Toinen päiväni prinsessana

En vieläkään ymmärrä miksi vanhojen tanssit ovat vain kerran elämässä? Tietysti niihin uhrataan roppa kaupalla hikeä, verta ja kyneleitä. Vingutetaan vanhempien luottokortteja oikein olan takaa. Ja panikoidaan silmät päästä jo monia kuukausia ennen itse h-hetkeä.. Mutta pakko todeta että viime perjantai oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista päivistä! Kokemus pesi edeltään niin rippijuhlat, synttärit kuin jopa ensimmäiset vanhojen tanssit, jotka pyörähtelin jo kaksi vuotta sitten!

Kello soi perjantai aamuna jo 4.15 sillä tanssipaikalla piti olla 7.30 ja kampaus ja meikkikin oli ehdittävä väsätä ennen sitä. Olin varannut reilusti aikaa kaikkeen sählämiiseen, mutta silti kiire meinasi iskeä päälle. Ehdimme kuitenkin 7.30 pari- ja ryhmävalokuvaukseen ja kuvien jälkeen vuorossa oli ensimmäinen tanssiesitys Nokian lukiolle ja Nokianvirran yläasteelle. Jännitystä oli ilmassa ennen esitystä yllättävän paljon, mutta ensimmäisten tanssien jälkeen en enää edes muistanut jännittää vaan annoin fiiliksen viedä! :)

Esitys meni hyvin paria unohdusta lukuunottamatta ja sitten oliki aika suunnata kouluruokailun kautta ala-aste vierailuille. Kolmella eri koululla ja vanhainkodissa kävimme tanssimassa lyhennetyt versiot tansseista. Oli ihana katsella kuinka pikkutytöt, silmät loistaen kilpailivat siitä mikä puku oli heidän mielestään kaunein :)
Kaikkien vierailujen jälkeen pääsimme hetkeksi kotiin latailemaan akkuja, syömään, riisumaan hetkeksi mekon päältä ja lisäilemään vähän kiharoita kampaukseen. Sitten olikin taas aika suunnata palloiluhallille valmistautumaan päivän kohokohtaa, iltajuhlaa varten.

Tasan kello 18.00 alkoi orkesteri soittaa tasaista avausmarssia, jonka tahdissa marssimme pari kerrallaan yleisön eteen esiteltäväksi. Pakko myöntää että sydämmeni hakkasi valehtelematta 300, kun seisoimme yksinämme, viimeisenä parina odottelemassa omaa esittely vuoroamme. Kuitenkin, hymyillessäni ensimmäistä kertaa lähes täpötäydelle katsomolle jännitys hävisi kuin tuhkatuuleen. Enää kun ei jännitys vaivannut päätin vain hymyillä poskeni krampille ja pitää niin hauskaa kuin mahdollista. Vedettiin sata lasissa niin cicapot, lambert walkit kuin wiener valssitkin ja ikinä en ole ollut niin onnellinen kuin siinä tanssiessani, kenenkäs muun kuin oman ihanan poikaystäväni kanssa! Tanssit sujuivatkin tällä kerralla vielä sata kertaa paremmin kuin aamulla ja sain juhlan jälkeen kehuja jatkuvasta hymystäni useilta eri ihmisiltä. Hymyily siis kannattaa aina :)

Juhlan lopussa, ennen viimeistä omaa tanssia, oli vuorossa minulle täysin uusi "palkintojen jako" tilaisuus. Palkittiin äänestyksen perusteella yksi tanssija 100 euron Reilu vanha-stipendillä. Kaksi tanssijaa erityismaininnalla sijaisopettajina toimimisesta. Sekä opettaja raadin valitsema Vuoden paras vanhojen pari, sekä kaksi "perintö paria".
Ehkä illan suurimman yllätyksen koimme poikaystäväni kanssa kun meidät palkittiin parhaan parina! En tiedä sanottaisiinko tätä palkintoa jenkeissä Prom King and Queeniksi? Täydellinen lopetus täydellisille tansseille! :)

Satojen valokuvien ja pullakahvien jälkeen oli pakko lopulta myöntää että kaikki hauska loppuu aikanaan. Wanhojen tanssit vuosimallia 2013 olivat ohi.. Ainiin, olihan vuorossa vielä jatkot! ;) Eli nopea vaatteiden vaihto kotona ja taas oli aika vetää korkkarit jalkaan ja suunnata Taivalkuntaan tanssahtelemaan dj:n soittaman musiikin tahdissa. Pienen alku jännityksen jälkeen minäkin uskaltauduin poikaystävän houkuttelemana tanssilattialle ja illasta/yöstä tuli loppujen lopuksi paljon kivempi kuin olin odottanut! :) Puolen yön jälkeen äitin auto kaarsi juhlapaikan pihaan ja minun oli pakko repiä poikaystäkin pois tanssilattialta ja suunnta kotiin nukkumaan 24 putkeen valvotun tunnin jälkeen! Ikinä ei ole uni maistunut niin hyvälle!

Tiedän että kaikkien raamien mukaan minun olisi pitänyt olla tanssimisen sijaan haittelemässä karkkeja rekan lavalta. Missasin komeasti kaikki abi hienoudet, rekka-ajelut, abi showt, risteilyn.. Kaiken! Minulta on kysytty enemmän kuin pari kertaa: "Miksi sä et halua penkkareihin? Ne on koko lukion paras juttu!" Mutta arvatkaa mitä? Minä en ole koskaan innostunut penkkareista. En ole ikinä miettinyt miten siistiä niissä tulee olemaan, miten kivaan pukuun pukeudun tai kuinka paljon alkoholia ehdin yhden päivän aikana juomaan.. En tiedä olenko sitten jotenkin epänormaali, mutta en vain pysty kuvittelemaan omalle nelivuotiselle lukio uralleni parempaa päätöstä kuin Wanhojen tanssit part. 2! ;) Mahtava porukka, loistava yhteishenki, ihania uusia tuttavuuksia ja super hyvin suunnitellut ja harjoitellut tanssit. Perfect! Pakko vain sanoa että tällä kertaa toinen kerta toden sanoi!

Tanssien jatkoksi tänä viikonloppuna on myös ehditty pelata tupla kierros koripalloa. Lauantain pelistä Tapiolan Honkaa vastaan tuli upea reilun 10 pisteen voitto ja tämän päivän pelistä ikävästi niukka 5 pisteen tappio Turun riennolle.
Äitikin oli wanhojen takia kolmen päivän teho vierailulla luonani. Siinä ajassa hän ehti pestä uunin, hellan, vessan ja suihkun lattiakaivon, tiskata suuren määrän astioita, pestä varmaan kymmenen koneellista pyykkiä, täyttää jääkaapin, tehdä ruokaa, siivota keittiökaappini tip-top kuntoon ja tottakai pitää seuraa minulle! :) Aivan mahtavat viimeiset päivät siis takana ja niiden voimalla on toivottavasti hyvä lähteä jälleen ensi viikkoon ja aloittaa myös valmistautuminen Matikan ylppäreitä varten. Tämän illan olen kuitenkin vain päättänyt makoilla sohvalla ja nauttia tästä upeasta olosta! Toisinaan elämä tuntuu oikeasti mahtavalle! :)