Hate to be sick..

Buranaa, kuuma mehua, nenäsumutetta, kurkkupastilleja, strepsilssejä, villasukat, lämmin peitto ja poikaystävä passaamassa? Kyllä, olen taas vaihteeksi kipeänä... Alkuviikosta poikaystävä valitteli kipeää oloa ja nenän vuotamista, mutta hän kuitenkin selvisi tästä parissa päivässä yskällä ja nuhalla. Minä itsevarmana luotin omaan immuniteettiini, mutta kuinkas sitten kävikään? Täällä minä olen nyt makaillut untuvapeiton alla, jokainen lihas, kurkku ja korvat kipeänä.. Taisi liika itseluottamus kolahtaa omaan nilkkaan :/

En todellakaan kaipaisi flunssaa seurakseni juuri nyt, sillä kalenteri on ensi viikon osalta enemmän kuin täynnä.. Huomenna olisi äidinkielen prelin palautus. Tiistaina matikan preli 9-15 ja illalla koristreenit. Keksiviikkona olisi lääkäri Tampereella ja illalla taas korista. Torstaina olisi jälleen yhden päiväkodin eskari basket opetukset ja yläaste ikäisten palloilukoulu, joiden päälle taas koripalloa. Ja perjantaina olisikin sitte vuorossa viikon kohokohta, äidinkielen tekstitaidon yo-kirjoitukset (sekä tietysti jälleen vähän koripalloa)...
Joten pyydänkin nyt oikein kiltisti: Ärsyttävä flunssa pöpö, häivy kehostani ja etsi joku toinen kiusattavaksi !

Äidinkielen ylppärit stressaa, koripallo stressaa, kotihommat stressaa, kipeys stressaa... Ei ole taas elämä helppoa! Koripallon puolella alkaa pikkuhiljaa tuntua että voittamisesta on tulossa joukkueellemme liiankin suuri henkinen haaste. Eilen Kotkassa saimme Pelikarhuilta turpiin 100-59, joten tulos puhukoon puolestaan eikä siitä sen enempää. Pelejä on kuitenkin vielä paljon jäljellä ja minä ainakin uskon meihin! :)

Olin tänään kipeydestä huolimatta valmentamassa elämäni ensimmäistä kertaa erityislasten pallokoulua ja Unified-koris joukkuetta. Kaksi tuntia hurahti kuin siivillä, lapset ja nuoret olivat enemmän kuin ihania, minulla oli hauskaa ja olen entistä varmempi siitä että unelma-ammattini tulee olemaan opettaja, mieluummin ehkä vielä erityisluokan opettaja! Olen ollut tätä mieltä monta vuotta, mutta tämän päiväinen kokemus vain vahvisti uskomuksiani. Monet ovat jo ehtineet pelotella minua erityislasten kanssa toimimisesta, kuinka vaikeaa ja raskasta se tulisi olemaan niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Mutta minua ei pelota pätkääkään! Sisäisesti tunnen että minut on luotu tällaiseen ammattiin, kaikkine haasteine ja negatiivisine puolineen. Nyt ei siis muuta kuin sormet ristiin, että selviän kunnialla yo-kirjoituksista ja kevään lopulla siintävistä pääsykokeista ja voin ensi syksynä ylpeänä sanoa opiskelevani joko luokan opettajaksi tai lukevan yliopistossa erityis pedagogiaa. Peukut siis pystyyn!

Mitäs muuta sitä onkaan viime vikolla ehtinyt tapahtua?
Kävin laitattamassa uudet geelikynnet vanhojen, halkeilleiden tilalle.
Vietin poikaystävän kanssa ihanan shoppailu päivän Tampereella, kiinalaisessa ravintolassa syöden ja jugurtti jäätelöä jälkiruuaksi nauttien!
Tein itse, ensimmäistä kertaa elämässäni, siskonmakkara keittoa. Josta tulikin lopulta yllättävän hyvää.
Stressasin pääni puhki ensi viikon yo-kirjoituksia ja matikan preliä, joten ihme jos en ole jo kehittänyt itselleni jonkunmoista vatsahaavaa! :D

Nyt pitäisi ehkä taikoa tyhjän jääkaapin sisällöstä itselleni jotain iltapalaa, laittaa vesi kiehumaan mehua varten, vetää villasukat jalkaan ja käpertyä taas sohvan nurkkaan, peiton alle! Ensi yönähän tulee muuten Super Bowlkin televisiosta, joten mikäli yskä ja kurkkukipu päättävät valvottaa minua tiedän ainakin miten aikani yöllä käytän! ;)