Smile because you can!

VOITTO! Sieltä se tuli! Tänään on vihdoin viimein avattu meidänkin joukkueemme voittitili komealla 22 pisteen voitolla Hyvinkään Pontevasta. Upea peli, upea voitto ja upea joukkue! Eilinenkin peli Äänekoskella Huimaa vastaan olisi voinut kääntyä joukkueemme voitoksi, mutta monien vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen vastustaja oli parempi yhden pisteen erolla. Viikonloppu oli siis erinomainen näyttö siitä mihin joukkueemme todella pystyy. Tästä on hyvä jatkaa kautta ja avaamaamme "voittoputkea" eteenpäin! ;) Mummi ja ukki olivat äidin kanssa ajaneet tänään, isänpäivän kunniaksi ensimmäistä kertaa elämässään Nokialle katsomaan asuntoani ja peliäni. Vaikka en kentällä kovin paljon itse viipynytkään, oli silti ihana nähdä tuttuja naamoja katsomossa, ja todistamassa vielä meidän ensimmäistä voittoakin! Oli myös ihana saada isovanhemmat vihdoin viimein kahvittelemaan ihan oman ruokapöytäni ääreen ja päästä hääräämään keittiössä kuin mikäkin kodinhengetär keittämässä kahvia ja teetä! Parasta kyläilyssä oli kuitenkin ehkä se, että sain pakkotavan syyn siivota asuntoni putipuhtaaksi ennen mummin tupatarkatusta ;)

Koulukin on alkanut taas pikkuhiljaa tuntua oikealta koulunkäynniltä. Matikan läksyjä saa väsätä, lähes joka päivä, yön pikkutunneille asti ja äidinkielen esseitäkin on täytynyt kirjoitella pelimatkojen aiheuttamien poissaolojen korvaukseksi. Kaikki läksyt olen saanut kuitenkin tehtyä ja kaikki tehtävät on palautettu ajallaan. Kuitenkin, takaisin normaaliin koulurytmiin palaaminen muutaman yli rennon viikon jälkeen tuntuu aina yhtä rankalta. Motivaation säilyttämiseksi olen kuitenki tasaisin väliajoin muistuttanut itseäni ensi keväässä siintävistä ylioppilasjuhlista, joissa minäki voin vihdoin viimein painaa valkolakin päähäni ja todeta ylpeänä olevani ylioppilas! Toivottavasti kaikki meneekin juuri näin kun olen kuvitellut ja ikäviltä yllätyksiltä vältytään. Kaiken tämän kruunuksi kävin torstaina ilmoittautumassa kevään yo-kirjoituksiin, joten siitäkään ei lakki voi jäädä kiinni. Enää ei puutu kuin viimeisten kurssien ja kirjoitusten hoitaminen siististi kotiin ja se on sitten siinä! Näillä mietteillä kohti elämäni toiseksi viimeistä koeviikkoa ;)

Tällä viikolla olen miettinyt lähes joka päivä viime vuosia ja elämääni ennen Nokialle muuttoa. Olen ikävöinyt vanhoja kavereita, perhettä, pikkuveljeä, omaa rakasta pikku koiraa, sukulaisia, vanhaa koulua, kotiruokaa, viime vuoden joukkuekavereita ja jopa omaa pehmeää sänkyä. Miten helppoa kaikki olikaan kotona asuessa ja kuinka paljon ihania ihmisiä jouduin jättämään 200 kilometrin päähän. Olen selannut tietokoneeni ja puhelimeni kuvatiedostot miljoonaan kertaan läpi, löytänyt ihania arkiston helmiä ja itkenyt koti-ikävää.. Välillä on rankkaa olla itsenäinen yksin asuva opiskelija, kaukana kotoa. Kuvatiedostoja katsellessani nousi hymy huulille miljoonaan kertaan ja täytyy vain olla kiitollinen siitä kuinka ihana perhe ja kuinka ihania ystäviä minulla on! Toivottavasti ette ole unohtanut minua ihan kokonaan, koska itse en ainakaan ole unohtanut ketää <3

Ensi viikolla olisi edessä kolme koulupäivää (maanantaina, keskiviikkona ja torstaina) sekä kahdet korisreenit, jonka jälkeen suuntaan nokkani kohti pääkaupunkiseutua ja kotia! Ajoin viettää ruhtinaalliset neljä kokonaista päivää tutusta ja turvallisesta ympäristöstä nauttien, ystävien ja perheen keskellä! Aijon myös tehdä comebackin Helmi Centeriin ja Capitalsin treeneihin pitkästä aikaa! Olen iloinen että saan mahdollisuuden reenata vanhan joukkueeni kanssa kotona ollessani, sillä silloin voin paremmin mielin jättää oman jengin reenit välistä, kun tiedän että pääsen harjoittelemaan jokatapauksessa vaikka lähtisinkin kotiin. Kiitos siitä vanhoille valmentajilleni! :) Intoa ja jännitystä puhkuen kohti ensiviikkoa.
Kohta poikaystävänkin pitäisi saapua kotiin Turun pelireissulta. Joten, jospa sitten viimein pääsisi käpertymään hänen kainaloonsa ja vaipumaan untenmaille, valmistautumaan ensi viikkoon ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin! :)