Torstaina heti koulun jälkeen hyppäsin Tampereelta junaan kohti Tikkurilaa, josta äiti tuli minut hakemaan pari tuntia myöhemmin. Matkalla, junassa, ehdin tehdä lähes kaikki matikan läksyt, joten saatoin ahkeruuteni ansiosta unohtaa kaikki kouluhommat koko viikonlopuksi. Ensimmäisen ilävöimäni tunteen koin avatessani kotioven... Ihana, pikku karvapalloni ryntäsi häntä heiluen minua heti ovelle vastaan, eikä innostuksesta meinannut millää tulla loppua! Koko pieni vartalo heilui hännän jatkeena, eivätkä rapsutukset ja pusut millään tuntuneet riittävän. Vasta sinä hetkenä todella muistin kuinka paljon olen kaivannut Alma koiraani ja kaikkea sitä mistä tulen tänä viikonloppuna nauttimaan! :)
Nopean tavaroiden purkamisen jälkeen olikin aika vaihtaa treenikamat päälle ja suunnata kohti Helmi Centeriä ja Capitalsin koristreenejä... Oli niin haskaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan viime vuotisten tuttujen joukkuetovereiden kanssa ja kuuntelemaan entisten valmentajien opastuksi ja naljailuja ;) Mitä kaikkea sitä oikeasti tuleekaan ikävä? :D Puolentoista tunnin reenien jälkeen saatoin hyvällä omalla tunnolla sanoa olleeni aivan kuollut! 1vs1, 2vs2, 3vs3 ja 4vs4 puolustus- ja hyökkäysharjoituksia, juoksemista, heittämistä ja vähän jopa pelaamista, ja tämän kaiken päälle vielä vähän kuntosalia. Näiden reenien jälkeen saattoi tämä tyttö ryömiä hyvillä mielin saunan kautta omaan sänkyyn nukkumaan.
Perjantaina päivääni kuului ulkona syömistä ja juorujen jakamista kahden parhaan ystäväni kanssa, kampaaja reissu (jonka tuloksena sain täydellisen ihanan värin ja leikkauksen hiuksiini), sekä tietysti toiset treeni Capitasin kanssa. Tänä päivänä treeneissä keskityttiin enemmän 5vs5 hyökkäykseen ja kun treeneissä oli vain 9 pelaajaa + minä, sain minä roolin toimia toisen joukkueen takamiehenä.. Siinä olikin sitten aivotyötä kerrakseen minun päälleni, kun piti yhtäkkiä 5minuutissa koittaa painaa mieleen joukkueen uudet kuviot ja muistella edes osa viime vuoden vanhoista kuvioista! Lopputulos oli kuitenkin suhteellisen siedettävä, enkä juoksennellut aivan täysin päättömästi ympäri kenttää :D Tämänkin päivän päätteeksi, kun kello 22 jälkeen raahauduin treeneistä kotiin, olin täysin valmis painamaan pääni omaan tyynyyn ja vaipumaan untenmaille keräämään lisää energiaa viikonlopun viettoon!
Lauantai päivä alkoi vanhojen tanssi puvun pienennys reissulla. Äidin työtuttu, joka tysökenteli myös ompelijana, oli suostunut pienentämään tanssipukuani, jotta se pysyisi päällä ensi helmikuussa pyörähdellessä! Tiedoksi vielä kaikille jotka eivät tiedä, olen siis tanssimassa vanhat poikaystäväni kanssa uudemman kerran vielä näin abi-vuoden kunniaksi! Eihän se tosiaan mitenkään normaalia ole että joku haluaa tanssia vanhat penkkareiden sijaan, mutta ovatko minun tekemiseni muutenkaan kovin normaaleja, joten tämä sopii joukon jatkoksi oikein hyvin? :D Joka tapauksessa, puku saatiin pienennettyä ja ompelimolta jatkoimmekin sitten matkaamme äidin kanssa kauppaan valitsemaan herkkuja joita söisimme illalla tyttöjen illan kunniaksi. Isä ja pikkuveli lähtivät siis la-su jääkiekko turnaukseen, joten kotona olimme vain minä, äiti ja Alma. Girls night IN -illan kunniaksi ostimme koko ostoskorin täydeltä sisäfilepihviä, ranskalaisia, omenapiirakka aineksia, karkkia, vaniljajäätelöä sekä vitamiini vettä, ja jäimme vesi kielellä odottamaan iltaa. Ennen herkuttelua oli vuorossa ukin synttäri ruusujen hankinta ja onnittelu kyläily, paljon onnea siis ukki 81v! Tämän jälkeen oli aika capitals II-joukkueen pelin, jonka jälkeen nopea kiinalainen ruokailu kaverin kanssa, hänen pikkusiskonsa korispeliä katsellen. Vatsa täynnä, tällä kertaa kiinalaista, olikin sitten hyvä palata kuuden jälkeen kotiin, aiemmin ostettujen herkkujen ääreen! Ensin leivoin valmiiksi omenapiirakan jonka kimppuun iskimme maailman parhaiden sisäfilepihvien ja ranskisten jälkeen! Jos tämän päivän jälkeen ei paino noussut vähintään 3 kilolla, niin sitten se ei kyllä nouse millään! :D Päivän päätteksi katselimme vielä äidin kanssa Top Gun -elokuvan ja ihailimme Tom Cruisen komeutta ;)
Sunnuntai aamuna heti herättyäni mieleni valtasi ikävä haikeus siitä kuinka illalla oli vastassa jo kotimatka Nokialle.. Päätin kuitenkin ottaa päivästä kaiken irti ja jättää synkistelyn myöhemmälle.
