Täällä istuu nyt yksi, äidinkielen yo-kirjoituksia vaille, valmis ylioppilas. Elämäni toiseksi viimeinen koeviikko on takana ja viimeiset pakolliset kurssi on samalla suoritettu kiitettävin arvosanoin. Kaikki lukion pakolliset ja valtakunnalliset syventävät kurssit on siis käyty ja jäljellä ovat enää äidinkielen tekstitaidon kurssi (jota käyn jo toista kertaa), matikan kertauskurssi ja kevään yo-kirjoitukset, pakollinen äidinkieli ja vapaaehtoinen pitkä matikka. Lukion päättötodistuksessani tulee komeilemaan 87 käytyä kurssia, arvosanoilla 8-10 ja keskiarvolla 9.10. Jos näitä numeroita vertaa tähänastisiin yo-tuloksiini, voisi kysyä onko joku fiksumpi käynyt puolestani koko lukion, vai onko joku tyhmempi osallistunut puolestani yo-kirjoituksiin... Ikävä kyllä ei, minä itse olen sekä käynyt kaikki lukiokurssit huippu hyvillä arvosanoilla, että kirjoittanut lopulta "päättökokeessa" 5-8 arvoiset tulokset :o No, tiedänpä ainakin että ylppärit eivät ole minun juttuni. Päähäni mahtuu selvästi vain yhden kurssin asiat kerralla ja kun yo-kirjoituksiin pitäisi päntätä kerralla 10 kurssin asiat, lopputulos on yhtä sekamelskaa. Olen kuitenkin mielestäni selviytynyt kiitettävästi lähes neljästä vuodesta kahdessa eri lukiossa, ja jo neljistä kirjoituksista ja enää kaksi on jäljellä. Viimeisiä siis viedään, joten toivotaan että olen valkolakin ensi keväänä lopulta, viimein ansainnutkin!
Viimeviikon niskakivuista selvittyäni olenkin koko loppuviikon taistellut, vaihteeksi, flunssapöpöä vastaan. Nenä on muurautunut umpeen, korvia ja päätä särkee, yskittää ja lima tuntuu tukkivan kaikki hengittystiet.. Kuume ei kuitenkaan ole taaskaan missään vaiheessa noussut ja sempä takia tuntuu koko tauti junnaavan paikoillaan. Kaikenlisäksi olen koko syksyn niistänyt ja köhinyt tasaisin väliajoin ilman sen suurempia oireita, joten nyt isomman flunssan iskettyä päälle, päätin suunnata tieni lääkärisedän vastaanotolle selvittämään josko sairauskierteeseen löytyisi minkäänlaista selitystä. Tohtori kuunteli ja mittaili, mutta mitään virustautia ja erittäin ärtyneitä limakalvoja suurempaa vaivaa ei hän onnistunut löytämään. Olen kuulemma vain sattunut olemaan erittäin huonotuurinen tänä syksynä ja onnistunut nappaamaan jokaisen liikkeellä olevan flunssa viruksen riesakseni. Parempaa tuuria jatkossa toivotellen lääkäri lätkäisi käteeni vain nasonex -nenäsumutin reseptin ja antibiootit siltä varalta, että tämä tauti ei parissa päivässä lähde parempaan suuntaan. Näinä hetkinä sitä todella muistaa arvostaa omaa terveyttä, sitä tunnetta kun mihinkään ei kolota, ei yskitä, niiskuta, eikä aivastuta.. Toivotaan nyt kuitenkin että antibiootteja ei lopulta tarvitakkaan ja tämäkin virus häipyy elimistöstäni lopullisesti ensi torstaihin mennessä. Omasta "pikku" sairasteluistani huolimatta ehdimme koripallon saralla pelata viime viikon sunnuntaina "4 pisteen" kotiottelun Turun Rientoa vastaan. Ottelun voittaja siis nousisi pois suoran putoajan paikalta ja kohentelisi myös näin ollen asemiaan ensi kautta ajatellen. Kuitenkin, ennakko paineista ja hyvästä valmistautumisesta huolimatta hävisimme tiukan ja värikkään ottelun lopulta vain kolmen, vaatimattoman pisteen erolla. Turku kasvatti näin ollen etumatkaansa meihin nähden jo neljään pisteeseen.. Onneksi kausi on vielä pitkä ja vasta puolet kaikista runkosarja peleistä on pelattu. Me noustaan vielä! :)
Itse pelasin jälleen hyvän ottelun ja sain toteutettuja omia juttujani, hyvällä itseluottamuksella. Parhaimpana mieleeni jäivät onnistuneet kaukoheitot (kolmoset 3/6), joista kaksi onnistuin upottamaan vielä melko tärkeään paikkaan. Ikävä kyllä sekään ei tällä kertaa riittänyt, mutta parhaamme me koko joukkueen voimin yritimme!
Tällä viikolla on kuitenkin vielä kaksi mahdollisuutta hankkia vuoden viimeiset voitot plakkariin, kun torstaina kohtaamme vieraskentällä Forssan Alun ja sunnuntaina kotona Hyvinkään Pontevan. Ensimmäisellä kierroksella pelatuissa peleissä Forssa oli meitä noin 20 pistettä parempi ja me taas noin 20 pistettä Hyvinkäätä parempia. Jokainen peli on kuitenkin uusi mahdollisuus, sillä komeileehan tulostaululla, joka kerta ylösheiton aikaan tilanne 0-0. Tavoitteella kaksi voittoa kahdesta viimeisestä pelistä, kohti tämän viikon koripallohaasteita!
Iloa näihin hiukan tunnelmaltaan harmaisiin päiviin ovat tuoneet elämän pienet ilon ja huumorin hetket:
- Äiti lähetti minulle vihdoin viimein oman Haribo joulukalenterini (josta sainkin avata 10 luukkua kerralla)
- Kävin poikaystäväni kanssa ihailemassa itsenäisyyspäivän ilotulitusta Tampereella (kylläkin liian suuressa pakkasessa, mutta rakkaus lämmittää)
- Palloiluhallilla oli sunnuntaina niin kylmä että istuimme vaihtopenkillä vilttien alla (ja hauskalta varmasti näytti)
- Otin sunnuntain kotipeliin mukaan vain mustan peliasun ja jouduin lähtemään hakemaan keltaista asua kotoa kesken alku-ulkoilun (ja joukkuekavereita ja itseäni nauratti oma hajamielisyyteni)
- Lainasin kirjastosta jos toisen Eppu Nuotion kirjan (ja olen siihen jo täysin koukussa)
- Ostin kaupasta paketin KELTAISTA piparkakkutaikinaa (josta olen jo syönyt puolet)
- Pääsin taas tanssahtelemaan wanhojen musiikin tahdissa ja hiomaan askelkuvioita kuntoon (ja edelleen tanssiminen on yhtä kivaa kuin kaksi vuotta sitten)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti