja ke! :)
Viikonloppuna pitäisi mennä katsomaan äidinkielenkurssin opetussuunnitelmaan kuuluva Puhdistus -elokuva. Sain poikaystävänikin raahattua mukaan sillä ehdolla että maksan hänen lippunsa, joten yksin ei tätäkään, paljon keskustelua herätyänyttä elokuvaa tarvitse mennä katsomaan!

Koripallon saralla käyn tällä hetkellä läpi elämäni ensimmäistä virallista "mä en osaa mitään" -vaihetta. Itseluottamus on ollut kadoksissa viimeiset kaksi viikkoa ja pienemmät ja isommat, viikkojen aikana kohdatut vastoinkäymiset eivät ainakaan ole helpottaneet tilannetta. Harjoituksiin lähden yleensä ihan hyvällä fiiliksellä, mutta lopputulos on parin viikon ajan ollut kuitenkin aina se että harjoitusten jälkeen poljen itku kurkussa, itseeni pettyneenä, yksin kotia kohti. Peleissä sisäisen Noorani molemmat puolet riitelevät tällä hetkellä raa'asti keskenään. Puolet minusta toivoo etten joutuisi ollenkaa koko pelin aikana kentälle nolaamaan itseäni, mutta toisaalta se toinen, normaali puoli minussa haluaa rynniä kentälle heti tilaisuuden saatuaan ja yrittää aina vain uudestaan epäonnistumisista välittämättä. Pidän enemmän tästä jälkimmäisestä puolestani, mutta tällä hetkellä negatiivinen, itseluottamustani latistavampi puoli on ottanut suuremman vallan. Toivon että ajan kanssa löydän taas myös sen normaalimman, periksiantamattomamman puolen itsestäni, saan itseluottamukseni takaisin ja pääsen taas tekemään hymy huulilla niitä asioita joita tässä lajissa rakastan ja tulen aina rakastamaan. Heittämään, pomputtamaan, puolustamaan, syöttämään, riistämään, menettämään ja mikä tärkeintä iloitsemaan onnistumisista ja oppimaan epäonnistumisista!

Kaikesta tästä koripalloon liittyvästä omasta negatiivisesta fiiliksestä huolimatta täytyy tännekin tietysti hehkuttaa, että blogin päivitystauon aikana olemme pelanneet jo 3 harjoitusottelua lisää FoKoPoa, FoAa ja Pyrintöä vastaan. Ensimmäinen ja viimeinen peli päättyivät molemmat hienoon, meidän joukkueemme n.30pisteen voittoon! Tappio tuli ainoastaan pelissä FoAa, eli yhtä naisten SM-sarjan voittaja suosikkia vastaan, mutta vain 8 pisteellä! Peleissä huomaa selkeästi kuinka joukkueemme on mennyt lyhyessä ajassa nopeasti eteenpäin ja yhteispelikin tuntuu ja näyttää sujuvan jo melko mallikkaasti. Välillä itsestänikin tuntuu että alan vihdoin löytämään omaa paikkaani joukkueessa, joten toivotaan nyt että sekin sieltä lopullisesti lähi aikoina löytyy. Enään kuitenkin vain kaksi viikkoa kauden viralliseen alkuun ja alle viikko ensimmäiseen viralliseen Suomen Cup peliin. Siitä se sitten oikeasti lähtee! :)

Nyt on kuitenki muutama päivä aikaa ottaa ihan rennosti. Tänään pitäisi vielä selviytyä yhden korisreenit kunnialla läpi ja sitten pääsee viettämää ansaittua stressitöntä viikonloppua. Ja mikä parasta yksi parhaista kavereistani tulee kyläilemään lauantaista sunnuntaihin. Ihana nähdä vanhojakin ystäviä pitkästä aikaa! Mitähän kaikkea kivaa me keksimmekään? Pitää ainakin käydä vilkaisemassa Bc Nokian b-tyttöjen järjestämää SM karsinta turnausta ja kannustamassa "oman kylän tytöt" voittoon! ;)

Paljon kaikkea ihanaa on siis luvassa palkinnoksi ylioppilaskirjoituksista selviämisestä! Tällä hetkellä ainoan ahdistava asian, oman koripallonikin, voi heittää nurkkaan koko viikonlopuksi. Josko ensi viikko toisi tässä ja muissakin asioissa uusia, positiivisia tuulia mukanaan!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti