Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Elämä hymyilee! Päivät vilahtavat ohi täysin huomaamatta ja ylihuomenna on jo itsenäisyyspäivä. Ikävä kyllä, ensimmäistä kertaa elämässäni, joudun viettämään päivän ja katsomaan linnanjuhlat yksin.. Kenen kanssa voin nyt jakaa mielipiteeni rumista ja ihanista mekoista, ja kelle voin huomauttaa vieraiden erillaisista etikettimokista? En kenellekkään, sillä äitini ei ole tällä kertaa television ääressä kanssani, eikä poikaystävänikään innostunu ajatuksesta viettää romanttinen ilta yhdessä linnanjuhlia katsellen :D Tämän vuotinen itsenäisyyspäivä tulee siis olemaan hyvin erillainen kuin aiempina vuosina, mutta vaihtelu virkistää! Sovimme kyllä äidin kanssa olevamme hätätilanteessa valmiit pitämmään skypetreffit juuri linnanjuhlien aikaan, glögiä juoden ja mekkoja arvostellen ;)

Ennen itsenäisyyspäivään keskittymistä on kuitenkin viime viikollakin ehtinyt tapahtua jo sitä sun tätä. Torstaina ja perjantaina totuttelin palaamaan takaisin koulunpenkille, molempina päivinä kyllä vain vaivaisen yhden tunnin ajan. Torstain 8.15-9.30 koulupäivän jälkeen minulla oli hyvin aikaa suunnata Koskikeskukseen katselemaan hyviä joululahja vinkkejä ja myös pari pakettia tarttui kuin tarttuikin lopulta mukaan. Shoppailujen jälkeen käväisin vielä syömässä elämäni ensimmäisen jugurtti jäätelön, mansikoiden, kiwin, kaurakeksin ja hunajan kera.. Ja sen voin sanoa että onneks tätä jäätelöä ei myydä missään kotini lähellä, sillä muuten syksyn aikana painoa olisi kertynyt kevyesti viisi kiloa lisää :D

 

Uuden jakson kunniaksi, perjantaina, alkoivat myös vanhojen tanssi harkat. Vaikka olen vanhat jo kerran, kaksi vuotta sitten, tanssinut on pakko sanoa että tanssien reenaaminen on tälläkin kertaa ihan yhtä kivaa kuin viimeksikin. Odotan jo nyt innolla ensi perjantaita jolloin pääsen seuraavan kerran pyörähtelemääb cicapon ja tangon tahdissa. Mutta jospa silti teen itselleni lupauksen, että toinen kerta toden sanoo, ainakin tässä asiassa! Tanssien jälkeen suuntasin kaverini takaisin Tampereelle ja elokuviin katsomaan viimeisen Twilightin, Aamunkoi osa 2. Pakko sanoa kaikki Twilightit nähneenä, että tämä viimeinen osa oli kyllä kieltämättä paras. Eli suosittelen sen katsomista, jopa niille jotka ovat hiukan skeptisiä kyseisiä elokuvia kohtaan! Leffan jälkeen piti vielä kiirehtiä "lepakko vuorolle", viikon viimeisiin koristreeneihin, mutta onneksi elokuvan aikana oli myös Tampere saanut kauniin lumikerroksen ja kaikki näytti paljon valoisammalta pimeästä ja kylmästä säästä huolimatta.

Viikonloppuna ehdimme myös pelata vahteeksi kaksi peliä, lauantaina kotona Kotkan Pelikarhuja ja sunnuntaina vieraissa Tapiolan Honkaa vastaan. Molemmat ottelut olivat tiukkaa vääntöä viimeiseen neljännekseen asti, mutta lopulta kokeneempi joukkue otti sen ratkaisevan viimeisen loppukirin ja me jäimme n. 10pisteen takaa-ajo asemaan, josta emme kummassakaan pelissä enää nousseet. Sunnuntain vieraspelissä Espoossa tuomareilla oli vielä kaiken lisäkse pilli niin herkässä että neljä joukkueemme yhdeksästä pelaajasta, itseni mukaan lukien, joutui jättämään pelin kesken viiden virheen rasittamana. Ilman virhevaikeuksia olisimme voineet jopa voittaa, sen verran hyvältä se näytti, mutta onneksi on vielä yksi kohtaaminen jäljellä! ;)

Itse pelasin jälleen hyvän viikonlopun niin puolustuksen kuin hyökkäyksenkin saralla. Kuuluin molemmissa peleissä aloitusviisikkoon, puolustin hyvin, tein 11 ja 14 pistettä ja pelasin lähes 30minuuttia. Lauantain kotipelissä minut palkittiin myös joukkueen parhaan pelaajan palkinnolla. Nämä ovat niitä viikonloppuja joista en osannut edes haaveilla tänne tullessani, mutta jotka saavat itseluottamukseni nousemaan ja näyttävät että ehkä minusta vielä on pelaamaan tällä tasolla ihan oikeasti! :) Ehdin myös lauantaina oman pelin jälkeen kannustamaan poikaystävääni hänen peliinsä. Olemme siis pelanneet koko syksyn samassa seurassa ja harjoitelleen samassa hallissa päivittäin, mutta en silti ole nähnyt kuin yhden kokonaisen miesten pelin... Tuntuu että ehdin katsomaan hänen pelejään paremmin kun asuimme 200km päässä toisistanme, kuin nyt. Sitä se liika läheisyys teettää :D Jokatapauksessa, poikaystäväni pelasi parhaan pelinsä tänä syksynä ja saatoin ylpeänä tyttöystävänä katsella hänet palkittavan pelin jälkeen joukkueensa nälkäisimpänä pelaajana. Hyvä me! :D

 

Tämän viikon alun olen vain rentoutunut ja nauttinut olostani. Onneksi äiti kävi lauantaina kyläilemässä ja täyttämässä jääkaapin, joten ruuasta ei ainakaan ole pulaa! Rentoutumisen vastapainoksi olen tietenkin myös "ahkeroinut" koulussa kahden tunnin ajan (ja onneksi vasta perjantaina on seuraava yhden tunnin koulupäivä) ja pomputtanut koripalloa. Ikävä kyllä eilen reenien jälkeen palloiluhallilla istuskellessani ja miesten treenejä katsellessani, niskani jäätyi jonkun näköiseen totaali lukkoon. En pysty kääntämään päätä vasemmalle enkä oikealle, ylös enkä alas, joten voitte varmasti kuvitella millaista viime yönä nukkuminen oli... Toivotaan nyt kuitenkin että jumitus häviäisi yhtä nopeasti kuin se tulikin, sillä tänään illalla olisi vielä yhdet treenit ennen huomista, itsenäisyyspäivän aikaansaamaa lomapäivää! :)

Parin päivän lomailun jälkeen palataankin sitten taas perjantaina asiaan, tanssi harjoitusten, koulupäivän ja koristreenien merkeissä. Viikonloppu tulee olemaan sillä tavalla leppoisa että pelaamme vain yhden kotipelin, sunnuntaina Turun Rientoa vastaan. Ottelusta lopputuloksena, ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin voitto, jolla myös nousisimme Turun ohitse sarjataulukossa 9 sijalle ja pois putoamisuhan alta. Näillä miettein siis katse ensin kohti parin päivän lomailua ja sitten tärkeää viikonloppua!!