Nokia connecting pipes

Miten hyvin jouluvalot sopisivatkaan pervekkeeni kaiteelle? Kuinka ihanalta näyttäisikään kynttelikkö keittiön ikkunalaudalla? Voisikohan makuuhuoneen ikkunaan laittaa roikkumaan yhden joulutähden? Kauankohan joulukukkaset säilyisivät hengissä omassa hoivassani, eli voisinko jo ostaa edes yhden sellaisen, ihan vaan tyhjää ruokapöytääni koristamaan? Pitäisiköhän minunkin hankkia kotiini edes jonkin näköinen pieni joulukuusi, ehkä pieni pöytämalli? Miten minulla ei ole vielä yhtään kunnon joulukalenteria, vaikka joulukuuhun on vain pari päivää aikaa?

Minusta, ehkä yhdestä maailman tylsimmistä jouluihmistä on paljastumassa oikea jouluhullu! Olen jo monena päivänä, reeneistä piemeällä kotiin kävellessäni, ihaillut erillaisia joulukoristeita joita asuntojen terasseilla/parvekkeilla näkyy jo olevan. Tunnen jopa pientä kateutta näitä parvekkeita ja terasseja kohtaan, sillä omaanihan koristavat vain kuolleiden kesäkukkasten raadot ja aurinkotuolien metalliset rungot. Onneksi äiti lupasi ensi viikonloppuna tuoda hiukan joulukoristeita tännekkin suuntaan, joten ensi viikolla omien ikkunoideni ja parvekkeeni joulukoristeet vilkkuvat kilpaa muiden kanssa! :)

Joulu fiilistelyn siivittämänän olen myös ahertanut koeviikon eli koulun parissa. Torstaina aloitin urakkani äidinkielen kokeella, jonka jälkeen olikin enää vuorossa vain kaksi matikan koetta eilen ja tänään. Tämän päiväinen koe sujui juuri niinkuin olin ajatellutkin, mutta eilinen matikka 13 kurssin koe ei mennyt aivan putkeen sillä minun täytyi todeta koepaperi, pitkän tuijotus kilpailun päätteeksi, voittajaksi ja poistua luokasta tyhjän vastauspaperin kanssa. Onneks tästä kurssista oli myös mahdollista saada pelkkä S-merkintä todistukseen, näyttämällä että vihossa on 100 tehtävää tehtynä kurssiin liittyen. Tehtävien täytyy olla tehtynä itsenäisyyspäivään mennessä, joten minulla on vielä viikko aikaa saada puuttuvat 20 tehtävää kasaan.

 

Viime viikko ja tämän viikon alku ovat olleet taas vaihteeksi henkisesti hiukan vaikeita. Koeviikkostressin vuoksi mielialat ovat heitelleet laidasta laitaan, ja välillä elämä on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Yhtenä hetkenä kaikki sujuu kuin rasvattu, mutta vain hetkeä myöhemmin koko maailman ongelmat tuntuvat kaatuvan päälle. Milloin olen lähes nukkunut pommiin kertaustunnilta, milloin kroisantit ovat palaneet pohjaan ja milloin olen sotkenut juuri pestyt ja kuivatut hiukseni käsisaippuaan.. Onneksi poikaystäväni on urhoollisesti kestänyt lähes jokaisen itku- ja kiukkukohtaukseni, ja saanut minut lopulta aina nousemaan ylös kuopasta. Toivottaavasti nyt koeviikon loputtua, henkinen stressinikin helpottaa ja aurinko alkaa jälleen paistaa pääni sisällä, ulkona vallitsevasta sysiharmaasta, pimeästä säästä huolimatta.

Piristystä tähän tasaisen tylsään ja harmaaseen arkeen toi kuitenkin viime torstainen vesi"kriisi". Vapaapäivän kunniaksi olin päättänyt hoitaa kotityöt pois alta heti aamutuimaan, jotta voisin pyhittää koko loppu päivän vain löhöilyyn ja rentoutumiseen. Yllätyksekseni, hanaa tiskaamista varten avatessani ei vettä tullut ollenkaan. Vääntelin ja kääntelin kahvaa, mutta hana pysyi aivan hiljaa. Tarkistin samantien myös kylpyhuoneen kraanan ja suihkun, mutta myös ne vaikuttivat harvinaisen kuivilta. Lyhyen internetin selailun jälkeen paljastuikin että viereisellä tietyömaalla oltiin onnistuttu, kaivuutöiden yhteydessä, katkaisemaan iso vesiputki jota kautta myös oman kerrostaloni vesien olisi tarkoitus kulkea. Onneks hätä ei ollut tämän näköinen vaan kanisterin ja vesiauton avulla saatiin lopulta vedet aamuteetä ja mehuakin varten. Puolenpäivän jälkeen alkoi vihdoin kraanakin näyttää elon merkkejä ja vettä alkoi lopulta virrata, mutta millaista..? Vesilaitoksen mukaan "vesi saattoi aluksi olla hiukan sumeaa sakan vuoksi, mutta parin minuutin juoksutuksen pitäisi tehdä siitä täysin käyttökelpoisen". Kuitenkin itse vettä pari minuuttia (todellisuudessa 30-60 minuuttia) juoksutettuani totesin veden edelleen aivan ruskeaksi ja käyttökelvottomaksi. Näin ollen päivän suihku täytyi hoitaa reenien päätteeksi palloiluhallilla ja tiskaus sai jäädä toiseen päivään. Onneks seuraavan aamuna vesi oli lopulta normaalin oloista, sillä kanisterin vedetkin oli juuri sopivasti käytetty loppuun! Näin meillä Nokialla, eli jos joskus joku sattuu tulemaan käymään luonani suosittelen varmuuden vuoksi omaa juomapulloa mukaan ;)

 

 

 

Viikonloppuna ehdimme koripallon sarallakin palata taas normaaliin ottelurytmiin, pelaamalla vaihteeksi tuplakierroksen. Lauantaina kotiluolassa saimme vastaamme Keravan Energia Teamin, jolle olimme ensimmäisellä kierroksella hävinneet vieraissa noin kahdenkymmenen pisteen verran. Lauantaina meno oli kuitenkin aivan toinen ja lopulta tiukan, jatkoajallekkin venyneen, kamppailun voittajaksi selviydyimme me! Voittoputki oli näin ollen jatkunut jo kahden ottelun mittaiseksi ja heti sunnntaina päästiin taas koittamaan josko se saisi edelleen jatkoa. Ikävä kyllä meno oli sunnuntain pelissä aivan toinen kuin lauantaina. Tällä kertaa Honsu hallitsi hienokseltaan kaikkia pelitapahtumia, eivätkä pelin loputtua taululla komeilevat lukemat 70-55 jättäneet epäselvyyksiä joukkueiden paremmuudesta.
Omalta osalta viikonloppu oli jälleen, pitkästä aikaa, onnistunut. Palasin omalle tasolleni niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin ja onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Sain isoa vastuuta varsinkin puolustuspäässä, saamalla puolustettavakseni molemmissa otteluissa vastustajan nopeat takamiesvahvistukset ja mielestäni onnistuinkin heidän puolustamisessaan jopa yli omien odotusteni! :) Tästä onkin hyvä lähteä kohti ensiviikonlopun tuplakierrosta, Pelikarhuja ja Tapiolan Honkaa vastaa. Vastus tulee olemaan aivan sarjan kärkipäätä, mutta meidän joukkueellamme on kuitenkin aina mahdollisuus yllättää!

http://www.nokianuutiset.fi/Urheilu/1194779552776/artikkeli/bc+nokian+naisille+nayttava+jatkoaikavoitto.html

http://www.nokianuutiset.fi/Urheilu/1194779555572/artikkeli/honsu+kahdesta+vasyneesta+virkeampi.html

Kokonaisuudessaan elämäni on ollut hyvin tylsää sen jälkeen kun palasin reilu viikko sitten Helsingin reissultani, eikä lisää kirjoitettavaa vain löydy. Mutta toisaalta miksi pitäisikään jaaritella niitä sun näitä, jos todellista asiaa ei ole. Itse olen päättänyt että kirjoitan mileluummin vaikka harvoin ja asiaa, kuin hyvin usein ja kovin pitkästi, mutta tylsästi ja ilman minkäänlaista pointtia. Toivotaan siis että tämä viikonloppu ja ensi viikko tuovat jotain mielenkiintoa ja tapahtumia mukanaan, jotta pääsen pian taas kirjoittelemaan. Löysin myös eilen lipastoni alta pitkään jo "kateissa" olleen järjestelmäkamerani, joten aijon ainakin näillä näkymin lähteä heti kun aikaa riittää kokeilemaan sen toimivuutta. Joten toivottavasti saan näpsäistyä sillä sellaisia kuvia joita kehtaa tännekkin laittaa! :)