Vuosikatsaus 2014

Hyvää uutta vuotta kaikille! Joulu oli ja meni ja nyt on vuorossa jo uudenvuoden hulinat. Itse makoilen tällä hetkellä Nokialla, Shawnin sängyssä, peiton alla ja poden vaihteeksi, mitäs muutakaan kun flunssaa.. Shawn taas lähti viettämään iltaa kavereiden kanssa ensiksi synttäribileisiin ja sitten Tampereen yöhön. Alustavasti oli tarkoituksena, että olisin itsekin juuri tällä hetkellä joraamassa jossain päin pirkanmaata parhaiden teinihittien tahtiin, mutta kroppa päätti tällä kertaa toisin. Ehdin jopa toissa päivänä käydä piiitkästä aikaa ihan oikeasti urheilemassa kun pääsin Nokian palloiluhallin punttisalille nostelemaan vähän rautaa. Rinnallevetoa, jalkaprässiä, leukoja, vatsoja ja paljon muuta tuli tehtyä reilun tunnin treenin aikana ja ehtihän hallilla nähdä vähän vanhoja joukkuekavereitakin parin vuoden takaa. Vointiakin kyseltiin joulua edeltävään kirjoitukseeni liittyen ja vielä silloin saatoin sanoa, että kyllä kunnossa ollaan vihdoin… Mutta kuinkas sitten kävikään? Treenin jälkeen illalla iski pieni kurkkukipu ja flunssainen olo, seuraavana aamuna olivat lihakset kipeät niin puntista kuin flunssastakin ja eilen illalla päätti sitten kuumekin nousta kaveriksi.. Tänään ei kuumetta ole näkynyt, mutta muuten voin ilokseni todeta että ei, en näköjään ollutkaan vielä tervehtynyt… Noh, ei sitä uutta vuotta ole ennen näinkään aloitettu, eli jotain jännää tähänkin vuoden vaihteeseen.

Kulunut vuosi on ollut mielestäni aika rankka. Toki monella on varmasti ollut paaaljon rankempi vuosi ja elämän myllerrys on ollut sata kertaa kovempaa kuin minulla, mutta omalla kohdallani aiempaan verrattuna on tähän vuoteen mahtunut paljon uutta ja haastavaakin aikaa. Toki jotkin asiat ovat toki pysyneet täysin samana, kuten reissaaminen Jyväskylä-Nokia-Helsinki akselilla, mutta se kuuluu asiaan.

• Vuosi alkoi Nokialla rakettien räiskeessää yhdessä Shawnin, hänen äitinsä ja Bc Nokian miesten joukkueen kahden jenkkivahvistuksen kanssa. Ei juhlintaa vain ainoastaan rauhallinen koti-ilta tinaa valaen ja siipiä syöden.
  
• Heti tammikuun alussa arkisia päiviä tuli sotkemaan jalkavamma. Sain väännettyä 27 pelisekunnin jälkeen polveni, nilkkani ja sääreni siihen kuntoon, että kolmiolääkkeet olivat parhaita kavereitani jonkin aikaa ja kentille päästiin takaisin vasta runkosarjan viimeiseen peliin.
  
• Alkukeväästä kohtasin myös uudenlaisen haasteen työhaastattelun muodossa. Elämän ensimmäinen haastattelu ei mennyt ihan putkeen, mutta lopulta sillä heltisi kuitenkin kesätyöpaikka golfkentän caddiemasterina.
• Kevään aikana luulin yliopisto-opiskelun olevan rankkaa. Tenttejä oli jopa pari kuukaudessa ja jotain kirjojakin piti lukea. Silloin tuntui, että kylläpä yliopistossa on rankkaa…
  
• Kevään koulu tuskailun väliin mahtui myös yksi vuoden huippu tapahtumista, nimittäin opintoihin kuuluva ensimmäinen virallinen harjoittelu. Vietin harjoitteluni, kaksi viikkoa eräässä Keskisuomalaisessa ala-koulussa, pääsääntöisesti starttiluokalla, mutta pääsin myös tutustumaan laajasti koulussa toimiviin muihin erityisopetusympäristöihin. Harjoittelu toi loistavaa vaihtelua tavalliseen kirjojen kanssa puurtamiseen ja synnytti entistä isomman halun saada opiskelut valmiiksi ja päästä äkkiä oikeisiin töihin.
• Koriskausi huipentui huhtikuun alussa elämäni ensimmäisiin naisten korisliigan pleijareihin. Pelit pelattiin paras viidestä systeemillä ja mehän pelasimmekin sitten koko rahan edestä täydet viisi peliä + muutama jatkoaika, mutta jouduimme lopulta myöntämään Äänekosken Huiman juuri sen verran paremmaksi, että jatkopaikkaa ei irronnut vaan oli meidän aikamme siirtyä katkeran tappion saattelemana kesälomalle. Yleiset muistot tästä koriskaudesta olivat kuitenkin älyttömästi plussan puolella. Vielä tänäkin päivänä olen sitä mieltä että en antaisi mitään viime kaudesta pois ja olen älyttömän iloinen että sain olla mukana juuri tässä joukkueessa :)
  
  
• Toukokuun alussa, koulun ja koriksen päätyttyä lähdimme Shawnin kanssa yhdessä pakoon etelän ihmisvilinää mökillemme Saariselälle. Ehdittiin poiketa ajomatkalla moikkaamassa joulupukkia ja paikan päällä päästiin kylpylöimään, vaeltelemaan kansallispuistossa, juhlimaan vuosipäivää ravintolaillalliselle, nauttimaan yhteisestä ajasta ja rauhasta ja tietysti sairastamaan yksi vatsatauti alta pois.
  
  
• 21v. synttäreitä juhlittiin yhdessä äitin ja mummin kanssa, sillä tänä vuonna oli samalle päivälle syntymäpäivieni kanssa osunut myös äitienpäivä. Näin ollen koko perheen naiset saivat viettää yhteistä juhlapäivää miesten passatessa.
• Kesäkuun alussa olikin sitten aika juhlia jotain sellaista mitä en olisi ikinä kuvitellut oikeasti juhlivani, nimittäin Shawnin ylioppilasjuhlia. Kevät rämmittiin läpi kirjoitus stressien ahdistamana, mutta lopussa kiitos seisoi ja sain vihoin viimein antaa pusun valkolakki päiselle komealle nuorelle miehelle.
  
  
  
  
• Ylppärijuhlien jälkeen kipaistiin katsomassa myös kohuttu Miley Cyruksen konsertti. Huh huh..
  
• Kesä hurahti ohi töitä tehden. Työpaikka oli ihana ja kaikki työkaverit todella mukavia. Kesän aikana ehdin caddiemaster hommien lisäksi toimia catwalk mallina uusien golf vaatteiden muotinäytöksessä, pestä varmaan 5000 koneellista pyyhkeitä, tutustua ihaniin golffareihin, ratkaista monen monta ristiriita tilannetta ja paljon kaikkea muuta. Asiakkaita clubilla riitti kummallisesta kesäsäästä huolimatta, sillä eihän juhannuksen nollakelit ja lumisateet ihan ihanteellisia olleet golfin peluuseen.. Elokuun lopussa joutui oikeasti haikein mielin sanomaan heipat kaikille clubin työtekijöille ja asiakkaille toivoen, että tulemme näkemään vielä toiste. Toivottavasti jo ensi kesänä! :)
• Suurin osa kesästä kuluikin töiden parissa, mutta minun töideni lisäski ehti Shawn huhkia taas yhden maajoukkuekesän läpi tällä kertaa U20-joukkueen mukana. Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun kestävät leiritykset ja pelit täyttivätkin herran kesän mukavasti ja yhteistä aikaa koitettiin saada sumplittua molempien aikataulujen tyhjiin aukkoihin.
• Elokuun alussa lähdimme jälleen arkea pakoon, tällä kertaa ei pohjoiseen vaan etelään, Barceloonan vilinään. Neljän päivän pikaloma kului alta aikayksikön, olihan kaupungissa niin hurjasti nähtävää ja tehtävää. Rahat saatiin kulutettua niin shoppailuun kuin kulttuurimatkailuun, nähtävyyksien katseluun. Tuli nähtyä Tibidabon-kukkulat ja huvipuisto, Sagrada Familian kirkko, Torre Agbar pilvenpiirtäjä sekä Arc de Triomf, Barcelonan oma riemukaari. Myös rannalla ehdittiin käväistä ja elämän ensimmäinen sangriakin tuli nautittua.
  
  
• Elokuun puolessa välissä saateltiin perheemme kuopus, pikkuveljeni omalle matkalleen kohti tuntematonta, eli suomeksi sanottuna vaihto-oppilas vuodelleen Coloradoon, Yhdysvaltoihin. En yleensä ole kovin tunteikaan ihminen, mutta kyllä siinä lentokentällä kello 6.00 aamulla vilkutellessa tuli haikea olo myös isosiskolle.. ;)
  
• Vietettiin kesän aikana pariinkin otteeseen äiti-tytär aikaa. Toisella kertaa käytiin tutustumassa kauniiseen Helsinkiin ja toisella kertaa käytiin ihan pöytävarauksen kera syömässä kolmen ruokalajin illalliset.
  
• Koska työt olivat kesän ajan pääkaupunkiseudulla piti minun "muuttaa" kesäksi takaisin äitin ja isin hoiviin. Aluksi koko ajatus siitä, että nyt täytyisi sopeutua parin yksinään vietetyn vuoden jälkeen taas asumaan samojen seinien sisällä kolmen muun ihmisen kanssa pelotti. Mutta kesän lopussa olin kotiutunut kotiinkotiin jo niin hyvin, että oli todella vaikea palata taas takaisin Jyväskylään.
  
• Syyskuun alussa palattiin takaisin Jyväskylään, aloitettiin toinen vuosi yliopistossa ja totuteltiin uusiin koriskuvioihin. Edellisen vuoden joukkueemme oli kuivunut kasaan ja jo kesän aikana ehdittiin moneen otteeseen stressata tulevan syksyn koriskuvioita, jotka loppujen lopuksi kuitenkin selvisivät mallikkaasti. Tämä syksy totutetltiin uuteen joukkueeseen Äänekoskella ja vajaan tunnin mittaisiin treenimatkoihin. Treenihin lähdettiin klo 16, treenit alkoivat klo 17 ja loppuivat noin klo 19, kotona oltiin lopulta illalla noin klo 20-20.30 aikoihin..
  
• Ostinhan minä itselleni myös uuden puhelimen. Iphonen käyttäjä siirtyi yhdellä hyppäyksellä Androidiin ja pakko myöntää, että vieläkään en osaa puhelinta kunnolla käyttää mutta siitä huolimatta olen oikein tyytyväinen.
  
• Syksy rämmittiinkin sitten läpi täydessä sumussa. Oli pimeää, yksinäistä, raskasta niin koulussa kuin koris rintamallakin. Milloin oli kolme tenttiä neljän päivän sisään ja milloin piti viikossa saada luettua kaksi 300 sivuista kirjaa ja kirjoitettua niistää neljä sivuinen aine. Tämä syksyn jälkeen en enää miettinyt viime kevättä rankkana, sillä tähän syksyyn verrattuna en ole ikinä tehnyt niin paljon kouluhommia kuin nyt.. 
  
• Kaiken kouluahdistuksen lisäksi marraskuun alussa tapahtuu paljon muitakin ikäviä asioita lähipiirissä, vahvinpana mielessä tietsyti Shawnin revennyt munuainen. En varmaan ikinä tule unohtamaan sitä hetkeä kun matkustamme rennosti bussissa kohti kotia vieraspelin jälkeen ja Shawn soittaa minulle ja kertoo tilanteen. Pari päivää myöhemmin herra sitten makasikin TAYS:issa tarkkailussa, täydessä liikkumiskiellossa.
• Marraskuuhun mahtui myös kivoja juttuja joukkueen yhteisen Peurungan reissun ja Apulannan konsertin merkeissä. Ja ehdittiinhän siinä saada tuntumaa myös uuteen koripallosarjaan nimittäin naisten keskisen alueen 2.divariin. Mukava kokemus sekin.
• Joulukuun alussa, koriskuaden ollessa täydessä huipussaan kuuden tappiottoman pelin jälkeen, alkoikin minun sairasteluni. Ensiksi podettiin noin viikon verran tavallista flunssaa, jonka takia missain yhden pelin. Tästä parannuttuani ehdin treenata 1,5 treenit kun olinkin taas uudestaan kipeänä. Tällä kertaa pusutaudin ja angiina voimin. Antibiootteja syödessä ja levätessä missasinkin sitten jo toisenkin pelin joulun alla.. Onneksi sain itseni lopulta siihen kuntoon että ehdin treenata yhdet treenit ja pelata viimeisen pelin ennen joulutaukoa, jonka jälkeen kerkesin olla jopa vajaan viikon melkein kokonaan terveenä kunnes nyt taas makaan kuumeessa sängyn pohjalla.. Onneksi nyt on loma eikä pelejä muutenkaan, mutta kyllä tässä alkaa silti pikkuhiljaa sietokyky olla koetuksella.
• Joulu vietettiin sairastelujen lomassa yhdessä perheen ja isovanhempien kanssa kotonakotona Helsingissä täysin perinteiseen malliin ja tapanina suunnattiin tietysti mummolaan moikkaamaan isin puoleista sukua.

Siinä olisi sitten minun vuoteni 2014 tiivistettynä. Vielä reilu tunti jäljellä ja sitten saadaan virallisesti sanoa heipat vuodelle 2014 ja toivottaa tervetulleeksi vuosi 2015! Toivottavasti siitä tulee monella osaa parempi kuin edeltäjästään. Paljon uusia kokemuksia ja toivottavasti myös jotain tuttua ja turvallista! :) Nyt käännän internetin välilehden veikkaustv:n puoleen ja alan kunnolla seuraamaan Indianan ja Miamin välistä uudenvuoden ottelua ja odottelen että herra soittelee minulle puolenyön tuntumassa, jotta voidaan vaihtaa uudenvuoden pusut tällä kertaa vain puhelimen välityksellä.. :D