Aamupäivällä lähdimme äidin kanssa Kisahallille katsomaan Topo2-Pyrintö naisten 1.divarin peliä ja tällä kertaa näkemän parin vuoden takaisia valmentajia ja joukkuekavereita :) Pelin jälkeen suuntasimme kotiin aloittelemaan hiukan joulutunnelman luomista, jouluvalojen muodossa ja lenkittämään omaa pikkuista, nelijalkaista tuholaistamme! Sitten olikin jo aika lähteä jälleen kohti Helmi Centeriä katsomaan vanhan joukkueeni naisten 1.divarin peliä. Helmen pihassa sanoin heipat äidille, sillä hän lähti itse pelailemaan vähän koripalloa viereiselle hallille eikä ehtinyt pelistä kotiin ennen junani lähtöä.. :( Jännän pelin jälkeen, Capitalsin voitettua yhdellä vaivaisella pisteellä EBT:n, oli minun aika jo kiiruhtaa kotia hakemaan tavarat ja sen jälkeen kohti Tikkurilan asemaa. Viimeiset rapsutukset ja pusut tuli Alma koiran kanssa vaihdettua kyyneleet silmissä, mutta lopulta junassa istuskellessani totesin viikonlopun olleen lähtö haikeudesta huolimatta, ehkä paras pitkiin pitkiin aikoihin! Päätinkin etten surkuttele kotiin lähtöä, sillä niitä posiitiivisia ja ihania osioita joita mietiskellä oli viikonloppu enemmän kuin pullollaan :)
Viikonlopun aikana tulin kokoajan enemmän ja enemmän siihen tulokseen että vaikka olen kotiutunut Nokialle enemmän kuin hyvin, tulen silti aina sisäisesti olemaan kaupunkilaistyttö. Metrot, raitiovaunut, ruuhkat, isot ihmismassat, paljon kaikkea ympärillä.. Tajusin noiden neljä päivän aikana kuinka paljon olen kaikkea tätä kaivannut. Nokialla olo on mukavaa kun ei ole mitään mihin verrata, mutta kun alkaa vertaamaan Nokiaa pääkaupunkiseutuun, pesee pääkaupunkiseutu Nokian 100-0. Onneksi nämäkin ovat kaikki mielipidekysymyksiä ja jokainen voi olla asioista täysin erimieltä :) Tänään juuri totesin poikaystävälleni että elämäni olisi täydellistä jos hän asuisi Nokian sijata pääkaupunkiseudulla, tai jos Nokia yksinkertaisesti olisi paljon lähempänä Helsinkiä ja "sivistystä"! Mutta toisaalta, elämä ei saa olla liian täydellistä, joten olen tähänki tilanteeseen ihan tyytyväinen. Minulla on kotoisa asunto, mukava joukkue, ihana poikaystävä ja muutama uusi ystäväkin täällä Pirkanmaalla. Pääkaupunkiseudulla minulla olisi toisaalta lähes nämä kaikki ja vielä paljon muuta... Mutta ainoa keino kasvaa ja kehittyä ihmisenä on jättää tuttu ja turvallinen ja kokeilla omia rajojaan! Ehkä ensi keväänä pyörrän tänne tänään kirjoittamani mielipiteen täysin, eikä minua saa liikuttettua Nokialta mihinkään ;)
Täydellinen viikonloppu, täydellisten ihmisten kanssa! Voiko sen enempää toivoa? Nähtävästi voi, sillä tänään YO-tuloksia hakiessani paljastui sieltäkin niin ihana yllätys että en uskaltanu siitä edes etukäteen haaveilla! Tänä syksynä kirjoittamani terveystiedon ja englannin pisteet olivat molemmat nousseet. Terveystieto 3pisteellä ja Englanti jopa 20pisteellä?! :o Näin ollen molempien arvosanatkin nousivat yhtä korkeammiksi kuin ne olivat alustavina olleet!!! Voi tätä onnen päivää! Vaikka tulokset eivät varmasti monen päätä olisi huimenneet, olen minä kuitenkin onnenni kukkuloilla :) Vihdoin olen myös kirjoittanut ensimmäisen M:n!! Rankan kolmen tunnin koulupäivän jälkeen palkitsinkin itseni tästä suorituksesta Subway patongilla. Tällä fiiliksellä on hyvä jaksaa rämpiä jakson viimeiset tunnit ja koeviikko läpi.
Huomenna olisi sitten vuorossa vapaapäivä koulusta, eli minulle tarkoittaen koeviikkoon lukua ja matikan kertaustehtäviä, sekä illalla palaaminen tositoimiin eli palloiluhallin parketille. Rentouttavan ja erillaisen viikonlopun jälkeen koripallokin toivottavasti luistaa uudella innolla, sillä neljien harjoitusten jälkeen ensi viikonloppuna olisi taas vuorossa tuplakierros ja mahdollisuus voittoputken jatkamiseen :) Jotta energiani riittäisi kaikeen tämän toteuttamiseen, täytynee minun sammuttaa televisio ja tietokone, ja käpertyä lämpimän peiton alle, joten hyvää yötä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti