Pain can always be healed

Kipu on epämiellyttävä aistimus ja tunnepohjainen elämys. Siihen liittyy kudosvaurio tai sen uhka tai sitä voidaan kuvata kudosvaurion käsittein.

 

Valmispastan tekemiseen kului melkein tunti. Poikaystävä joutui tekemään elämänsä ensimmäisen poninhäntänsä minun hiuksiini, sillä itse en siihen pystynyt. Nukuin viime yönä ehkä viisi tuntia, 10 minuutin pätkissä. Hotkin buranaa toivoen edes jonkinlaista helpotusta, mutta turhaan. Kokonaisuudessa olen koittanut selvitä elämästä ja kotiaskareista yksikätisenä.. Eilen pelasimme vuoden viimeisen pelin, kotona Hyvinkään Pontevaa vastaan. Peli oli koko joukkueelta loistava ja päätimme vuoden hienosti voittoon. Ikävä kyllä lähes kaiken voitto fiiliksen onnistui pilaamaan yksi pieni isku (isoon) hauis lihakeeni ;) Koko käsi puutui samantien, sormissa pisteli, niskaan asti sattui ja kättä ei tehnyt mieli liikuttaa senttiäkään. Pelaaminen loppui tähän ja viimeisen erän sain vain nauttia muiden hyvistä suorituksista!

Eilisestä asti olen siis sinnitellyt super kipeän käden kanssa ja yrittänyt parhaani mukaan selvitä liikuttamatta kättä liikaa. Kipu yltyi yön ja aamupäivän aikana kuitenkin liian kovaksi, eivätkä buranatkaan tuntuneet tehoavan, joten näin ainoaksi vaihtoehdoksi suunnata jälleen kerran lääkäriin, toivoen edes pientä helpotusta jatkuvaan jomottavaan särkyyn.

Tampereen Mehiläisen ovesta takaisin ulos astuessani en kuitenkaan huokaissut helpotuksesta, vaan kaivoin kännykän laukustani niin nopeasti kuin pystyin ja soitin itkun ja vihan sekaisen puhelun äidilleni. Olin suunnannut lääkäriin luottavaisin mielin: "ne jos jotkut osaavat auttaa mua ja antaa apua tähän kipuun"... Todellisuudessa mieslääkäri katsoi minua pieni virne naamallaan koko vastaanoton ajan, selitin vaivani, hyvä ettei lääkäri ruvennut nauramaan. Kyseli kuin lapselta, olinko minä "tyttökulta" koskaan saanut iskua esim. reiteeni? Samallainen vamma oli nytkin kyseessä, puuhauis. Selitin lääkärille ettei kipu tuntunut yhtään "puuhauikselta", sormet puutuvat ja kipu vetää niskaan asti... Lääkäri oli kuitenkin päätöksensä tehnyt. Kipu kuulemma häviäisi parissa päivässä ja buranaa voisi ottaa jos välttämättä tarvitsee, omistan kuulemma vain matalan kipukynnyksen... Katsoin lääkäriä epätoivon vallassa, loukkaantuneena, nolona, pettyneenä. Olin tullut vastaanotolle uskoen kivun viimein helpottavan, saisin edes kantoliinan tai vahvempia kipulääkkeitä. Lähdin lääkäristä kuitenkin kyynel silmässä ja entistä suuremman kivun kanssa, lääkärin tietysti väänneltyä kipeää kättäni vastaanotolla. Tunsin olevani lääkärille vain yksi potilas muiden joukosta, nopeasti sisään, nopeasti ulos ja raha juoksee. Minua ei kuunneltu, ei otettu tosissaan, olin vain kipuherkkä pikkutyttö, joka tuli vastaanotolle hakemaan sääliä ja päähäntaputtelua..
Mutta kun minua oikeasti sattuu. Kipu ei ole samallaista kuin selkäkipu, migreeni, vatsakipu, varpaanlyönnin jälkeinen kipu, kuume, palovamma tai kieleenpuraisemisen aiheuttama kipu. Tämä on täysin erillainen kipu, jomottava särky ei helpota hetkeksikään ja liian suuri liike vihlaisee niin että jalat meinaavat lähteä alta ja pala nousee kurkkuun. Lääkäri ei minua kuitenkaan uskonut, joten pakko kai vain purra hammasta ja taistella viimeiset koulupäivät läpi ennenkuin pääsee rentoutumaan, sivistyksen pariin, KOTIIN ja ehkä jos kipu ei ole siihen mennessä helpottanut, kunnon lääkärin vastaanotolle :)

 

Koripallossa, päätimme vuotemme siis upeasti voittoon. Torstainakin ehdimme käydä Forssassa pelailemassa Alkua vastaan yhden sarjapelin, joka tiukkojen vaiheiden jälkeen kääntyi taas lopulta vastustajalle.. Sunnuntaina olimme kuitenkin häviöstä vain entistä karaistuneempia, ollen lopulta n. 20 pistettä HyPoa parempia. Näin ollen saatoimme lähteä joulutaolle tyytyväisin mielin. :) Voittosta huolimatta ilmassa oli kuitenkin myös haikeutta, sillä molemmat jenkki vahvistuksemme lähtevät kotiin joulun viettoon, mutta vain toinen palaa takaisin. Ikävä kyllä vain osa joukkueesta saattoi sanoa heipat kotiin lopullisesti jäävälle pelurille ja osa lukea lähdöstä vasta tänään Nokian uutisista, jenkkien istuessaa jo lentokoneessa Atlantin yllä. Jokatapauksessa, pakko kiittää koko joukkuetta mukavasta syyskaudesta, josta on hyvä jatkaa ensi vuoden puolella, vielä useampien voittojen siivittämänä tietenkin ;)

Koulua on enää tänä vuonna jäljellä 4 vaivaista päivää ja koristreenejäkin enää kolmet (tuskin pystyn reenaamaan, mutta katsomista ei kukaan kiellä). Ne pitäisi vielä jaksaa, jonka jälkeen koittaa ihana 2 viikon joululoma, perheen parissa, ihmisten ilmoilla, Helsingissä! Luumukiisseliä, lahjoja, joulutorttuja, lumileikkejä koiran kanssa, pitkään kaivattuja pieniä sisaruskinoja pikkuveljen kanssa, joululauluja, äitin kanssa joulu hääräämistä, oma pehmeä sänky, pipareita, isin vitsien kuuntelua. Kaikkea ihanaa, jota olen kaivannut viime vierailusta lähtien, mutta pienillä lisämausteilla, sillä joulun voi kokea vain kerran vuodessa, jouluna! <3

Tällä hetkellä makoilen sohvalla, käsi itserakennetussa "kantositeessä" ja harrastan kanava surffailua, kylläkin erittäin huonolla menestyksellä. Aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta pienten ja vähän isompienkin vastoinkäymisten jälkeen, osaa ehkä olla tyytyväinen myös pieniin positiivisiin hetkiin. Nyt on käsi kipeä, poikaystävä flunssassa, ei ketään auttamassa minua, tylsää, telkkarista ei tule mitään, kohta pitäisi mennä nukkumaan vaikka tiedän ettei nukkumisesta tule käden kanssa mitään, huomenna pitää herätä liian aikaisin, sekä raahautua tunniksi kouluun, pyykkiä pitäisi pestä ja ulkonakin on pimeää ja kylmää.
Minulla on kuitenkin nyt edessäni uunituoretta joulutorttua ja lämmintä glögiä, ja kaiken huipuksi Nokian seurakunta muisti minua tänään ihka ensimmäisellä, omaan kotiin saapuunella joulukortilla!