Winner takes it all

Voittaminen on keskimääräisesti kivempaa kuin häviäminen, vai mitä? Itse olen ainakin aina tykännyt voittaa. Olen kokeillut kymmeniä eri harrastuksia ja kilpaillut varmasti sadoissa eri kisoissa aina yleisurheilun hippokisoista golfin joukkue-SMmiin. Koripallossa kilpailu nimikkeen tilalla taidetaan käyttää peli tai ottelu sanaa, mutta samat fiilikset ja tavoitteet pyörivät niidenkin nimikkeiden ympärillä. Päästään mittaamaan kuka on paras ja kuka ei ihan niin paras.

Tottakai urheilla ja harrastaa voi myös ilman minkäänlaisia tavoitepaineita tai halua kilpailla paremmuudesta. Harrastaa voi myös ihan pelkän harrastuksen ilosta, eikä se ole mielestäni yhtää huonompi syy harrastaa. Itselle tämä vain ei ole koskaan ollut vaihtoehto sillä sen verran kilpailuhenkinen ja tavoitteellinen olen aina ollut, että on ollut tärkeää tietää olenko parempi kuin maija tai liisa tai onko minun joukkueeni parempi kuin jonkun toisen joukkue. Toisinaan olen voittanut maijan ja liisan ja toisinaan taas hävinnyt. Välillä joukkueemme on ollut voittamaton ja välillä taas ollaan rämmitty sarjataulukon pohjaa. Jokaisesta tappiosta on otettu opikseen ja myös jokaisesta voitosta on nautittu.

Näin päästiinkin sitten aasinsillan kautta itse aiheeseen eli tämän hetkiseen koripallokauteen ja meidän joukkueeseemme. Olemme viimeisestä 12 pelistä voittaneet 11 ja tällä hetkellä voittoputki on kasvanut jo viiden pelin mittaiseksi. Marraskuussa päästiin fiilistelemään ainakin minulle ihka ensimmäistä tappiotonta kuukautta kun marraskuun aikana voitimme kaikki pelaamamme 6 ottelua. Tottakai tiedän että voittoputkelle voi tulla loppu jo vaikka ensi viikonloppuna Turussa tai sitten voimme lennellä voittojen tiellä vielä pitkälle kevääseen. Se ei kuitenkaan poista tämän hetkistä fiilistä ja ylpeyttä siitä kuinka paljon työtä olemme tehneet tämän hetken eteen ja kuinka huippua voittaminen on.

Olemme voittaneet reilusti, tiukasti ja vielä vähän tiukemmin. Toisinaan olemme olleet selvässä johdossa jo ensi minuuttien jälkeen, mutta toisinaan olemme joutuneet taistelemaan voitosta aivan viime minuuteille asti ja nousemaan parhaimmillan jopa parinkymmenen pisteen takaa-ajo asemasta voittoon. Silti, joka ikinen kerta, voittaminen on tuntunut ja tulee toivottavasti tuntumaan yhtä hyvältä! Toissa viikonloppuna kaatuivat Pyrintö ja Tapiolan Honka tuplaviikonlopun vieraspeleissä ja viimeksi eilen taistelimme tiemme tuskien kautta voittoon Forssan Alusta ollessamme parhaimmillaan jo viitisentoista pistettä perässä ja kyllä siinä pelin jälkeen tuuletellessa tunnelmat olivat aivan yhtä korkealla kuin voittaessa yleensä.

Tupla viikonlopun yösijana toimineen hotelli Ilveksen 12-kerroksen maisemissa ei ollut valittamista

Kaikki on hauskaa niin kauan kuin sitä kestää, myös voittaminen ja siksipä toivonkin että sitä jatkuu vielä pitkään, mutta nyt tällä hetkellä kun huomisesta ei ole tietoa voin vain iloisena tuijotella basket.fin sarjataulukkoa ja fiilistellä nähdessäni Äänekosken Huiman nimen sielä Catzin, Pekan ja Topon seassa aivan sarjataulukon yläpäässä!:) Hyvä meidän joukkue!

Voittohuumassa voisi toki liidellä vain kaikki päivät, mutta ikävä kyllä koulussakin on käytävä, jotta joku kaunis päivä voi itsekin suunnata sinne kouluun muunakin kuin vain oppilaana. Ensimmäisellä kouluviikolla on ehditty aloittaa jo niin monta uutta kurssia, etten taida enää olla edes itse laskuissa mukana. Yhden kasvatustieteiden tavallisen, tylsän työelämäkurssin rinnalla ollaan päästy tarttumaan siveltimeen kuvaamataidon tunnilla, laskemaan mayojen matikkaa matematiikan tunnilla, kirjoittelemaan blogia äidinkielen tunnilla, soittelemaan pianoa musiikin tunnilla ja työstämään jääkaappirunoja kirjoituskurssin parissa. Ihan kuin olisi itse taas peruskoulun penkissä kun lukujärjestyksessä komeille sopuisassa järjestyksessä matikkaa, äikkää ja kuvista :)

Pisteenä I:n päälle sain vähän jännitystä elämään viime perjantaina kun kipaisin koulutuntien välissä jutustelemassa vajaan kymmenminuuttisen Jyväskylän paikallisen Radio Kompassin poikien kanssa. Minulta kyseltiin omasta koriksesta, koulusta, opiskelijabileistä, pyöräilystä ja monesta muustakin asiasta. Hauskaa oli vaikka jutellessa huomasin jännittäväni niin paljon että hymyilin suupielet korvissa koko juttelun ajan ja lähes jokainen kysymys sai minut naurahtamaan oli kysymys sitten siitä kannattaako darrassa pelata korista tai siitä miten olen ajautunut Jyväskylään ja Äänekosken Huimaan pelaamaan... No, ihan hyvä haastattelusta taisi kuitenkin lopulta tulla ja sen voitte toki itsekin käydä toivottavasti toteamassa Radio Kompassin sivuilta. ;)